Joko liikkumaan?
Välillä voisi toki kirjoittaa jonkin verran liikunnastakin...kävin toissaviikolla lopettamassa kuntosalijäsenyyteni toistaiseksi, kun siitä liikuntamuodosta ei nyt toistaiseksi tule mitään. Ajattelin, että jatkaisin salilla käyntiä jossakin vaiheessa loppuvuotta.
Suurimpana ongelmana säännölliseen saliharjoitteluun ovat pahoinvointi ja suurimmaksi osaksi siitä johtuva väsymys. Vaikka harjoittelun edut kropalle ovat olleet selkeitä, olen tullut siihen tulokseen, että aktiivinen voimaharjoittelu saa nyt jäädä tauolle.
Tauko treenissä on kuitenkin harmittanut yllättävän vähän. Kulunut vuosi töineen ja treeneineen on ollut raskas, kun kaikki on pitänyt tiukasti aikatauluttaa. On hyvä, että nyt on mahdollisuus ottaa vähän rauhallisemmin ja levätä.
Lepo on jo siinä mielessä tärkeää, että kun uusi tulokas mahdollisesti saapuu, on mahdollisuuksia lepoon hyvin vähän.
Se, mikä olisi nyt mahdollista, ovat joogaharjoitteet, joita löytyy runsaasti netistä. Rva ajatteli pitäytyä "keveissä" harjoitteissa, jotka sopivat myös raskaana olevalle (ovat varmaankin pitkälti samankaltaisia kuin niskavammaiselle sopivat liikkeet :D )
Vielä Rva ei ole kyennyt aloittamaan minkäänlaista harjoittelua. Tilanne on nyt se, että suurimpana osana arkipäivistä olen mennyt päiväunille ennen Naakan hakua. Yöunet eivät millään meinaa riittää, enkä ole viitsinyt väkisin pysytellä hereillä (miksi uniongelmainen välttäisi nukkumista, kun se kerrankin onnistuu).
Kulkeminen jne. on vielä melko helppoa, vaikka rva:lla on jo aivan selkeä maha. Raskaushousut vedin jalkaan ensimmäistä kertaa viime viikolla, mutta normaalit paidat menevät vielä onneksi päälle. Pukeutuminenkin on vielä helppoa.
Kun vain ei koko ajan oksettaisi!
Muutama aurinkoinen päivä kuluneella viikolla sai rva:n välittömästi haaveilemaan keväästä. Eniten ne haaveet koskevat ulkoilua. Sitä, että voisi käydä lenkillä Naakan ja rattaiden kanssa. Sitä, että valoa riittäisi pitkälle iltaan. Sitä, että pääsisi parvekkeelle istumaan.
Vielä on liian aikaista edes rairuohon istutukselle, saati sitten talvivaatteiden vähentämiselle. Tänään havahduin töissä napakkaan raekuuroon, jonka tuloksena maasta tuli taas vähän valkoisempi.
Ai niin, viikonloppuna rva ja perhe kävivät pitkästä aikaa uimahallissa! Siellä rva jopa ui 200 metriä eli kaksi kertaa altaan päästä päähän. Tuntui oikein mukavalta!
Mielenkiintoiseksi reissu tosin meinasi mennä heti alkuun, kun rva:n bikinit risahtivat pukemisvaiheessa keskeltä kahtia. Ei siinä auttanut muu kuin pukea pyyhe päälle ja kiikuttaa Naakka allasosastolle hra:n hoiviin. Vuokra-uikkarin kanssa tilanteesta selvittiin...
Naakan kanssa pitää uidessa olla tosi tarkka. Hänellä ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa veden suhteen, ja vaikka hän kulkiessaan humpsahtaisi hetkeksi vedenpinnan alle, hän vain jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Totesimme, että kaksi aikuista ei ole ollenkaan liian paljon vahtimaan Naakkaa vedessä.
