Arki tasoittuu
Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa muuton jälkeen pelkällä melatoniinilla. Huonouniselle tämä on jo saavutus, varsinkin kun nukuin eilen ihan oikeat päiväunet (siis sellaiset, joiden aikana kunnolla nukahdin). Ehkä unien vähittäinen palautuminen kertoo siitä, että "palaset" ovat muuton jälkeen asettumassa pikkuhiljaa kohdalleen.
Tosin tänä aamuna en herännyt hyväntuulisena kuten olisin olettanut, vaan lähinnä kärttyisenä, kun piti nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Alunperin meidän piti kaikkien (siis puolison, tytön ja minun) mennä yhdessä perhekahvilaan. Olin suoraan sanottuna sellaisella tuulella, että jäin tästä aktiviteetista pois ja suuntasin shoppailemaan.
Se osoittautuikin oikein hyväksi ideaksi. Tosin jossakin mustien housujen ja maiharityyppisten talvikenkien välissä niskaa alkoi sattua ihan julmetusti (kipu on sellainen kuin kurkussa flunssan alussa, mutta se sijaitsee niskassa). Sinnittelin kumminkin vielä akvaariokauppaan, josta tarttui mukaan pieni parvi tällaisia kaunokaisia:
Kuva on otettu pimeästä akvaariosta, joten salama vangitsi neonsateenkaarikalojen hohteen lisäksi myös lasissa olevan levän. Toivottavasti saan levänkasvun jälleen aisoihin, kun uusi akvaario kypsyy. Tänään vaihdoin taas vettä noin 25 litraa ja pesin suodattimen.
Kotimatkalla ratikassa sain vähän huonon paikan, kun minun pitäisi päästä matkustamaan kasvot menosuuntaan päin, ja sellaisia paikkoja ei ollut vapaana. Se olikin sitten vähän vaikeaa, ja huomasin jännittäväni kaulaa ja niskaa turhankin paljon.
Matkalla huomasin, että Helsingin kaupunginmuseossa olisi näytteillä 1950-luvun valokuvia (ajan teinejä vissiinkin). Tämän näyttelyn haluaisin nähdä, ja sinne onkin vapaa pääsy. Ehkä kerkeämme sinne jo tällä viikolla, mikäli niska ei kipeydy liikaa (ensi viikolle koitan taas saada hieronta-ajan).
"Perin" muuten tämän asunnon entiseltä asukkaalta joulukaktuksen, johon huomasin tulleen useita nuppuja. Joulu taitaa siis ihan virallisestikin olla lähellä. Pari päivää sitten vaihdoin melkein kaikista kukista mullat, kun se jäi raskausmahan takia viime talvena tekemättä.
Huomenna meillä on tyttösen puolivuotisneuvola! Ei kyllä uskoisi, miten nopeasti aika voi kulua. Vastahan hän tuli tänne ja painoi noin 3,5 kiloa...nyt hän on varmaankin tuplannut syntymäpainonsa. Hänen kanssaan menemme torstaina vuorostaan tämän alueen perhekahvilaan - siellä on vauvahetki aina kerran viikossa.
Huomenna olen päättänyt myös varata ajan Ortoniin fyssarille. Haluaisin jo ehkä vähän isommat vastukset tiettyjen käsiliikkeiden kanssa ja hieman monipuolisemman treenin myöskin. Kävelykin on onnistunut viime päivinä suhteellisen hyvin, mutta kokemukseni mukaan olotila huononee viikonloppua kohden, kun hieronnasta alkaa olla parisen viikkoa aikaa.
Iltapäivästä saan myös luultavasti vieraakseni hyvän ystävän, joka ei asu tällä hetkellä Suomessa ja on siis täälläpäin vierailulla. Odotan innolla kuulumisten vaihtoa ja juttuja vähän kauempaa - itse kun en muutamastakin syystä nykyisin paljoa matkusta.
Tosin tänä aamuna en herännyt hyväntuulisena kuten olisin olettanut, vaan lähinnä kärttyisenä, kun piti nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Alunperin meidän piti kaikkien (siis puolison, tytön ja minun) mennä yhdessä perhekahvilaan. Olin suoraan sanottuna sellaisella tuulella, että jäin tästä aktiviteetista pois ja suuntasin shoppailemaan.
