Alkukesän onnenpäiviä
Tänään koitti Nasulle ja Matildalle onnen päivä. Harmi, kun en tullut kuvanneeksi, sillä kaksikon ilmeet olivat sanoin kuvaamattomat, kun ehdin viimein käydä hakemassa heille tuoretta ruohoa - ensimmäistä kertaa sitten viime kesän.
Keskellä kaupunkia on kiva asua, mutta sellainen entisen pikkupaikkakuntalaisen itsestäänselvyys kuin nurmikko on täällä ylellisyys, jota saa hakea. Vielä enemmän saa hakea nurmikkoa, jonka seassa ei ole tupakantumppeja tai muuta ällöttävää.
Joka tapauksessa, "laidunkausi" on koittanut, ja haen marsuille ruohoa niin usein kuin vain ennätän. Tässä kuva kaksikosta päiväunilla muutama päivä sitten. Pyyhepaketti Nasun vierellä on meidän hassu Matilda.
Sitten "edelliselle aikakaudelle"... Kaksi päivää ennen kuin synnytys käynnistyi, vierailimme pitkästä aikaa tulevaa opaskoira Utua katsomassa.
Utu on jo iso tyttö, minun silmissäni aikuisen koiran kokoinen, ihana hännänheiluttaja. Utu kasvaa nyt kotona vielä tämän kesän, ja elokuussa alkaa mahdollisesti opaskoulutus.
Sileäkarvaisen noutajan ex-omistajasta Utu on harvinaisen kiltti ja hyvätapainen nuori koira. Opettelua vaatii vielä tilanne, kun ovikello soi. Silloin Utu helposti riehaantuu. Kuvassa Utu uuden ystävänsä Ressun kanssa:
Eläimellisiä vauvauutisia on kevään mittaan koettu siellä täällä. Lauantaina meillä vieraili nuori Bichon-tyttönen nimeltään Lumi. Hän tapasi ensimmäistä kertaa meidän vauvan, joten koolla oli varsinainen vauvakerho.
Sitten vielä...lisäsin linkkilistaani portugalinvesikoira Tuikun blogin. Blogissa omistaja kirjoittaa Tuikkis-pennun elämästä sattumuksineen. Tuikkista en olekaan vielä kerennyt tavata, ehkä sitten hiukan myöhemmin, kun meidän vauvan kanssa uskaltaa matkustaa vähän pidemmälle.
...ja vauvasta...meillä on ollut raskasta ja onnellista samanaikaisesti. Uusi perheenjäsenemme vaatii molempien vanhempiensa ajan sataprosenttsesti. Vaikka olin luullut valmistautuneeni vauvan tuloon, on ollut yllätys, kuinka paljon vastasyntynyt tällaisilta tottumattomilta äidiltä ja isiltä vaatii. Ehkä vauvan kanssa sinänsä ei ole mahdottoman raskasta, mutta kun kaikki on niin uutta, niin se opettelu vaatii paljon voimia. Onneksi kaikki on sujunut suurin piirtein hyvin.
Huomenna Nasu joutuu valitettavasti eläinlääkärille, koska huomasin eilen Nasua nostaessani pienen patin Nasun toisen nisän lähistöllä. Kamalan huolissani en osaa olla, koska Nasu on niin virkeä. Hyvä puoli lääkärireissussa on, että siellä Nasun hammas todennäköisesti lyhennetään puolestani.
Niskaharjoituksia en ole rehellisesti sanottuna tehnyt ollenkaan. Kantoliinaakin pitäisi harjoitella, mutta emmepähän ole vielä harjoitelleet. Niska temppuilee tavan takaa, mutta on antanut minun onneksi kävellä ja työntää vaunujakin. Hyvä että tuli ostettua vaunut, joita on mukava työntää. Ei ainakaan tarvitse kaikkia päiviä olla vauvan kanssa pelkästään sisällä.
