Sealifessa

Pari päivää sitten teimme retken Sealife-akvaarioon. Koska meillä on tällä hetkellä mahdollisuus tehdä retkiä mihin aikaan päivästä tahansa, valitsimme tarkoituksella vähän hiljaisemman hetken. Koska niskani näytti sillä hetkellä vihreää valoa, lähdimme liikkeelle.

Arvasimme aivan oikein - puolen päivän jälkeen paikalla oli hyvin vähän ihmisiä. Puoliso lähti Kulissien takana - kierrokselle (tekniikkaa ja hoitorutiineja), ja minä suuntasin Naakan kanssa itse näyttelyyn. Naakka nukkui, mutta heräsi pian.

Eihän siinä mitään, akvaristin tytär innostui myös seuraamaan akvaarioita, kun laskin kuomun alas. erityisesti hän ihastui tunneliin, joka kulki isoimman akvaarion alta. Haita piti oikein tuijottaa suu apposen avoinna!

Kun puoliso tuli kierrokselta, olimme ehtineet Naakan kanssa jo aika pitkälle. Naakalle tuli nälkä, syötimme hänet ja jatkoimme taas akvaarioiden katsomista. Puoliso jatkoi Naakan kanssa ja minä kävin kuvaamassa pari valittua kohdetta.

Panin merkille, että moni samaan aikaan kanssamme akvaariossa ollut juoksi kiireellä altaalta toiselle ja katsoi akvaarioita pelkästään kameran linssin läpi. Teki mieli sanoa, että katsokaa ja rauhoittukaa. Tunnelmaan Sealifessa oli nimittäin mielestäni panostettu hienosti. Taustalla soi koko ajan kaunis musiikki, ja akvaarioita oli mahdollisuus seurata myös istuen.

Takatilakierros oli kuulemma myös ollut mielenkiintoinen, saattaa olla, että rva osallistuu seuraavalla kerralla...Nyt meillä sattui olemaan tarjouskuponki, jolla saimme kaksi pääsylippua yhden hinnalla. Tosin tämä kulissikierros oli lisämaksullinen.

Akvaarioiden tuijottaminen ja koko ilta sujui ihan hyvin, seuraavana päivänä sitten huimasi, ja kaulalihasten (molemmat puolet) jumittuminen toi rva:lle varsin ikävän olon. Rva on kuitenkin iloinen, että vieraili Sealifessa sujui hyvin. Kyllä sen takia voi vähän kärsiäkin!