Lepoa ja keskittymisharjoituksia
Niskaset ovat jälleen eläneet sellaisen menon ja meiningin keskellä, että rva oli tänään oikein kiitollinen, kun kenelläkään perheestä ei ollut mitään sovittua menoa. Rva livahti vain kerran ulos talosta ja ainoastaan ruokakauppaan!
Tällainen tasaaminen (teimme tosin aika paljon kotitöitä) on joskus välttämätöntä. Kumma kyllä, se osaa myös olla ahdistavaa. Eilen tunsin ylikuormittumisen ja tiesin, että ennen pitkää tai oikeastaan hyvin pian täytyy ottaa rennommin, mutta se ei olekaan niin helppoa, kun on ollut niin paljon kaikenlaista.
Rva:lla on rentoutumisessa iso haaste, jotenkin tuntuu helpommalta olla koko ajan toimittamassa edes jotakin pientä. Kun rva menee tietynlaiseen ylikierrostilaan, on itsensä rauhoittaminen kamalan vaikeaa. Kun hetkeksi pysähtyy, nousee pintaan monenlaista.
Onnettomuudesta lähtien minulla on ollut päällä eräänlainen stressitila. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta yksinkertaisuudessaan se on ehkä sitä, että pelkään, että jos rentoudun, jotakin kamalaa sattuu. Ehkä satutan uudelleen itseni tai menen muuten vain huonompaan kuntoon tms...ihan kuin kokoaikainen kontrolli pitäisi minua tolpillani, ja rentoutuminen laukaisisi jotakin kamalaa.
Harjoittelen parhaillaan yhtä keskittymistekniikkaa...siinä opetellaan kiinnittämään huomio ympäristön ääniin sekä siihen, miltä asiat, jotka koskettavat kehoa, tuntuvat. Esimerkiksi nyt
- meillä on hiljaista, lukuun ottamatta oman hengitykseni ja tietokoneen näppäimistön ääntä.
- Koneen näppäimistön reuna painaa käsieni alapintaa, ja istun tuolilla vähän vinossa (korjaan asennon).
Tätä harjoitusta voi tehdä esimerkiksi silloin, kun jokin asia painaa mieltä. Idea on palata mieltä painavaan ajatukseen harjoituksen jälkeen ja "katsoa" sitten ajatusta uudelleen. Harjoituksen on tarkoitus ankkuroida mieli (ja keho) ympäröivään tilanteeseen, jolloin negatiivinen ajatus heikkenee tai ainakin lievenee hieman.
Kävimme eilen melko pitkällä kävelyllä, jonka jälkeen fiilis oli oikein tuulettunut, mutta niska ei tykännyt pitkästä kävelystä lainkaan. Puoleen väliin mennessä kaulan lihakset olivat niin jumissa, että rva alkoi haukkoa henkeä (ei se happi oikeasti lakkaa kulkemasta, mutta tunne on tosi ikävä).
Eilen jaksoin vielä tehdä selkärangan liikkuvuusliikkeet hierontarullalla ja rullalle käärityllä pussilakanalla (hierontarulla ei tunnu yläselässä oikein missään). Käsijumpan unohdin jostakin syystä, mutta sitä ei ihan joka päivä tarvitsekaan tehdä. Eilisen kävelyrasitus vaikutti siten, että tänään päätin kävellä vain rajoitetusti sisätiloissa.
Ensi viikolla minulla on onneksi taas aika Ortoniin OMT-fysioterapeutille, jolla pitäisi nyt olla minulle "treeniohjelma", jota sitten toistaiseksi noudatan. Odotan ihan innolla ohjelmaa, toivottavasti saan hyvät ohjeet ja jaksan sitten myös tehdä niitä harjoituksia.
Huomenna Niskasilla ei myöskään ole varsinaista sovittua ohjelmaa, eli päivä kulkee luultavasti samantapaisesti kuin tämäkin päivä. Katsotaan, onnistuvatko keskittymisharjoitukset, ja sitten on kai jo pakko alkaa kirjoittaa joulukortteja. Ei olisi pakko ihan vielä, mutta rva alkaa olla melkoisen kyllästynyt viime aikojen valokuvarumbaan (on tehty Ifolor-kirjoja, joulukortteja sekä käyty Naakan kanssa puolivuotiskuvassa...), että haluaa vain saada kortit eteenpäin ja vapaata valokuvista.
Sunnuntaina Niskasten muuton jälkijärjestelyt edistyvä taas, ja saadaan toivottavasti yksi uusi hylly kiinnitettyä seinään. Makuuhuone sai viime viikonloppuna maisematapetin, eikä muuttolaatikoita ole enää kovin monta purkamatta. Tämä tulisi jouluksi jo ihan "asuttavaan" kuntoon, mutta meille tulee vuodenvaihteessa (meille ei ole kerrottu, tuleeko jouluviikolla vai vasta viikolla 1...).
Keittiö pitää siis taas tyhjentää (johan ne tavarat alkoivatkin löytää paikkansa). On kuitenkin kivaa saada ihan uusi keittiö ja erityisesti uusi tiskikone tuon rikki menneen tilalle. Nykyinen keittiömme on vuosimallia 1983, joten on ihan hyvä että uusitaan.
