Viikko lähtölaskentaan
Rva:n viikko on alkanut ihan hyvin...paitsi että Naakka tuli meidän sänkyyn nukkumaan jo puolenyön aikaan, mikä ei todellakaan ole lempparini. Jos hän saapuu aamuyöstä, olen jo kerennyt nukahtamaan kunnolla, ja saan yleensä nukuttua.
Eilen en ollut todellakaan vielä nukahtanut, ja minulla kesti hemmetin kauan nukahtaa. Tämä kostautui lyhyinä yöunina. Toivottavasti ensi yö on parempi. Aamu oli ainakin hyvä, sillä Touhi on alkanut tosissaan harjoitella kävelyä!
Vielä pari päivää sitten hän ei ottanut yhtään askelta, nyt niitä tulee jo useampi. Hän nousee ylös, seisoo vähän aikaa kuin tasapainoa hakien, ja lähtee suunnistamaan kohti kohdettaan (yleensä minua).
Kävelemisen, tai tuon askelten ottamisen, riemu on valtava! Olen melko varma, että viikon päästä hän jo kävelee =)
Rva teki eilen ihan normaaleja yläselän liikkuvuusliikkeitä keppijumppana, jonka seurauksena selkä jämähti ihan kunnolla. Olen kyllä vuosien varrella oppinut, ettei kehoni toimi yhtään, kuten "ohjekirjassa" lukee.
Puolison kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että työelämäni häämöttäessä edessäpäin minun on asiallista käydä tämän syksyn aikana magneettikuvassa kuvauttamassa rintarankani sekä oikean lapaluun ympäristö.
Se syö varoja ihan mukavasti, eihän julkinen puoli ole luvannut minulle toistaiseksi edes yleislääkärille pääsyä vammaani liittyen. Kuitenkin, nyt olisi luultavasti viisasta kuvata - edellisistä kuvauksista (ei edes kattanut rintarankaa) alkaa olla lähemmäs 10 vuotta.
Rva ei oikein tiedä, miten suhtautuisi, oli kuvauksen tulos mikä tahansa. Eniten rva haluaisi elää ihan normaalia perhe-elämää ilman friikkejä kiputiloja, joihin ei oikein löydy mitään kunnollista selitystä.
Nyt tavoitteeni olisi katsoa, näkyykö jotakin selittävää ja jos ei, jatkaa suurin piirtein samoilla opeilla (tai kokeilla jotakin uutta) kuin aiemmin.
Niska ei enää ole niin suuri ongelma, suurempi on yläselän jumitus- ja kiputila. Se vie paljon voimavaroja, ja on erittäin epäkiitollinen olotila, kun kova työ selän muokkaamiseksi ei meinaa tuottaa minkäänlaista tulosta.
Tällä viikolla rva:n ohjelmassa on hieronta loppuviikosta. Rva varasi ajan loppuviikolle, kun rva & hra ovat hyvinkin pitkälti suuntaamassa häämatkalleen Prahaan alle viikon kuluttua! Rva on jo alkanut odottaa matkaa innolla, tuntuu jännältä olla 3 yötä ihan vain aikuisseurassa!
Kun Naakka oli vuoden ikäinen, olimme vastaavan ajan Lontoossa puolison kanssa. Sen jälkeen emme ole juuri kahden matkustelleet, paria kotimaan hotelliyötä lukuun ottamatta. Rva ei ole koskaan käynyt Prahassa, joten reissu tulee olemaan siinäkin mielessä mielenkiintoinen.
Pakkaaminenkin lienee kivuton operaatio - matkalaukut ovat nimittäin edelleen makuuhuoneen lattialla heinäkuisen laivamatkan jälkeen. Ensi sunnuntaina se on sitten Au revoir! Toivon, että saamme kerättyä runsaasti voimavaroja tulevaa talvea varten.
Eilen en ollut todellakaan vielä nukahtanut, ja minulla kesti hemmetin kauan nukahtaa. Tämä kostautui lyhyinä yöunina. Toivottavasti ensi yö on parempi. Aamu oli ainakin hyvä, sillä Touhi on alkanut tosissaan harjoitella kävelyä!
Vielä pari päivää sitten hän ei ottanut yhtään askelta, nyt niitä tulee jo useampi. Hän nousee ylös, seisoo vähän aikaa kuin tasapainoa hakien, ja lähtee suunnistamaan kohti kohdettaan (yleensä minua).
Kävelemisen, tai tuon askelten ottamisen, riemu on valtava! Olen melko varma, että viikon päästä hän jo kävelee =)
Rva teki eilen ihan normaaleja yläselän liikkuvuusliikkeitä keppijumppana, jonka seurauksena selkä jämähti ihan kunnolla. Olen kyllä vuosien varrella oppinut, ettei kehoni toimi yhtään, kuten "ohjekirjassa" lukee.
Puolison kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että työelämäni häämöttäessä edessäpäin minun on asiallista käydä tämän syksyn aikana magneettikuvassa kuvauttamassa rintarankani sekä oikean lapaluun ympäristö.
Se syö varoja ihan mukavasti, eihän julkinen puoli ole luvannut minulle toistaiseksi edes yleislääkärille pääsyä vammaani liittyen. Kuitenkin, nyt olisi luultavasti viisasta kuvata - edellisistä kuvauksista (ei edes kattanut rintarankaa) alkaa olla lähemmäs 10 vuotta.
Rva ei oikein tiedä, miten suhtautuisi, oli kuvauksen tulos mikä tahansa. Eniten rva haluaisi elää ihan normaalia perhe-elämää ilman friikkejä kiputiloja, joihin ei oikein löydy mitään kunnollista selitystä.
Nyt tavoitteeni olisi katsoa, näkyykö jotakin selittävää ja jos ei, jatkaa suurin piirtein samoilla opeilla (tai kokeilla jotakin uutta) kuin aiemmin.
Niska ei enää ole niin suuri ongelma, suurempi on yläselän jumitus- ja kiputila. Se vie paljon voimavaroja, ja on erittäin epäkiitollinen olotila, kun kova työ selän muokkaamiseksi ei meinaa tuottaa minkäänlaista tulosta.
Tällä viikolla rva:n ohjelmassa on hieronta loppuviikosta. Rva varasi ajan loppuviikolle, kun rva & hra ovat hyvinkin pitkälti suuntaamassa häämatkalleen Prahaan alle viikon kuluttua! Rva on jo alkanut odottaa matkaa innolla, tuntuu jännältä olla 3 yötä ihan vain aikuisseurassa!
Kun Naakka oli vuoden ikäinen, olimme vastaavan ajan Lontoossa puolison kanssa. Sen jälkeen emme ole juuri kahden matkustelleet, paria kotimaan hotelliyötä lukuun ottamatta. Rva ei ole koskaan käynyt Prahassa, joten reissu tulee olemaan siinäkin mielessä mielenkiintoinen.
Pakkaaminenkin lienee kivuton operaatio - matkalaukut ovat nimittäin edelleen makuuhuoneen lattialla heinäkuisen laivamatkan jälkeen. Ensi sunnuntaina se on sitten Au revoir! Toivon, että saamme kerättyä runsaasti voimavaroja tulevaa talvea varten.
Kommentit
Lähetä kommentti