Rouva Niskanen

Minulla on ollut suunnitelmissa kirjoittaa postaukset jälkeläisistäni - siitä, mitä heille kuuluu nyt. Arjessa puuskutamme eteenpäin yhdessä perheenä ja kukin parhaansa mukaan, mutta hetken syventyminen siihen, mitä nyt on, on harvinaisempaa. Ensinnäkin, on aivan uskomatonta, että minulla on nyt 4-vuotias tytär. Hänellä on nimi, jonka päätin jo 14-vuotiaana (ja tietoksi taas, ettei hänen nimensä ole Naakka :D ) Hän on perheemme pikkuvanha tietäjä ja välillä myös pyörremyrsky. Naakka on alkanut pohtia paljonkin asioita.Esimerkiksi viime päivinä, meillä on selitetty asioita aina naisen anatomiasta viikinkien ryöstöretkiin asti. 4-vuotias näyttää imevän tietoja ja kokemuksia kuin itsestään, ja todellakin muistaa kaiken, minkä kuulee. Naakka tykkää baletoida, leikkiä kaverin kanssa ja pelata Hepan hirnahdusta. Hän tykkää prinsessasaduista, Mauri Kunnaksen tuotannosta ja Haltin häät -kappaleesta. Naakka puhuu rva:sta ja itsestään perheen naisina, ja tietää, että presidentti Mauno ...

Jotta Niskasten matka onnistuisi , meillä uurastaa matkamme ajan viisi reipasta aikuista lapsistamme huolehtimassa, mistä olemme todella kiitollisia =) Tänään eräät heistä olivat meillä "harjoittelemassa". Sanoisin, että harjoitukset sujuivat niin hyvin, ettei meillä ole mitään ongelmaa jättää lapsiamme heidän (ja muiden kolmen hoitajan) hoitoon. Naakka ja Touhi ovat aluksi eri paikoissa, mutta viimeisen vuorokauden täällä kotona. Hoitovuorot vaihtuvat välillä, ettei kenellekään tulisi liian suurta rasitusta, sillä kyllähän se pienten hoito on täysipäistä työtä, raskastakin. Toivomme hra:n kanssa, että matkapäivistämme tulisi heille väsymyksen lisäksi myös mukava muisto. Rva:n tehtävänä on kaiken suunnittelu (puoliso ei voi kovin paljon tehdä, sillä hän on päivät töissä). Rva laatii tarkat ohjeet hoitajille, ja neuvoo parhaansa mukaan. Rva myös pakkaa Touhin hänen reissuaan varten (viemme Touhin lähtöpäivämme aamuna). Muistettavaa, siis lapsiin liittyvää on paljon, j...

Rva:n viikko on alkanut ihan hyvin...paitsi että Naakka tuli meidän sänkyyn nukkumaan jo puolenyön aikaan, mikä ei todellakaan ole lempparini. Jos hän saapuu aamuyöstä, olen jo kerennyt nukahtamaan kunnolla, ja saan yleensä nukuttua. Eilen en ollut todellakaan vielä nukahtanut, ja minulla kesti hemmetin kauan nukahtaa. Tämä kostautui lyhyinä yöunina. Toivottavasti ensi yö on parempi. Aamu oli ainakin hyvä, sillä Touhi on alkanut tosissaan harjoitella kävelyä! Vielä pari päivää sitten hän ei ottanut yhtään askelta, nyt niitä tulee jo useampi. Hän nousee ylös, seisoo vähän aikaa kuin tasapainoa hakien, ja lähtee suunnistamaan kohti kohdettaan (yleensä minua). Kävelemisen, tai tuon askelten ottamisen, riemu on valtava! Olen melko varma, että viikon päästä hän jo kävelee =) Rva teki eilen ihan normaaleja yläselän liikkuvuusliikkeitä keppijumppana, jonka seurauksena selkä jämähti ihan kunnolla. Olen kyllä vuosien varrella oppinut, ettei kehoni toimi yhtään, kuten "ohjekirjass...

Meillä... viime aikoina päivät ovat olleet valtavan kiireisiä. Siispä, rva on ollut todella iloinen, kun eilen elettiin tosi rauhallista päivää. Touhi-poikanen nukkui yhdeksään (ja myös rva melkein), ihan tarkoituksella emme lähteneet hosumaan mihinkään. Kävimme Touhin kanssa leikkipuistossa, jossa oli iloksemme muitakin äitejä ja lapsia (isiä on yleensä myös, nyt ei ainuttakaan). Eräs nainen pienen pojan kanssa tervehti minua ja kysyi, onko minulla vanhempiakin lapsia. Vastasin myöntävästi, ja hän sanoi, että olen muuten poika S:n äiti, sinä olet luultavasti Naakan. Niinpä! Me olimme olleet samaan aikaan leikkipuiston vauva-aamuissa vuosina 2013 ja 2014. Nyt hän oli puistossa nuoremman poikansa, pari kuukautta Touhia vanhemman kanssa. Olipas mukavaa nähdä! Sovimme seuraavat treffit niinikään leikkipuiston taaperoaamuun, joka käsitykseni mukaan alkaa tänään. Baletti on alkanut hyvin myös. Naakka on nyt ollut mukana kolme kertaa, ja on edelleen oikein innostunut. Rva taas...onpa...

