Edistyvät kuntoutusasiat
Kävin tässä pari päivää sitten (taisipa olla tiistai) Ortonissa OMT-fysioterapeutilla. Kävelin paikalle metsän poikki ja tunsin olevani melkein keskellä villiä luontoa. Tunne vahvistui, kun edessäni tiellä, siis vähän kauempana minusta, ravasi ratsastaja hevosensa kanssa. Hänellä oli vihreät vaatteet, mikä toi kaukaa katsottuna mieleen jonkun fantasiakirjan kohtauksen...no, rva:lla on välillä vilkas mielikuvitus!
Koska sain peruutusajan sinne OMT:lle (kaikki ajat olivat täynnä koko loppuvuodelta), järjestin itselleni vapaan aamupäivän. Puoliso lähti tytön kanssa vauvakerhoon. Hän on ollut nyt kahteen kertaan askartelemassa tytön kanssa itselleen isänpäivälahjoja (on kai oletus, että vain äidit käyvät kerhoissa vauvojen kanssa).
OMT:llä meni ihan hyvin. Tutkimus tuotti aikalailla samoja "tuloksia" kuin aiemminkin. Niskan oma tuki ei oikein toimi ja lapojen tuki sitäkin huonommin. Fyssari laatii minulle tutkimuksen ja Ortonin kuntoutusjaksoilla saamieni ohjeiden pohjalta treenin, jota sitten varmaankin siitä lähtien noudatan.
Uutta oli, että tämä fyssari neuvoi kädestä pitäen, millainen hartioideni asennon pitäisi olla (nyt olkapäät hakeutuvat liian eteen ja hartiat ovat liian alhaalla).
Olen ilmeisesti oikein opettelemalla opetellut pitämään olkapäät alhaalla, koska sillä tavalla kaikkialla neuvotaan. Minun pitää nyt sitten opetellakin nostamaan niitä vähän ylös ja taakse, jotta lapojen tuki alkaisi pikkuhiljaa toimia.
Jos keskityn, muistan asentoni, mutta kun hoidan tyttöä tai teen kotitöitä tai jotakin muuta, asento unohtuu helposti ja päädyn oleilemaan pitkiäkin aikoja asennoissa, jotka kuormittavat niskaani turhanpäiten.
Onnistuin saamaan fyssarille jatkoajan joulukuun alkuun, mutta saan peruutusajan, jos sellainen sattuu ilmaantumaan. Ilman tätä peruutusaikaa se minun aikani olisi ollut vasta silloin joulukuun alussa.
Ai niin, nyt rva on kulujen suhteen omillaan, sillä pientä Kelan korvausta lukuun ottamatta tämä lysti pitää maksaa itse, eivätkä nämä yksityiset ja osaavat (siis johonkin erikoistuneet) fyssarit ole todellakaan halpoja. Olisi oikein hienoa, jos tästä panostuksesta nyt olisi jotakin apua.
Vammautuminenhan on taloudellinen noidankehä - kun on työkyvytön, on hankala tienata niitä rahoja, joilla kuntouttaa itseään takaisin sinne työelämään. Jos taas on työkykyinen ja työelämässä, on tulot, mutta ei yleensä tarvetta kalliiseen spesiaalikuntoutukseen.
Ortonissa oli muuten ihan kiva poiketa, näin muutamaa mukavaa työntekijää, mutta kuntoutusjaksoilta ei näkynyt tuttuja naamoja. Porukka vaihtuu siellä joka viikko, mutta joskus voi käydä sellainen tuuri, että käytävillä tulee vastaan tuttuja.
Ortonista pois lähtiessäni katsoin huvikseni kännykän geokätköilyohjelmaa, jonka mukaan meillä on vielä tästä lähialueelta löytämättä ainakin viisi kätköä. Aika on mennyt vauvanhoidossa ja uuden asunnon kuntoon laittamisessa, mutta ennen lumia olisi ihan mukava käydä hakemassa muutama kätkö.
Täällä kotona näyttää jo kodilta, asiat etenevät hiljalleen. Eilen rva oli uskomattoman iloinen, kun puoliso kiinnitti suihkun seinään telineen shampoopulloille! Tänään oli hienoa onnistua kokoamaan yksi uusi säilytyslaatikko tytön tavaroille.
Äärettömän järjestelmällinen ihminen rva ei kotona ole, mutta jonkin verran on pakko yrittää, muuten täältä ei koskaan pääse lähtemään mihinkään, kun reissussa tarvittavia tavaroita ei löydy.
Perjantai alkaakin näköjään jo edetä sujuvasti iltaa ja yötä kohden. Vielä ovat jäljellä Pikkunaakan iltatoimet (hän meni nyt pienille unille, jotta jaksaa sitten käydä pian uudelleen nukkumaan), marsujen hoito ja rva:n selkä- ja niskatreeni. Taidanpa aloittaa tästä jälkimmäisestä.
Koska sain peruutusajan sinne OMT:lle (kaikki ajat olivat täynnä koko loppuvuodelta), järjestin itselleni vapaan aamupäivän. Puoliso lähti tytön kanssa vauvakerhoon. Hän on ollut nyt kahteen kertaan askartelemassa tytön kanssa itselleen isänpäivälahjoja (on kai oletus, että vain äidit käyvät kerhoissa vauvojen kanssa).
OMT:llä meni ihan hyvin. Tutkimus tuotti aikalailla samoja "tuloksia" kuin aiemminkin. Niskan oma tuki ei oikein toimi ja lapojen tuki sitäkin huonommin. Fyssari laatii minulle tutkimuksen ja Ortonin kuntoutusjaksoilla saamieni ohjeiden pohjalta treenin, jota sitten varmaankin siitä lähtien noudatan.
Uutta oli, että tämä fyssari neuvoi kädestä pitäen, millainen hartioideni asennon pitäisi olla (nyt olkapäät hakeutuvat liian eteen ja hartiat ovat liian alhaalla).
Olen ilmeisesti oikein opettelemalla opetellut pitämään olkapäät alhaalla, koska sillä tavalla kaikkialla neuvotaan. Minun pitää nyt sitten opetellakin nostamaan niitä vähän ylös ja taakse, jotta lapojen tuki alkaisi pikkuhiljaa toimia.
Jos keskityn, muistan asentoni, mutta kun hoidan tyttöä tai teen kotitöitä tai jotakin muuta, asento unohtuu helposti ja päädyn oleilemaan pitkiäkin aikoja asennoissa, jotka kuormittavat niskaani turhanpäiten.
Onnistuin saamaan fyssarille jatkoajan joulukuun alkuun, mutta saan peruutusajan, jos sellainen sattuu ilmaantumaan. Ilman tätä peruutusaikaa se minun aikani olisi ollut vasta silloin joulukuun alussa.
Ai niin, nyt rva on kulujen suhteen omillaan, sillä pientä Kelan korvausta lukuun ottamatta tämä lysti pitää maksaa itse, eivätkä nämä yksityiset ja osaavat (siis johonkin erikoistuneet) fyssarit ole todellakaan halpoja. Olisi oikein hienoa, jos tästä panostuksesta nyt olisi jotakin apua.
Vammautuminenhan on taloudellinen noidankehä - kun on työkyvytön, on hankala tienata niitä rahoja, joilla kuntouttaa itseään takaisin sinne työelämään. Jos taas on työkykyinen ja työelämässä, on tulot, mutta ei yleensä tarvetta kalliiseen spesiaalikuntoutukseen.
Ortonissa oli muuten ihan kiva poiketa, näin muutamaa mukavaa työntekijää, mutta kuntoutusjaksoilta ei näkynyt tuttuja naamoja. Porukka vaihtuu siellä joka viikko, mutta joskus voi käydä sellainen tuuri, että käytävillä tulee vastaan tuttuja.
Ortonista pois lähtiessäni katsoin huvikseni kännykän geokätköilyohjelmaa, jonka mukaan meillä on vielä tästä lähialueelta löytämättä ainakin viisi kätköä. Aika on mennyt vauvanhoidossa ja uuden asunnon kuntoon laittamisessa, mutta ennen lumia olisi ihan mukava käydä hakemassa muutama kätkö.
Täällä kotona näyttää jo kodilta, asiat etenevät hiljalleen. Eilen rva oli uskomattoman iloinen, kun puoliso kiinnitti suihkun seinään telineen shampoopulloille! Tänään oli hienoa onnistua kokoamaan yksi uusi säilytyslaatikko tytön tavaroille.
Äärettömän järjestelmällinen ihminen rva ei kotona ole, mutta jonkin verran on pakko yrittää, muuten täältä ei koskaan pääse lähtemään mihinkään, kun reissussa tarvittavia tavaroita ei löydy.
Perjantai alkaakin näköjään jo edetä sujuvasti iltaa ja yötä kohden. Vielä ovat jäljellä Pikkunaakan iltatoimet (hän meni nyt pienille unille, jotta jaksaa sitten käydä pian uudelleen nukkumaan), marsujen hoito ja rva:n selkä- ja niskatreeni. Taidanpa aloittaa tästä jälkimmäisestä.
Kommentit
Lähetä kommentti