Kun lapset olivat pieniä, olimme väsyneitä

Kun kuuntelee toisten vanhempien puheita, voi saada selville kaikenlaista. Se kaikenlainen saattaa olla hyvinkin oivaltavaa. Mielenkiintoisinta on kuunnella sellaisten puheita, joiden lapset ovat jo isoja. Mielenkiintoisin lausahdus on "kylläpä me olimme silloin väsyneitä".

Rva puolisoineen taitaa juuri nyt elää vaihetta, jossa ollaan väsyneitä...ja kylläpä rva onkin väsynyt! Hra on myös väsynyt, haukottelemme kuorossa alkuillasta, kun lapset juoksevat vielä valtoimenaan pitkin kämppää, ja hiljaisuuteen on noin sata kilometriä matkaa.

Mikä siinä erityisesti väsyttää? Rva on tullut siihen tulokseen, että vastuu. Ihan tavallisen hengissä pitämisen lisäksi rva ja hra ovat vastuussa siitä, että lapsemme saavat kotoansa tasapainoisen kasvuilmapiirin ja elävät sen keskellä ihan joka päivä, jestas!

Kun Touhi istuu syöttötuolissa vieressäni, ja syötän hänelle aamupuuroa, se on kyllä useimmiten ihanaa! Joskus se on myös aika kamalaa, kun ruoka lentää kaikkiin ilmansuuntiin, ja mietin mielessäni, että prkl, tämä on vasta aamiainen...

Kun Naakka, joka teknisesti kykenee ruokailuun, kieltäytyy tekemästä mitään, edes tulemasta keittiöön, alkaa rva:n kiukkukynnys kasvaa, mitä se ei tietenkään saisi tapahtua. Rva on tyytyväinen, kun ruokailun saa kahlattua läpi jollakin tavalla (yleensä se ei tarkoita sitä, että rva kerkeäisi ruokailla).

Päivät pienten kanssa ovat toiminnantäytteisiä, jokaiseen tilanteeseen liittyy jokin draama. Rva on kehittynyt vuosien aikana draamojen selvittelyssä, ja onnistuu usein siirtämään lapsen huomion muihin asioihin.

Kun aikuinen on väsynyt...hän haluaisi levätä, tai ennen kaikkea olla rauhassa. Kun se ei ole mahdollista, tai on sitten 21.30 jälkeen, täytyy vain purra hammasta. Ei ihme, että joskus väsyttää! Olen huippuiloinen, jos pääsen pari kertaa viikossa pienelle iltalenkille yksin.

Olen myös iloinen, kun Touhi päättää nukkua pitkään, esimerkiksi kahdeksaan - sen jälkeen päivää jaksaa aina hiukan paremmin. Iloitsemme yhdessä puolison kanssa, kun keksimme keinon johonkin draamaa aiheuttavaan tilanteeseen. Toteamme, että tämä menikin ihan hyvin näin!

Olen näinä toiminnantäytteisinä vuosina oppinut, että tärkeintä on elää hetkessä, eikä kamalasti murehtia edes sitä, mitä seuraavien tuntien aikana tapahtuu. Ei myöskään kannata haalia kovin isoja projekteja perheenpidon lisäksi - ne jäävät kuitenkin tekemättä.

Vai kuka palkkatyössä käyvä ehtisi muuta, jos työpäivä kestäisi sen viisitoista tuntia joka päivä, ja yölläkin pitää olla käytettävissä ;) ? On tämä kova koulu...rva on tyytyväinen, kun otti haasteen vastaan!

PS. Kiitos teille, jo isojen lasten vanhemmille, jotka ovat kertoneet olleensa väsyneitä, kun lapset olivat pieniä. Se on rva:sta lohdullisin lause, jonka pikkulapsiarjen keskellä elävä vanhempi voi kuulla!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys