Rouva Niskanen

Rva oli eilen lähdössä Touhin kanssa kotiin leikkikentältä (vaatekeskusteluja samanikäisen lapsen äidin kanssa ja paljon, paljon hiekkaa). Sitten soi puhelin. Hahaa, se oli päiväkodin johtaja. Asia koski Touhin hakemusta. Touhihan hakee päivähoitopaikkaa tammikuun alusta alkaen. Nyt on kuulemma ruuhkaa. Sen olinkin arvannut, sillä päiväkodin väistötilat ovat pienemmät kuin ne varsinaiset tilat. Nyt käsitellään kuulemma lokakuun lopun hakemuksia. Vuodenvaihteen hakemukset tulevat käsittelyyn joskus marraskuussa. Kysymys kuului, onko päiväkoti vai aloitusajankohta meille tärkeämpi. Vastausta ei tarvinnut miettiä kauan: päiväkoti. Se, että lapset olisivat eri päiväkodeissa, on Niskasten kannalta ihan mahdoton idea. Se tietäisi pidennystä sekä aamuihin sekä iltapäiviin, että muodostuisi perheen molemmille aikuisille liian raskaaksi. Touhin kannalta haluaisin myös, että hän aloittaa siellä, missä tuleekin seuraavat vuodet arkipäivänsä viettämään. Mehän hakisimme kuitenkin hänelle l...

Niskasten polskahtelu kylpylässä sujui oikein hyvin! Tykkäsimme kaikki Flamingosta, vaikka satuimme paikalle päivänä, jolloin siellä oli jotkut halvatun syyshulinat (plussaa oli alhaisempi pääsymaksu), ja altaissa oltiin todellakin porukalla! Flamingossa oli mukavasti ajateltu perheitä rakentamalla "perheliukumäki", jossa saattoi liukua vierekkäin, eikä vauhti ollut liian kova. Liu`uista tykkäävät rva ja hra ihastuivat perheliukumäkeen, mutta Naakan mielestä se oli ihan kamala ja liian hurja. No, suurin osa loppuaikaa menikin lastenaltaassa (syvyys luultavasti 40cm). Voi että, kun Naakkamme oli onnellinen! Hän syöksähteli, ui käsipohjaa ja laski pienestä liukumäestä. Suurta hupia tuotti skenaario, jossa rva yrittäisi laskea, ja jäisi pyllystään kiinni mäkeen...! Minä kävin vähän uimassa "matkaa" syvemmässä altaassa. Ei siitä oikeastaan mitään tullut, väkimäärän takia...eli polskahtelemiseksi meni sekin yritys! Kuitenkin, allasosasto oli rakennettu silmää miel...

Kun rva on päässyt sanomasta , ettei enää huimaa, niin eikös huimausta ole esiintynyt ihan riittävästi (liikaa) edellisinä päivinä! Se alkoi torstaina, kun niska jämähti jumiin. Oli oikein psykedeelistä kävellä kotiin päiväkodista lasten kanssa, kun kiintopistettä ei meinannut löytää mistään. Voi että, kun inhoan huimausta! Eilen Naakkakin oli kotona, ja muutenkin päivä oli hektinen, joten mahdollisuudet makuulle pääsyyn olivat olemattomat. Kävin sitkeästi lenkillä (ihan vain oman ajan puutteessa), ja se oli oikein pirullista. Henkisesti se on rasittavaa myös, sillä "ei taas"-fiilis iskee helposti, kun melkein vuosikymmenen vaivannut huimaustila yllättäen pahenee. Tuntuu, että eikö se jo riittäisi, tämä hampaan pureminen ja sietokyvyn venytys. Joka tapauksessa, tämä päivä näyttää, mitä tuleman pitää. Iltapäivällä meille saapuu Touhin seuraksi ukki. Sitten lähdemme Naakan kanssa "palkintomatkalle" kylpylä Flamingoon! Naakka on suoriutunut eräästä tehtävästä ...

Rva ja hra palasivat häämatkaltaan oikein hyväkuntoisina! Kommelluksilta ihme kyllä vältyttiin, käytännössä kaikki sujui oikein hyvin. Rva joutui tosin hankkimaan lämpöcrocksit (ovatpas hassut kengät), kun sai rakon kantapäähänsä. Oli hienoa huomata, kuinka olimme molemmat kaivanneet kahdenkeskeistä lomaa! Olemme nyt olleet naimisissa n. puoli vuotta, emmekä olleet vielä viettäneet yhtäkään yötä yhdessä ja erossa lapsista. Jo oli aikakin. Häämatkalle pääsimme kuitenkin, ja olimme hieman panostaneet matkaan, jotta se tuntuisi erilaiselta kuin muut matkat. Kentältä saavuimme hotellille limusiinilla. Hotellissa meitä odotti kaksikerroksinen sviitti poreammineen. Rva ei voi kieltää, etteikö olisi nauttinut kaikesta täysin siemauksin! Muuten teimme lomallamme vähän "normaalimpia" loma-asioita. Kävelimme paljon ympäri Prahaa, ja minä innostuin kuvaamaan vanhaa kaupunkia, kun kerrankin oli mahdollisuus keskittyä kuvaamiseen. Tosin kuvasin myös puhelimeni kameralla. Tu...

