Eräs etappi elämässä

Viime tiistaina rva ja hra viettivät yhdessä hyvin erikoisen ja merkityksellisen päivän - menimme melkein salaa naimisiin. Valmisteluita oli tehty hiljalleen tammikuun lopulta lähtien, asia kerrallaan ilman suurempaa hermoilua.

Paikalla olimme vihkiytymishetkellä vain me kaksi. Ykköset päälle puettuina, vihkijän ja todistajien läsnäollessa sanoimme toisillemme "tahdon". Se oli kaunis hetki.

Maistraatista vastavihityt Niskaset suuntasivat valokuvaajalle. Nyt kuvia vielä näkemättä on hyvä todeta, että kuvassa käyminen oli hieno juttu, kun Niskasista ei ole olemassa yhtään niin sanottua virallista kuvaa, vaikka yhdessä oloa on takana jo yli kymmenen vuotta. Katsotaan, kun kuvat saapuvat...

Kuvausten jälkeen (no, oikeastaan jo sitä ennen ) oli molemmilla huutava nälkä. Siirryimme Saslik-ravintolan Zakuska-pöydän äärelle. Söimme antaumuksella, katselimme toisiamme rakastuneesti silmiin, ja aterian loppuvaiheessa rva ei enää onnistunut vetämään vatsaansa sisään...

Tulen varmaankin muistamaan hääpäiväni näistä asioista, mutta en pelkästään. Aamusella vietin aikaa kampaajalla, joka onnistui taivuttelemaan lyhyestä tukastani niin edustavan, että luulin kyseessä olevan jonkinlaisen taikatempun.

Henkkarit muistuivat rva:lla mieleen, kun auto oli jo melkein liikkeellä. Joo-o, ajokortti oli fleecetakin taskussa, jonne olin sen edellisellä ajokerrallani jättänyt. Puoliso söi puolimatkassa juustohampurilaisen nälkäänsä.

Maistraatissa juoksimme ennen vihkimistä paperiasioissa luukulta toiselle (meidät neuvottiin kaksi kertaa väärälle luukulle). Siirtyminen tapahtui osaltani korkokengissä, puoliso huolehti hääkimpun (ja ulkosaappaideni siirtämisestä.

Kun seisoimme jo vierekkäin kohta tapahtuvaa vihkimistä odottaen, sanoin puoliääneen puolisolleni, että kai se sormus tuli mukaan...tällä kertaa vain puoliso kipitti takahuoneeseen.

Hyvin se kuitenkin meni, kolmen päivän kokemuksella voin todeta, että naimisissa meno on mukavaa puuhaa.Tähän on vielä lisättävä, että hääyönä rva ei päässyt metriä lähemmäs puolisoaan, sillä Naakka nukkui tähtiasennossa välissämme...that`s our life today!