Se osoittautuikin oikein hyväksi ideaksi. Tosin jossakin mustien housujen ja maiharityyppisten talvikenkien välissä niskaa alkoi sattua ihan julmetusti (kipu on sellainen kuin kurkussa flunssan alussa, mutta se sijaitsee niskassa). Sinnittelin kumminkin vielä akvaariokauppaan, josta tarttui mukaan pieni parvi tällaisia kaunokaisia:
Kuva on otettu pimeästä akvaariosta, joten salama vangitsi neonsateenkaarikalojen hohteen lisäksi myös lasissa olevan levän. Toivottavasti saan levänkasvun jälleen aisoihin, kun uusi akvaario kypsyy. Tänään vaihdoin taas vettä noin 25 litraa ja pesin suodattimen.
Kotimatkalla ratikassa sain vähän huonon paikan, kun minun pitäisi päästä matkustamaan kasvot menosuuntaan päin, ja sellaisia paikkoja ei ollut vapaana. Se olikin sitten vähän vaikeaa, ja huomasin jännittäväni kaulaa ja niskaa turhankin paljon.
Matkalla huomasin, että Helsingin kaupunginmuseossa olisi näytteillä 1950-luvun valokuvia (ajan teinejä vissiinkin). Tämän näyttelyn haluaisin nähdä, ja sinne onkin vapaa pääsy. Ehkä kerkeämme sinne jo tällä viikolla, mikäli niska ei kipeydy liikaa (ensi viikolle koitan taas saada hieronta-ajan).
"Perin" muuten tämän asunnon entiseltä asukkaalta joulukaktuksen, johon huomasin tulleen useita nuppuja. Joulu taitaa siis ihan virallisestikin olla lähellä. Pari päivää sitten vaihdoin melkein kaikista kukista mullat, kun se jäi raskausmahan takia viime talvena tekemättä.
Myös muut kasvit ovat selvinneet muutosta ihan kiitettävästi...
Huomenna meillä on tyttösen puolivuotisneuvola! Ei kyllä uskoisi, miten nopeasti aika voi kulua. Vastahan hän tuli tänne ja painoi noin 3,5 kiloa...nyt hän on varmaankin tuplannut syntymäpainonsa. Hänen kanssaan menemme torstaina vuorostaan tämän alueen perhekahvilaan - siellä on vauvahetki aina kerran viikossa.
Huomenna olen päättänyt myös varata ajan Ortoniin fyssarille. Haluaisin jo ehkä vähän isommat vastukset tiettyjen käsiliikkeiden kanssa ja hieman monipuolisemman treenin myöskin. Kävelykin on onnistunut viime päivinä suhteellisen hyvin, mutta kokemukseni mukaan olotila huononee viikonloppua kohden, kun hieronnasta alkaa olla parisen viikkoa aikaa.
Iltapäivästä saan myös luultavasti vieraakseni hyvän ystävän, joka ei asu tällä hetkellä Suomessa ja on siis täälläpäin vierailulla. Odotan innolla kuulumisten vaihtoa ja juttuja vähän kauempaa - itse kun en muutamastakin syystä nykyisin paljoa matkusta.
Onnea uuteen kotiin! Joulukaktus jäi meillekin "perintönä" edellisiltä asukkailta, kun muutimme tänne. Sitkeästi se jaksaa vuosi vuodelta syyspimeillä tehdä aina uudet kukkaset. Hassua. Itse vetäisin mieluummin peiton korviin ja nukkuisin talven yli, mutta tämä rehu se vaan piristyy pimeydestä. Tänä talvena se ei tosin ole vielä ruvennut hommiin kukkasten suhteen.
VastaaPoistaKiitokset! Jospa se rehu on ymmärtänyt viimein olla samanlainen kuin "uudet" omistajansa, eikä tänä vuonna intoudukaan kukkimaan. Mullakin on alkanut olla vähän vaikeuksia nousta ylös aamuisin, talviuni kuulostaisi hienolta jutulta :) Edellinen asukas jätti tänne kokeiltavaksi kirkasvalolamppunsa - ajattelin kokeilla sitä, kunhan saan sille tänne jonkun kivan paikan.
Poista