Tällainen tasaaminen (teimme tosin aika paljon kotitöitä) on joskus välttämätöntä. Kumma kyllä, se osaa myös olla ahdistavaa. Eilen tunsin ylikuormittumisen ja tiesin, että ennen pitkää tai oikeastaan hyvin pian täytyy ottaa rennommin, mutta se ei olekaan niin helppoa, kun on ollut niin paljon kaikenlaista.
Rva:lla on rentoutumisessa iso haaste, jotenkin tuntuu helpommalta olla koko ajan toimittamassa edes jotakin pientä. Kun rva menee tietynlaiseen ylikierrostilaan, on itsensä rauhoittaminen kamalan vaikeaa. Kun hetkeksi pysähtyy, nousee pintaan monenlaista.
Onnettomuudesta lähtien minulla on ollut päällä eräänlainen stressitila. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta yksinkertaisuudessaan se on ehkä sitä, että pelkään, että jos rentoudun, jotakin kamalaa sattuu. Ehkä satutan uudelleen itseni tai menen muuten vain huonompaan kuntoon tms...ihan kuin kokoaikainen kontrolli pitäisi minua tolpillani, ja rentoutuminen laukaisisi jotakin kamalaa.
Harjoittelen parhaillaan yhtä keskittymistekniikkaa...siinä opetellaan kiinnittämään huomio ympäristön ääniin sekä siihen, miltä asiat, jotka koskettavat kehoa, tuntuvat. Esimerkiksi nyt
- meillä on hiljaista, lukuun ottamatta oman hengitykseni ja tietokoneen näppäimistön ääntä.
- Koneen näppäimistön reuna painaa käsieni alapintaa, ja istun tuolilla vähän vinossa (korjaan asennon).
Tätä harjoitusta voi tehdä esimerkiksi silloin, kun jokin asia painaa mieltä. Idea on palata mieltä painavaan ajatukseen harjoituksen jälkeen ja "katsoa" sitten ajatusta uudelleen. Harjoituksen on tarkoitus ankkuroida mieli (ja keho) ympäröivään tilanteeseen, jolloin negatiivinen ajatus heikkenee tai ainakin lievenee hieman.
Kävimme eilen melko pitkällä kävelyllä, jonka jälkeen fiilis oli oikein tuulettunut, mutta niska ei tykännyt pitkästä kävelystä lainkaan. Puoleen väliin mennessä kaulan lihakset olivat niin jumissa, että rva alkoi haukkoa henkeä (ei se happi oikeasti lakkaa kulkemasta, mutta tunne on tosi ikävä).
Eilen jaksoin vielä tehdä selkärangan liikkuvuusliikkeet hierontarullalla ja rullalle käärityllä pussilakanalla (hierontarulla ei tunnu yläselässä oikein missään). Käsijumpan unohdin jostakin syystä, mutta sitä ei ihan joka päivä tarvitsekaan tehdä. Eilisen kävelyrasitus vaikutti siten, että tänään päätin kävellä vain rajoitetusti sisätiloissa.
Ensi viikolla minulla on onneksi taas aika Ortoniin OMT-fysioterapeutille, jolla pitäisi nyt olla minulle "treeniohjelma", jota sitten toistaiseksi noudatan. Odotan ihan innolla ohjelmaa, toivottavasti saan hyvät ohjeet ja jaksan sitten myös tehdä niitä harjoituksia.
Huomenna Niskasilla ei myöskään ole varsinaista sovittua ohjelmaa, eli päivä kulkee luultavasti samantapaisesti kuin tämäkin päivä. Katsotaan, onnistuvatko keskittymisharjoitukset, ja sitten on kai jo pakko alkaa kirjoittaa joulukortteja. Ei olisi pakko ihan vielä, mutta rva alkaa olla melkoisen kyllästynyt viime aikojen valokuvarumbaan (on tehty Ifolor-kirjoja, joulukortteja sekä käyty Naakan kanssa puolivuotiskuvassa...), että haluaa vain saada kortit eteenpäin ja vapaata valokuvista.
Sunnuntaina Niskasten muuton jälkijärjestelyt edistyvä taas, ja saadaan toivottavasti yksi uusi hylly kiinnitettyä seinään. Makuuhuone sai viime viikonloppuna maisematapetin, eikä muuttolaatikoita ole enää kovin monta purkamatta. Tämä tulisi jouluksi jo ihan "asuttavaan" kuntoon, mutta meille tulee vuodenvaihteessa (meille ei ole kerrottu, tuleeko jouluviikolla vai vasta viikolla 1...).
Keittiö pitää siis taas tyhjentää (johan ne tavarat alkoivatkin löytää paikkansa). On kuitenkin kivaa saada ihan uusi keittiö ja erityisesti uusi tiskikone tuon rikki menneen tilalle. Nykyinen keittiömme on vuosimallia 1983, joten on ihan hyvä että uusitaan.
Kommentit
Lähetä kommentti