Lapsiviikonlopun rutiineja ja jalkakipu
Niskasilla homma hoituu pääasiassa niin, että rva kehittelee päässään toimintasuunnitelmat arjen (ja viikonloppujen) aikatauluja varten, ja ne toteutetaan mielellään tai todella v*ttuuntuneena. Olen tässä äitivuosinani oppinut, että alkuperäiset suunnitelmat pätevät vain harvoin.
Tänään meidän oli tarkoitus mennä ystäväni ja hänen poikansa kanssa Lintsille. Sitten iski Mauri 18-myrsky, jonka takia peruimme reissun. Eihän se mikään uskomaton myräkkä ollut, mutta ei myöskään ulkoilusää.
Sisätilavaihtoehtona olisi ollut Kansallismuseon lastenvintti, mutta sekin peruttiin lähinnä oman väsymykseni ja osittain Touhia hoitamaan lupautuneen tahon sairastumisen vuoksi. Lopulta päädyimme Naakan kanssa kirjastoon.
Kirjastossa tekstailin lähellä asuvien tuttujen kanssa, josko joku kaveri tulisi meille leikkimään. Yksi ei päässyt, toinen ei päässyt ja kolmannelle sopi kuin sopikin. Itseasiassa toisellekin sopi, ja lopulta Naakka meni ensin leikkimään kakkosen kanssa, joka lähti se jälkeen harrastukseensa.
Numero kolmonen tuli myöhemmin leikkimään meille äitinsä ja siskonsa kanssa, ja kerrankin Naakka ei valittanut, miten tylsää on, kun ei ole ketään kaveria.
Ilta sujuikin tavallisessa järjestyksessä. Rva:n lapset ovat äitinsä tavoin rytmi-ihmisiä, ja on tärkeää, että iltatoimet suoritetaan joka ilta samalla tavalla: iltapuuroa tarjoillaan klo 19.30, Touhi menee iltamaidon jälkeen nukkumaan klo 20.00 ja Naakka iltasadun jälkeen n. klo 20.40.
Toki se perkuleen puurojauhe (joo-o, lapseni eivät suostu edelleenkään syömään tavallista hiutalepuuroa) pääsi loppumaan, joten iltapalaa piti vähän soveltaa. Onneksi kaikki sujui hyvin.
Rva selvisi flunssasta, mutta on saanut jonkinlaisen rasitusvamman jalkaansa. Vasemman jalan jalkapöydän oikea puolisko alkoi vihloa torstaina, kun kävelin työpaikallani portaita alas. Sen jälkeen onkin sitten vihlonut iltapainotteisesti.
Mitään kipua ei tunnu paikallaan ollessa, mutta kävellessä tuntuu tosi ikävältä. Painelin jalkaterää ja säärtä eri puolilta, mutta en löytänyt mitään erityistä kipupistettä. Rasittava vaiva - toivottavasti juttu helpottaisi lähiaikoina.
Huomenna jatketaan samaan malliin, paitsi että Naakka suuntaa vierailulle erään iäkkään sukulaisensa luo. Luvassa on myös saunomista jossain muualla kuin kotona, sillä meillähän tosiaan ole omaa saunaa :D
PS. Aloitin jonkin katastrofielokuvan katsomisen Netflixistä - nimeä en tietenkään muista, mutta elokuvassa jokin katastrofi on tapahtunut Yhdysvaltojen itärannikolla, ja tilannetta selvitellään...katson elokuvan loppuun ehkä huomenna.
PPS. Taitaa olla turha toivo, että lapseni eivät heräisi huomennakin kuudelta - toivon silti.
Tänään meidän oli tarkoitus mennä ystäväni ja hänen poikansa kanssa Lintsille. Sitten iski Mauri 18-myrsky, jonka takia peruimme reissun. Eihän se mikään uskomaton myräkkä ollut, mutta ei myöskään ulkoilusää.
Sisätilavaihtoehtona olisi ollut Kansallismuseon lastenvintti, mutta sekin peruttiin lähinnä oman väsymykseni ja osittain Touhia hoitamaan lupautuneen tahon sairastumisen vuoksi. Lopulta päädyimme Naakan kanssa kirjastoon.
Kirjastossa tekstailin lähellä asuvien tuttujen kanssa, josko joku kaveri tulisi meille leikkimään. Yksi ei päässyt, toinen ei päässyt ja kolmannelle sopi kuin sopikin. Itseasiassa toisellekin sopi, ja lopulta Naakka meni ensin leikkimään kakkosen kanssa, joka lähti se jälkeen harrastukseensa.
Numero kolmonen tuli myöhemmin leikkimään meille äitinsä ja siskonsa kanssa, ja kerrankin Naakka ei valittanut, miten tylsää on, kun ei ole ketään kaveria.
Ilta sujuikin tavallisessa järjestyksessä. Rva:n lapset ovat äitinsä tavoin rytmi-ihmisiä, ja on tärkeää, että iltatoimet suoritetaan joka ilta samalla tavalla: iltapuuroa tarjoillaan klo 19.30, Touhi menee iltamaidon jälkeen nukkumaan klo 20.00 ja Naakka iltasadun jälkeen n. klo 20.40.
Toki se perkuleen puurojauhe (joo-o, lapseni eivät suostu edelleenkään syömään tavallista hiutalepuuroa) pääsi loppumaan, joten iltapalaa piti vähän soveltaa. Onneksi kaikki sujui hyvin.
Rva selvisi flunssasta, mutta on saanut jonkinlaisen rasitusvamman jalkaansa. Vasemman jalan jalkapöydän oikea puolisko alkoi vihloa torstaina, kun kävelin työpaikallani portaita alas. Sen jälkeen onkin sitten vihlonut iltapainotteisesti.
Mitään kipua ei tunnu paikallaan ollessa, mutta kävellessä tuntuu tosi ikävältä. Painelin jalkaterää ja säärtä eri puolilta, mutta en löytänyt mitään erityistä kipupistettä. Rasittava vaiva - toivottavasti juttu helpottaisi lähiaikoina.
Huomenna jatketaan samaan malliin, paitsi että Naakka suuntaa vierailulle erään iäkkään sukulaisensa luo. Luvassa on myös saunomista jossain muualla kuin kotona, sillä meillähän tosiaan ole omaa saunaa :D
PS. Aloitin jonkin katastrofielokuvan katsomisen Netflixistä - nimeä en tietenkään muista, mutta elokuvassa jokin katastrofi on tapahtunut Yhdysvaltojen itärannikolla, ja tilannetta selvitellään...katson elokuvan loppuun ehkä huomenna.
PPS. Taitaa olla turha toivo, että lapseni eivät heräisi huomennakin kuudelta - toivon silti.
Kommentit
Lähetä kommentti