Paukkupakkasissa
Nukkumiset jatkavat meillä hiljaista paranemistaan. Tosin tänä yönä itse nukuin ehkä vähän liian vähän, menin nukkumaan vähän liian myöhään ja heräsin vähän liian aikaisin. Olo ei kuitenkaan tunnu liian väsyneeltä.
Olimme eilen kyläilemässä sukulaisperheessä. Heillä on kolme lasta, joista nuorin on samanikäinen kuin Naakka. Täytyy sanoa, että juuri tässä elämäntilanteessa toinen lapsiperhe on se rennoin paikka kyläillä.
Miksi? No siksi kai, että keskeytyksiä keskusteluun tulee tasaisesti kummankin perheen jälkikasvulta, vessassa käydään pääsääntöisesti usean ihmisen voimin ja kaikki on oikein luonnollista. Naakka tykkäsi kyläillä, varsinkin kun talossa oli yläkerta, pikkuserkkuja ja paljon uusia leluja.
Naakka tykkäsi niinkin paljon, että sai poislähtiessä ihan massiivisen raivokohtauksen. No, hän ei kuulemma ollut ensimmäinen kolmevuotias, joka kannettiin pois talosta saman päivän aikana, joten se siitä.
Pakkaset...hrr! Meidän leveysasteilla oli eilen noin -18 astetta ja tänään samaten. Se on ehdottomasti talven kylmin luku tähän mennessä. Se on oikeastaan niin paljon, että ulkoilu vähän rajoittuu. Tuulen purevuus on myös otettava huomioon.
Rva sinnitteli vielä eilen kevyemmillä vaatteillaan, mutta tänään on enemmän asioita kodin ulkopuolelle. Seuraava tehtävä aamulypsyn ( :D ) jälkeen on etsiä toppahousut ja -takki. Ei niissä tosin kovaa etsimistä ole, rva tietää jo, missä ne ovat.
Rva ei ole oikein päässyt lenkillekään kahteen päivään, joten asiointi tämän päivän kohteissa tulee tarpeeseen. Huomenna puolisolla on työpäivä, ja silloin rva "päivystää" kotona aamusta iltaan.
Se, mistä antaisin melkein mitä vain, on tällä hetkellä oma aika. Olen valtavan onnellinen perheestäni, ja meillä menee oikein hyvin. Halusin tätä, ja tätä se nyt on. Silti, olen sama ihminen kuin ennen lapsia - tykkään välillä vähän eristäytyä ja kuulla omat ajatukseni.
Varsinaisen oman ajan puutteessa pyrin käyttämään pienet välit, jolloin kukaan ei suoranaisesti tarvitse minua, siihen mistä tykkään. Voin sanoa, että ehdin esimerkiksi katsoa televisiota - ainakin kymmenen tai viidentoista minuutin pätkissä.
Sen sijaan oma päivä (tai edes iltapäivä), edes joskus, olisi kyllä todellista luksusta!
Tänään on tosiaan vuorossa kaksi kotoa poistumista. Mainiota on, että voin kerrankin lähteä kaupungille asioimaan ilman jouluostoksia! Täytyy vain toivoa, että ratikat pysyvät toiminnassa, eikä olisi kamalaa ruuhkaa. Seisominen tärisevässä liikennevälineessä tämän kropan kanssa on edelleen tosi hankalaa.
Olimme eilen kyläilemässä sukulaisperheessä. Heillä on kolme lasta, joista nuorin on samanikäinen kuin Naakka. Täytyy sanoa, että juuri tässä elämäntilanteessa toinen lapsiperhe on se rennoin paikka kyläillä.
Miksi? No siksi kai, että keskeytyksiä keskusteluun tulee tasaisesti kummankin perheen jälkikasvulta, vessassa käydään pääsääntöisesti usean ihmisen voimin ja kaikki on oikein luonnollista. Naakka tykkäsi kyläillä, varsinkin kun talossa oli yläkerta, pikkuserkkuja ja paljon uusia leluja.
Naakka tykkäsi niinkin paljon, että sai poislähtiessä ihan massiivisen raivokohtauksen. No, hän ei kuulemma ollut ensimmäinen kolmevuotias, joka kannettiin pois talosta saman päivän aikana, joten se siitä.
Pakkaset...hrr! Meidän leveysasteilla oli eilen noin -18 astetta ja tänään samaten. Se on ehdottomasti talven kylmin luku tähän mennessä. Se on oikeastaan niin paljon, että ulkoilu vähän rajoittuu. Tuulen purevuus on myös otettava huomioon.
Rva sinnitteli vielä eilen kevyemmillä vaatteillaan, mutta tänään on enemmän asioita kodin ulkopuolelle. Seuraava tehtävä aamulypsyn ( :D ) jälkeen on etsiä toppahousut ja -takki. Ei niissä tosin kovaa etsimistä ole, rva tietää jo, missä ne ovat.
Rva ei ole oikein päässyt lenkillekään kahteen päivään, joten asiointi tämän päivän kohteissa tulee tarpeeseen. Huomenna puolisolla on työpäivä, ja silloin rva "päivystää" kotona aamusta iltaan.
Se, mistä antaisin melkein mitä vain, on tällä hetkellä oma aika. Olen valtavan onnellinen perheestäni, ja meillä menee oikein hyvin. Halusin tätä, ja tätä se nyt on. Silti, olen sama ihminen kuin ennen lapsia - tykkään välillä vähän eristäytyä ja kuulla omat ajatukseni.
Varsinaisen oman ajan puutteessa pyrin käyttämään pienet välit, jolloin kukaan ei suoranaisesti tarvitse minua, siihen mistä tykkään. Voin sanoa, että ehdin esimerkiksi katsoa televisiota - ainakin kymmenen tai viidentoista minuutin pätkissä.
Sen sijaan oma päivä (tai edes iltapäivä), edes joskus, olisi kyllä todellista luksusta!
Tänään on tosiaan vuorossa kaksi kotoa poistumista. Mainiota on, että voin kerrankin lähteä kaupungille asioimaan ilman jouluostoksia! Täytyy vain toivoa, että ratikat pysyvät toiminnassa, eikä olisi kamalaa ruuhkaa. Seisominen tärisevässä liikennevälineessä tämän kropan kanssa on edelleen tosi hankalaa.
Kommentit
Lähetä kommentti