Nyt on pakko lähteä kauppaan, jotta Niskasillakin olisi ruokaa seuraavina päivinä. Tuttu lähikauppa on muuttanut järjestystään, mikä tuottaa rva:lle omat ongelmansa, kun täytyy opetella tavaroiden järjestys uudelleen.
Keskellä kaupunkia on kiva asua, mutta sellainen entisen pikkupaikkakuntalaisen itsestäänselvyys kuin nurmikko on täällä ylellisyys, jota saa hakea. Vielä enemmän saa hakea nurmikkoa, jonka seassa ei ole tupakantumppeja tai muuta ällöttävää.
Joka tapauksessa, "laidunkausi" on koittanut, ja haen marsuille ruohoa niin usein kuin vain ennätän. Tässä kuva kaksikosta päiväunilla muutama päivä sitten. Pyyhepaketti Nasun vierellä on meidän hassu Matilda.
Sitten "edelliselle aikakaudelle"... Kaksi päivää ennen kuin synnytys käynnistyi, vierailimme pitkästä aikaa tulevaa opaskoira Utua katsomassa.
Utu on jo iso tyttö, minun silmissäni aikuisen koiran kokoinen, ihana hännänheiluttaja. Utu kasvaa nyt kotona vielä tämän kesän, ja elokuussa alkaa mahdollisesti opaskoulutus.
Sileäkarvaisen noutajan ex-omistajasta Utu on harvinaisen kiltti ja hyvätapainen nuori koira. Opettelua vaatii vielä tilanne, kun ovikello soi. Silloin Utu helposti riehaantuu. Kuvassa Utu uuden ystävänsä Ressun kanssa:
Eläimellisiä vauvauutisia on kevään mittaan koettu siellä täällä. Lauantaina meillä vieraili nuori Bichon-tyttönen nimeltään Lumi. Hän tapasi ensimmäistä kertaa meidän vauvan, joten koolla oli varsinainen vauvakerho.
Sitten vielä...lisäsin linkkilistaani portugalinvesikoira Tuikun blogin. Blogissa omistaja kirjoittaa Tuikkis-pennun elämästä sattumuksineen. Tuikkista en olekaan vielä kerennyt tavata, ehkä sitten hiukan myöhemmin, kun meidän vauvan kanssa uskaltaa matkustaa vähän pidemmälle.
...ja vauvasta...meillä on ollut raskasta ja onnellista samanaikaisesti. Uusi perheenjäsenemme vaatii molempien vanhempiensa ajan sataprosenttsesti. Vaikka olin luullut valmistautuneeni vauvan tuloon, on ollut yllätys, kuinka paljon vastasyntynyt tällaisilta tottumattomilta äidiltä ja isiltä vaatii. Ehkä vauvan kanssa sinänsä ei ole mahdottoman raskasta, mutta kun kaikki on niin uutta, niin se opettelu vaatii paljon voimia. Onneksi kaikki on sujunut suurin piirtein hyvin.
Huomenna Nasu joutuu valitettavasti eläinlääkärille, koska huomasin eilen Nasua nostaessani pienen patin Nasun toisen nisän lähistöllä. Kamalan huolissani en osaa olla, koska Nasu on niin virkeä. Hyvä puoli lääkärireissussa on, että siellä Nasun hammas todennäköisesti lyhennetään puolestani.
Niskaharjoituksia en ole rehellisesti sanottuna tehnyt ollenkaan. Kantoliinaakin pitäisi harjoitella, mutta emmepähän ole vielä harjoitelleet. Niska temppuilee tavan takaa, mutta on antanut minun onneksi kävellä ja työntää vaunujakin. Hyvä että tuli ostettua vaunut, joita on mukava työntää. Ei ainakaan tarvitse kaikkia päiviä olla vauvan kanssa pelkästään sisällä.
Nyt on pakko lähteä kauppaan, jotta Niskasillakin olisi ruokaa seuraavina päivinä. Tuttu lähikauppa on muuttanut järjestystään, mikä tuottaa rva:lle omat ongelmansa, kun täytyy opetella tavaroiden järjestys uudelleen.
Kommentit
Lähetä kommentti