Minulla on ollut suunnitelmissa kirjoittaa postaukset jälkeläisistäni - siitä, mitä heille kuuluu nyt. Arjessa puuskutamme eteenpäin yhdessä perheenä ja kukin parhaansa mukaan, mutta hetken syventyminen siihen, mitä nyt on, on harvinaisempaa. Ensinnäkin, on aivan uskomatonta, että minulla on nyt 4-vuotias tytär. Hänellä on nimi, jonka päätin jo 14-vuotiaana (ja tietoksi taas, ettei hänen nimensä ole Naakka :D ) Hän on perheemme pikkuvanha tietäjä ja välillä myös pyörremyrsky. Naakka on alkanut pohtia paljonkin asioita.Esimerkiksi viime päivinä, meillä on selitetty asioita aina naisen anatomiasta viikinkien ryöstöretkiin asti. 4-vuotias näyttää imevän tietoja ja kokemuksia kuin itsestään, ja todellakin muistaa kaiken, minkä kuulee. Naakka tykkää baletoida, leikkiä kaverin kanssa ja pelata Hepan hirnahdusta. Hän tykkää prinsessasaduista, Mauri Kunnaksen tuotannosta ja Haltin häät -kappaleesta. Naakka puhuu rva:sta ja itsestään perheen naisina, ja tietää, että presidentti Mauno ...

Jotta Niskasten matka onnistuisi , meillä uurastaa matkamme ajan viisi reipasta aikuista lapsistamme huolehtimassa, mistä olemme todella kiitollisia =) Tänään eräät heistä olivat meillä "harjoittelemassa". Sanoisin, että harjoitukset sujuivat niin hyvin, ettei meillä ole mitään ongelmaa jättää lapsiamme heidän (ja muiden kolmen hoitajan) hoitoon. Naakka ja Touhi ovat aluksi eri paikoissa, mutta viimeisen vuorokauden täällä kotona. Hoitovuorot vaihtuvat välillä, ettei kenellekään tulisi liian suurta rasitusta, sillä kyllähän se pienten hoito on täysipäistä työtä, raskastakin. Toivomme hra:n kanssa, että matkapäivistämme tulisi heille väsymyksen lisäksi myös mukava muisto. Rva:n tehtävänä on kaiken suunnittelu (puoliso ei voi kovin paljon tehdä, sillä hän on päivät töissä). Rva laatii tarkat ohjeet hoitajille, ja neuvoo parhaansa mukaan. Rva myös pakkaa Touhin hänen reissuaan varten (viemme Touhin lähtöpäivämme aamuna). Muistettavaa, siis lapsiin liittyvää on paljon, j...

Rva:n viikko on alkanut ihan hyvin...paitsi että Naakka tuli meidän sänkyyn nukkumaan jo puolenyön aikaan, mikä ei todellakaan ole lempparini. Jos hän saapuu aamuyöstä, olen jo kerennyt nukahtamaan kunnolla, ja saan yleensä nukuttua. Eilen en ollut todellakaan vielä nukahtanut, ja minulla kesti hemmetin kauan nukahtaa. Tämä kostautui lyhyinä yöunina. Toivottavasti ensi yö on parempi. Aamu oli ainakin hyvä, sillä Touhi on alkanut tosissaan harjoitella kävelyä! Vielä pari päivää sitten hän ei ottanut yhtään askelta, nyt niitä tulee jo useampi. Hän nousee ylös, seisoo vähän aikaa kuin tasapainoa hakien, ja lähtee suunnistamaan kohti kohdettaan (yleensä minua). Kävelemisen, tai tuon askelten ottamisen, riemu on valtava! Olen melko varma, että viikon päästä hän jo kävelee =) Rva teki eilen ihan normaaleja yläselän liikkuvuusliikkeitä keppijumppana, jonka seurauksena selkä jämähti ihan kunnolla. Olen kyllä vuosien varrella oppinut, ettei kehoni toimi yhtään, kuten "ohjekirjass...