Rouva Niskanen

Koska en näemmä saa kuvia koneelle puhelimesta kuin kotiwifin kautta, kirjoitteluni ovat perinteiseen tapaan kuvattomia toistaiseksi. Siirryimme Naakan kanssa kallioliukumisesta laiturilta hyppelyyn eilen. Sekin sujuu loistavasti, pelastusliivien kanssa tietysti. Minä yletän laiturin päässä juuri ja juuri pohjaan, mutta Naakka ei. Siksi minun pitää hypätä jalat koukussa ja yrittää päätyä pohjaan kyykyssä. Pää edellä hyppiminen ei tule kuuloon. Naakka saa hyppiä jalat edellä miten lystää.  Touhikin on rohkaistunut kävelemään vedessä meidän "rantakalliolle", joka on oikeastaan pieni luoto. Väännämme edelleen sen herruudesta Lenni Lokinpoikasen kanssa - emme kyllä mitenkään väkipakolla. Lenni ei kuitenkaan jää paikan päälle, jos me olemme siellä. Lapsilla ei ollut yhdessä vaiheessa mitään tekemistä. Keksin, että he voivat ryhtyä luonnontutkijoiksi. Molemmat suuntasivat ämpäreiden kanssa rantaan ja tarvitsivat myös äitiä (perhana) mukaan. No, eipä se mitenkään ikävää ollut. Löy...

Huh hellettä! Täytyy sanoa, että pakkaaminen kesämökkimatkaa 30 asteen sisälämpötilassa oli yhtä tuskaa. Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joiden mökkikin sijaitsee päivämatkan päässä. Meillä matkaa on noin tunti - tällä kertaa kaksi, koska piti hakea lapset mummolasta. Kuitenkin, mökille pääseminen oli sitten taas hienoa. Lapset pääsivät heti iltauinnille. Pidän tärkeänä, että he oppivat uimaan ja liikkumaan luonnonvesissä. Meillä ei ole mökkirannassa mutapohjaa, mutta kylläpä sieltä kaikkea irtonaista löytyy. Pieniä kiljahduksia se veteen siirtyminen aiheutti, mutta koska tilanne on helteen takia tavallaan samanlainen kuin olisi pakko kiivetä tikkaita alas palavasta talosta (helpotus odottaa), kummankaan kastautuminen ei ollut vaikeaa. Eilinen sujui kokonaan mökillä , mutta lounaalla käytiin toisaalla. Kävimme myös kastelemassa hautausmaan kukat. Jos omakin talviturkkini kastui vasta nyt, tapahtui se kastautuminen eilen yhteensä kuusi kertaa :D  Koska aina valitan helteestä...

Lapsuuteni mökkijuhannukset sisälsivät aina samoja asioita. Lähistöllä oli isovanhempien kesäpaikka - pientila, joka oli ollut ennen heidän kotinsa. Siellä syötiin uusia perunoita ja silliä (en syönyt jälkimmäistä) sekä kananmunakastiketta ja rosollia, jota kutsutaan seudulla "sallatiksi".  Missä vain oli ihmisiä, oli juhannuskoivut asumuksen portaiden kummallakin puolella. Illalla poltettiin juhannuskokkoa, kun aurinko oli laskeutunut niin, ettei sitä vastarannan puiden takaa enää nähnyt. Illalla keräsin seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle enkä kyllä muista nähneeni unia kenestäkään ;) Myös kaivoon taisin kurkistaa, mutta eipä sieltä tulevan sulhasen kuvajaista näkynyt. Mitäs siitä! Oman sukupolveni aikana (siis minä olen se aikuinen toimija) juhannuksen vietto on supistunut jopa niin, että koska perheen toisen aikuisen loma alkoi tasan juhannuksesta, kerkeämme siirtyä mökille vasta tänään. Koska helle alkoi taas, sinne on todellakin siirryttävä.  Sain sellaisen helpotu...