Suurimpana ongelmana säännölliseen saliharjoitteluun ovat pahoinvointi ja suurimmaksi osaksi siitä johtuva väsymys. Vaikka harjoittelun edut kropalle ovat olleet selkeitä, olen tullut siihen tulokseen, että aktiivinen voimaharjoittelu saa nyt jäädä tauolle.
Tauko treenissä on kuitenkin harmittanut yllättävän vähän. Kulunut vuosi töineen ja treeneineen on ollut raskas, kun kaikki on pitänyt tiukasti aikatauluttaa. On hyvä, että nyt on mahdollisuus ottaa vähän rauhallisemmin ja levätä.
Lepo on jo siinä mielessä tärkeää, että kun uusi tulokas mahdollisesti saapuu, on mahdollisuuksia lepoon hyvin vähän.
Se, mikä olisi nyt mahdollista, ovat joogaharjoitteet, joita löytyy runsaasti netistä. Rva ajatteli pitäytyä "keveissä" harjoitteissa, jotka sopivat myös raskaana olevalle (ovat varmaankin pitkälti samankaltaisia kuin niskavammaiselle sopivat liikkeet :D )
Vielä Rva ei ole kyennyt aloittamaan minkäänlaista harjoittelua. Tilanne on nyt se, että suurimpana osana arkipäivistä olen mennyt päiväunille ennen Naakan hakua. Yöunet eivät millään meinaa riittää, enkä ole viitsinyt väkisin pysytellä hereillä (miksi uniongelmainen välttäisi nukkumista, kun se kerrankin onnistuu).
Kulkeminen jne. on vielä melko helppoa, vaikka rva:lla on jo aivan selkeä maha. Raskaushousut vedin jalkaan ensimmäistä kertaa viime viikolla, mutta normaalit paidat menevät vielä onneksi päälle. Pukeutuminenkin on vielä helppoa.
Kun vain ei koko ajan oksettaisi!
Muutama aurinkoinen päivä kuluneella viikolla sai rva:n välittömästi haaveilemaan keväästä. Eniten ne haaveet koskevat ulkoilua. Sitä, että voisi käydä lenkillä Naakan ja rattaiden kanssa. Sitä, että valoa riittäisi pitkälle iltaan. Sitä, että pääsisi parvekkeelle istumaan.
Vielä on liian aikaista edes rairuohon istutukselle, saati sitten talvivaatteiden vähentämiselle. Tänään havahduin töissä napakkaan raekuuroon, jonka tuloksena maasta tuli taas vähän valkoisempi.
Ai niin, viikonloppuna rva ja perhe kävivät pitkästä aikaa uimahallissa! Siellä rva jopa ui 200 metriä eli kaksi kertaa altaan päästä päähän. Tuntui oikein mukavalta!
Mielenkiintoiseksi reissu tosin meinasi mennä heti alkuun, kun rva:n bikinit risahtivat pukemisvaiheessa keskeltä kahtia. Ei siinä auttanut muu kuin pukea pyyhe päälle ja kiikuttaa Naakka allasosastolle hra:n hoiviin. Vuokra-uikkarin kanssa tilanteesta selvittiin...
Naakan kanssa pitää uidessa olla tosi tarkka. Hänellä ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa veden suhteen, ja vaikka hän kulkiessaan humpsahtaisi hetkeksi vedenpinnan alle, hän vain jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Totesimme, että kaksi aikuista ei ole ollenkaan liian paljon vahtimaan Naakkaa vedessä.
Voi että! Pitkästä aikaa ehdin vierailla täälläkin. Paljon onnea tulevasta perheenjäsenestä! Ihana juttu! Vaikka kroppa varmasti onkin kovilla...
VastaaPoistaHannastiina, mukavaa että piipahdit :) Kiitos vain, joo, nämä raskauteni tuppaavat olemaan väsyneitä ja pahoinvointisia alusta loppuun asti ilman niskavaivaakin, mutta täytyy vain ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja kuunnella omaa kehoa... helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään :)
VastaaPoista