Rva juo aamukahvia ja katselee, kun 1-vuotias kaapii innoissaan puuronjämiä kupistaan. Viikonloppu on koittanut. Lapsena pidin viikonpäivistä eniten lauantaista. Se merkitsi päivää, jolloin ei ollut koulua, eikä seuraavanakaan päivänä olisi koulua. Vähän pienempänä se merkitsi aamupiirrettyjä, vanhemmilleni se taisi merkitä rauhallisempaa aamua, kun oli ne piirretyt. Arvatkaapas, mitä meidän tyttö parhaillaan tekee... Lauantai on merkinnyt paljon muutakin. Teininä pääsin äidin kanssa pari kertaa vuodessa Helsinkiin vaateostoksille. Se tapahtui aina lauantaina. Muistan vielä kaupatkin - One Way oli ihan ehdoton. Syömään mentiin yleensä Omenapuuhun. Nuorelle rva:lle Helsinki oli hohdokas, iso kaupunki. Sittemmin, kun olen vieraillut paljon isommissa kaupungeissa, Helsingistä on tullut mukavan rajattu iso, pieni kaupunki, jonka keskustan pystyy hahmottamaan kerralla. Takaisin lauantaihin ...kyllä se lauantai on myös rva:lle merkinnyt krapulapäivää, jollaisesta on pitkä aika. Baar...

Kun kuuntelee toisten vanhempien puheita, voi saada selville kaikenlaista. Se kaikenlainen saattaa olla hyvinkin oivaltavaa. Mielenkiintoisinta on kuunnella sellaisten puheita, joiden lapset ovat jo isoja. Mielenkiintoisin lausahdus on "kylläpä me olimme silloin väsyneitä". Rva puolisoineen taitaa juuri nyt elää vaihetta, jossa ollaan väsyneitä...ja kylläpä rva onkin väsynyt! Hra on myös väsynyt, haukottelemme kuorossa alkuillasta, kun lapset juoksevat vielä valtoimenaan pitkin kämppää, ja hiljaisuuteen on noin sata kilometriä matkaa. Mikä siinä erityisesti väsyttää? Rva on tullut siihen tulokseen, että vastuu. Ihan tavallisen hengissä pitämisen lisäksi rva ja hra ovat vastuussa siitä, että lapsemme saavat kotoansa tasapainoisen kasvuilmapiirin ja elävät sen keskellä ihan joka päivä, jestas! Kun Touhi istuu syöttötuolissa vieressäni, ja syötän hänelle aamupuuroa, se on kyllä useimmiten ihanaa! Joskus se on myös aika kamalaa, kun ruoka lentää kaikkiin ilmansuuntiin, ja...

Kuopukseni , 1-vuotias, alkaa selvästi olla vaiheessa "kädellinen" ja tarkemmin "yksinkertaisten työkalujen käyttö".  Ulkona käteen hakeutuu keppi, joka ei mene enää yksinomaa suuhun, vaan sillä voi esimerkiksi kaivella maahan kuoppia. Tänään keittiössä käteen hakeutui paistinlasta, jolla nuori herra yritti tavoittaa tiskipöydällä olevia astioita. Eräänlaisiksi työkaluiksi täytyy laskea myös korokkeet. Syöttötuolin voi työntää lähelle tasoa, jolle tahtoo ylettyä. Kiipeäminen tapahtuu noin kahdessa sekunnissa. Muovikorin saattaa kääntää nurinpäin, jolloin sen päälle voi kiivetä ja parhaassa tapauksessa yltää ovenkahvaan, huh! Historiaan on muuten kuopuksen lisäksi haksahtanut jo vähän monimutkaisemmatkin työkalut hallitseva esikoinen, jonka tarkempi kiinnostuksenkohde ovat dinosaurukset. Lyhyen ajan sisällä rva on oppinut yllättävän paljon muinaisista, suurista liskoista. Miten muuten olisin tiennyt, mikä ero on Diplodocus-, Bracciosaurus- ja Triceratops-liskoi...