Työtä ja laukkuostoksia
Rva palautui juuri ex tempore -työkeikalta, mistä on hyvä aloittaa viikonloppu. Ei ihan, sillä puolet työstä on vielä tekemättä, toimeen täytyy tarttua huomenna aamupäivällä. Ensimmäinen puolikas meni hyvin.
Täytyy myöntää, että vaikka lasten kanssa on ihanaa, hihkaisee rva ilosta aina, kun satunnainen työkeikka tulee eteen. Vaihtelu virkistää, ja erityisen paljon virkistääkin, kun se päätyö tapahtuu melkein 24/7 kahden alle 4-vuotiaan parissa.
Naakka tosin lohkaisi työkeikastani kuultuaan, että "et sinä ole mikään xxxx (ammattinimikkeeni), olet pelkkä äiti". No, toisaalta on toki mukavaa, että äidinroolini on tyttärelleni niin selkeä!
Torstaina, kun rva vietti kaupunkipäiväänsä, tapahtui jotakin, jonka voi tulkita mukavuusalueelta poistumiseksi. Rva nimittäin etsi itselleen olkalaukkua. Tämä ei nyt kuulosta yhtään kummalliselta, mutta rva ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota laukkuihin.
Lähinnä olkalaukun virkaa on viimeiset kymmenen vuotta toimittanut marimekon kankainen olkalaukku, joka toimii hyvin edelleen. Siihen rinnalle olisi nyt kuitenkin mukava saada joku hieman eri kokoinen ja -mallinen laukku, joka sopii astetta siistimpien vaatteiden kanssa.
Suuri syy laukuttomuuteen on muuten ollut niskavamma, pääasiassa olen kuljettanut tähän asti tavarani repussa, jossa paino asettuu tasaisemmin molemmille hartioille. Nyt hartiani kuitenkin kestävät myös hieman toispuoleisemman painon.
Ostosreissuni tulos oli, etten ostanut vielä minkäänlaista laukkua. Asiaan pitää ensiksi vähän tutustua, sillä en ole myöskään aiemmin ollut kiinnostunut laukkuasioista (kengät ja laukut, huh). En ole edes kiinnittänyt, millaisia laukkuja vastaan tulevilla naisilla (kai joillakin miehilläkin on...)
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katukuvasta selvisi, millaisia laukkuja suurella osalla kaduntallaajista on, ja toisaalta selvitin, mitä kaupoissa on tarjolla. Luksuslaukut taitavat rva:n budjetilla jäädä hankkimatta, mutta eipä tuo niin ikävältä tunnu.
Laukuista siirryn sujuvasti kehoni olotilaan... hieronnasta on nyt viikko, ja jumitus on alkanut lisääntyä parin viimeisen päivän aikana. Eilen tuntui monesti kuin pää olisi alkanut irrota muusta kropasta. Olin koko päivän reissussa, ja tuntemukset olivat ihan rehellistä väsymistä.
Kun palaamme kaupunkiin, rva:n lienee viisainta hieman kartoittaa seuraavien kuukausien tilannetta ja varata itselleen lääkäri. Tavoite on saada lähete edes jollakin tavalla säännölliseen fysioterapiaan julkiselle puolelle. Rva:sta tuntuu, että ohjeistusta ja ehkä jotakin käsittelyä tarvittaisiin (mahdollisimman vähän lompakkoa rasittavalla tavalla).
Muuten rva ei ole kartoittanut lähitulevaisuuttaan. Noin viikon päästä on muutto takaisin kaupunkiin ja siellä uudet kuviot.
Täytyy myöntää, että vaikka lasten kanssa on ihanaa, hihkaisee rva ilosta aina, kun satunnainen työkeikka tulee eteen. Vaihtelu virkistää, ja erityisen paljon virkistääkin, kun se päätyö tapahtuu melkein 24/7 kahden alle 4-vuotiaan parissa.
Naakka tosin lohkaisi työkeikastani kuultuaan, että "et sinä ole mikään xxxx (ammattinimikkeeni), olet pelkkä äiti". No, toisaalta on toki mukavaa, että äidinroolini on tyttärelleni niin selkeä!
Torstaina, kun rva vietti kaupunkipäiväänsä, tapahtui jotakin, jonka voi tulkita mukavuusalueelta poistumiseksi. Rva nimittäin etsi itselleen olkalaukkua. Tämä ei nyt kuulosta yhtään kummalliselta, mutta rva ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota laukkuihin.
Lähinnä olkalaukun virkaa on viimeiset kymmenen vuotta toimittanut marimekon kankainen olkalaukku, joka toimii hyvin edelleen. Siihen rinnalle olisi nyt kuitenkin mukava saada joku hieman eri kokoinen ja -mallinen laukku, joka sopii astetta siistimpien vaatteiden kanssa.
Suuri syy laukuttomuuteen on muuten ollut niskavamma, pääasiassa olen kuljettanut tähän asti tavarani repussa, jossa paino asettuu tasaisemmin molemmille hartioille. Nyt hartiani kuitenkin kestävät myös hieman toispuoleisemman painon.
Ostosreissuni tulos oli, etten ostanut vielä minkäänlaista laukkua. Asiaan pitää ensiksi vähän tutustua, sillä en ole myöskään aiemmin ollut kiinnostunut laukkuasioista (kengät ja laukut, huh). En ole edes kiinnittänyt, millaisia laukkuja vastaan tulevilla naisilla (kai joillakin miehilläkin on...)
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katukuvasta selvisi, millaisia laukkuja suurella osalla kaduntallaajista on, ja toisaalta selvitin, mitä kaupoissa on tarjolla. Luksuslaukut taitavat rva:n budjetilla jäädä hankkimatta, mutta eipä tuo niin ikävältä tunnu.
Laukuista siirryn sujuvasti kehoni olotilaan... hieronnasta on nyt viikko, ja jumitus on alkanut lisääntyä parin viimeisen päivän aikana. Eilen tuntui monesti kuin pää olisi alkanut irrota muusta kropasta. Olin koko päivän reissussa, ja tuntemukset olivat ihan rehellistä väsymistä.
Kun palaamme kaupunkiin, rva:n lienee viisainta hieman kartoittaa seuraavien kuukausien tilannetta ja varata itselleen lääkäri. Tavoite on saada lähete edes jollakin tavalla säännölliseen fysioterapiaan julkiselle puolelle. Rva:sta tuntuu, että ohjeistusta ja ehkä jotakin käsittelyä tarvittaisiin (mahdollisimman vähän lompakkoa rasittavalla tavalla).
Muuten rva ei ole kartoittanut lähitulevaisuuttaan. Noin viikon päästä on muutto takaisin kaupunkiin ja siellä uudet kuviot.
Kommentit
Lähetä kommentti