Kotiäidin vapaa kaupunkipyrähdys
Eilen tapahtui monta mukavaa asiaa. Eräs niistä oli, että minulla oli päivätreffit keskustassa sisareni kanssa. Se, että pääsemme näin yhdessä liikkeelle, on uutta, tervetullutta vaihtelua. Pystyin jättämään vauvan hyville hoitajille, joten olin liikkeellä ihan itse.
Liikkeelle lähtö jännitti kyllä, sillä lihakset ympäri selkää, lonkista kallonpohjiin saakka olivat lukkiutuneet edellisen päivän aikana dominoefektin lailla. Näin käy usein, lieneekö se sitten parasta uskoa, että se on asia, joka ei ole minun estettävissäni.
Särky oli kuitenkin jo nukutun yön jälkeen helpottanut, lähdin matkaan vain lievä huimaus seuranani. Tapasimme ostoskeskuksessa (onpas täällä hulinaa ja kaikkea katsottavaa). Päädyimme kahvilaan, jonka bongasin kuukausi sitten ollessani vastaavalla retkellä itsekseni.
Keskustelumme aaltoili laidasta laitaan, nautimme kahvit ja kakunpalat. Hetki oli rento ja mukava arjen kuvioiden keskellä. Jatkoimme vielä hetkeksi kiertelemään kauppoihin. Minä löysin trikoopaidan ja nilkkasukat. Molempien hankinnan olin suunnitellut jo etukäteen, joten ne löytyivät vaivattomasti.
Kun sisareni lähti jatkamaan päiväänsä, päätin ex tempore -tyyliin käydä vielä Kiasmassa. Taidemuseossa käynti on toden totta mukavuusalueeni ulkopuolella (mukavaahan se kyllä on, ei vain tule usein mentyä).
Kyllä siellä oli töitä laidasta laitaan. Olen huomannut, etten ole kovin raskassoutuisen, synkän taiteen ystävä. Meeri Koutaniemen valokuvat olivat poikkeus, ne kertovat epäkohdista kehitysmaissa ja ovat selkeitä ja antavat lisäksi tietoa.
Sen sijaan kohtasin monta synkkää ja ahdistavaakin, ei niin tietoa antavaa teosta. Lieneekö syynä, että koen asiat voimakkaasti vai se, että olen kohdannut tosielämässä niin paljon, koen etten tarvitse "herättäviä", järkyttäviä teoksia alkaakseni ajatella yhtään mitään.
Voimaannuttaviksi osoittautuivat taas kerran teokset, joissa oli iloa, huumoria, kirkkaita värejä ja hauskoja muotoja. Luulen että tykkäsin töistä, joista 3-vuotias tyttärenikin tykkäisi!
Kotiin retkeltäni palauduin vähän väsyneempänä, lonkka kipeänä ja vähän voimakkaamman huimauksen kera, mutta välillä täytyy myös vähän riskeerata, kun muuten täältä kotoa ei pääsisi yhtään mihinkään.
Liikkeelle lähtö jännitti kyllä, sillä lihakset ympäri selkää, lonkista kallonpohjiin saakka olivat lukkiutuneet edellisen päivän aikana dominoefektin lailla. Näin käy usein, lieneekö se sitten parasta uskoa, että se on asia, joka ei ole minun estettävissäni.
Särky oli kuitenkin jo nukutun yön jälkeen helpottanut, lähdin matkaan vain lievä huimaus seuranani. Tapasimme ostoskeskuksessa (onpas täällä hulinaa ja kaikkea katsottavaa). Päädyimme kahvilaan, jonka bongasin kuukausi sitten ollessani vastaavalla retkellä itsekseni.
Keskustelumme aaltoili laidasta laitaan, nautimme kahvit ja kakunpalat. Hetki oli rento ja mukava arjen kuvioiden keskellä. Jatkoimme vielä hetkeksi kiertelemään kauppoihin. Minä löysin trikoopaidan ja nilkkasukat. Molempien hankinnan olin suunnitellut jo etukäteen, joten ne löytyivät vaivattomasti.
Kun sisareni lähti jatkamaan päiväänsä, päätin ex tempore -tyyliin käydä vielä Kiasmassa. Taidemuseossa käynti on toden totta mukavuusalueeni ulkopuolella (mukavaahan se kyllä on, ei vain tule usein mentyä).
Kyllä siellä oli töitä laidasta laitaan. Olen huomannut, etten ole kovin raskassoutuisen, synkän taiteen ystävä. Meeri Koutaniemen valokuvat olivat poikkeus, ne kertovat epäkohdista kehitysmaissa ja ovat selkeitä ja antavat lisäksi tietoa.
Sen sijaan kohtasin monta synkkää ja ahdistavaakin, ei niin tietoa antavaa teosta. Lieneekö syynä, että koen asiat voimakkaasti vai se, että olen kohdannut tosielämässä niin paljon, koen etten tarvitse "herättäviä", järkyttäviä teoksia alkaakseni ajatella yhtään mitään.
Voimaannuttaviksi osoittautuivat taas kerran teokset, joissa oli iloa, huumoria, kirkkaita värejä ja hauskoja muotoja. Luulen että tykkäsin töistä, joista 3-vuotias tyttärenikin tykkäisi!
Kotiin retkeltäni palauduin vähän väsyneempänä, lonkka kipeänä ja vähän voimakkaamman huimauksen kera, mutta välillä täytyy myös vähän riskeerata, kun muuten täältä kotoa ei pääsisi yhtään mihinkään.
Kommentit
Lähetä kommentti