Viime päivät ovat rakentuneet aikalailla leikkipuistotoiminnan ympärille. Puistoruokakin on pääasiassa maistunut. Koska lämpötila on hivenen noussut, on myös uinti puiston altaassa ollut suosittu aktiviteetti. Altaan syvyyskin on juuri nyt sopiva molemmille. Muut aktiviteetit ovat olleet lähinnä siivousta, järjestelyä, kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa. Suoraan sanottuna, alan olla jo iloinen, että lomamme muuttaa lähipäivinä hieman muotoaan. Kaikki kotiaktiviteetit on jo koluttu läpi. Tulevalle viikolle on luvattu helteistä keliä. Sen helpottamiseksi suuntaamme ehkäpä mökille. Meidän asunnossa ei nimittäin nuku yli 30 asteen lämpötilassa kukaan :D Täytyy toivoa, että lämpöasteet pysyisivät loppukesästä maltillisina. Periaatteessa kumpikaan lapsi ei enää nuku päiväunia. Käytännössä iltapäivisin torkkuu kuitenkin Touhi, joka herää noin viideltä joka aamu. Hän reagoi valoon eniten koko perheessä. Patterit eivät ihan riitä koko päivää, ja torkkupaikaksi on valikoitunut olohuoneen matto. T...

Suoraan sanottuna , varsinkin nyt lasten ollessa kotona, ruokamenot ovat aika suuret. Molemmat lapset ovat suhteellisen hyviä syömään, kunhan ruokalaji on oikea. Samoin leipää, levitettä, maitoa, omenoita ja sen sellaisia perustarvikkeita kuluu suhteellisen paljon. En tässä kirjoituksessa keskity ruokamenoihin tai ruuanlaittoon, vaan nimenomaan logistiikkaan. Pääosa kaupassa käynnistä on vuoden mittaan tapahtunut kävellen. Tämä tarkoittaa, että kaupassa on ollut pakko käydä usein. En pysty itse kuljettamaan ruokatavaroita kuin ison repun ja yhden kauppakassin kanssa. Eilen oli kuitenkin mahdollisuus käydä auton kera kaupassa. Lapset saivat kivan iltapäivän ukin luona. Yleisesti ottaen lapset ovat tottuneet käymään eri paikoissa, mutta käytännössä on mukavaa suorittaa ostokset joskus ilman heitä. Ruokatavaroita tuli ostettua suurin piirtein kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Kaikkea painavaa eli maitoa ja vissyä sisältyi kauppalistaan, samoin pasta-ainekset seuraavalle päivälle. ...

Sellainenkin erikoisuus tuli tyttären kanssa tällä viikolla koettua, että kävimme naisissa (kaveri ja hänen äitinsä) Tallinnassa päiväristeilyllä. Matkaseura oli vähän kokeneempaa, joten annoimme heidän johdattaa meitä. Risteilypäivä osui keskelle viikkoa, joten laiva ei ollut tupaten täynnä. Kaikki sujui muuten hyvin, paitsi minä olin seurueesta ainut, joka ei meinannut osata käyttää kortteja, joilla sai ne perkuleen portit auki kummassakin satamassa. Joka tapauksessa, yksi hienoimpia hetkiä oli istua laivan kannella ja katsella merta drinkkilasi kädessä. Tosin siellä pikkuisessa hytissäkin oli ihan kiva hengailla...ja käydä shoppailemassa, ostin jopa uutta parfyymia.  Naakka on yltiöpäisen ihastunut karkkisushiin, -pizzaan ja -tacoon. Hän eli käytännössä koko päivän sillä karkkipizzalla, mikä onnistui oikein hyvin ainakin suurimman osan loppumatkasta - ihan viimeisinä tunteina alkoi kiukuttaa. Tallinnassa pääsimme käymään Telliskiven alueella, missä en olekaan aiemmin käynyt. S...

Sellainenkin ihme tapahtui, että onnistuin saamaan työpaikan. Koko ammatinvaihtoprosessiin nähden tämä osuus oli helppo - en varsinaisesti hakenut työtä, satuin vain opiskellessa törmäämään oikeisiin ihmisiin.  Työpaikka on määräaikainen, mutta samassa organisaatiossa on hyvinkin mahdollista saada työlle jatkoa. Työpaikka sijaitsee helpon matkan päässä kotoa ja tutustumiskäynti työpaikalla meni hyvin. Kerkeän lomaillakin ennen töihin menoa. Tämän elämänalueen suhteen olo on kuin olisi kerrankin saanut jotakin valmiiksi. Niskavamma haittasi aikanaan valmistumistani ja torppasi ensimmäisen ammattisuuntautumiseni. Se otti koville. Sitten tulivat lapset ja lopullinen päätös siirtyä toisenlaisiin tehtäviin. Tätä seurasi pari työvuotta toisenlaisia tehtäviä ja hakeutuminen koulutukseen, jossa vierähti taas pari vuotta. Todella monta epävarmaa vuotta, pysyvä hermovaurio niskassa ja muitakin terveyshuolia....en peittele, että mielenterveyskin on ollut kovilla, kun keho ei toimi. Nyt näyt...