Suklaameditaation jälkifiiliksiä

Puuh sentään, tämäkin viikko alkaa kohta olla lopuillaan. Perheessämme on vieraillut pienimuotoinen flunssa, joka iski vain Naakkaan. Hän on sairastanut urhoollisesti, vaikka hänellä onkin koko ajan "viruksia nenässä".

Rva on elänyt tällä viikolla hyviä ja huonoja päiviä. Jaksaminen on ollut koetuksella niin henkisesti kuin fyysisestikin. Loppuviikkoa kohden näyttää selkenevän, kiitoksia avusta, ihan kaikenlaisesta, niin monelle ihmiselle!

Oikeastaan rva:lla ei ole syystä tai toisesta niin paljon järkeviä ajatuksia päässä, perehtykäämme siis loppuviikon kunniaksi suklaameditaatioon. Sellaisen rva teki eilen illalla, tutuksi käyneessä porukassa. Suklaameditaatio oli lajissaan toinen rva:n elämässä.

Rva tutustui suklaameditaatioon ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten. Silti tätä meditaatiota ei jostakin syystä tule tehtyä kovin usein. Lieneekö syy siinä, että se suklaa tai muu herkku tulee vetäistyä naamaan tavallisesti niin nopeasti, ettei siinä oikein voi meditaatiosta puhua.

Suklaameditaatio menee lyhykäisyydessään näin: Ota suklaapala käteesi, mutta älä laita sitä vielä suuhusi. Katsele ja tunnustele suklaapalaa ihmetellen, aivan kuin näkisit sen ensimmäisen kerran. Miltä se näyttää? Millainen sen pinta on? Miltä se tuoksuu? Mitä ajatuksia se herättää?

Vie suklaapala hitaasti suuhusi ja jatka tunnustelua. Älä heti puraise, vaan malta mielesi ja keskity suklaan nostattamiin tuntemuksiin ja fiilikseen...ja niihin ajatuksiin ja mielikuviin.

Kun puraisu ja nielaisu on välttämätön, tee ne. Jälkitunnelmaankin kannattaa keskittyä.

Tällaisia ajatuksia heräsi:

- onpas Geisha-konvehdissa hieno paperi!
- suklaapalassakin on hienot koristeuurteet!
- yök, en tykkää palasen pyörittelystä kädesä, koska inhoan kaikkea tahmeaa
- suklaan tuoksu toi mieleen lapsuuden pääsiäismunat
- suklaa tuntui ensin alkuun suussa jopa liiallisen makealta, ja sitä tuntui olevan todella paljon
- myöhemmin maku tasoittui sopivaksi
- suklaata tuntui olevan paljon enemmän kuin konvehdissa tavallisesti

Suklaameditaatio on mindfulness-meditaatiota, jota olen harjoittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti siitä saakka kun aloin odottaa esikoistani. Olen myös täällä blogissa kertonut meditoimisesta ajoittain.

Koska näin rauhallinen herkuttelu on tämänhetkisessä elämässä hankalaa, teen eniten niin sanottuja body skanning -harjoituksia, joissa esim. kehonosia käydään läpi keskittymällä niihin esim. istuen tai makuulla ollen.

Meditaation tarkoituksena (ainakin rva on käsittänyt niin) on elää ja keskittyä hetkeen, kun arkipäivän kiire on päällä ja ajatuksen jylläävät ja aiheuttavat monilla stressiä ja ahdistusta. Ideana on tehdä harjoituksia säännöllisesti, esim. joka päivä. Rva ei ihan tähän yllä, mutta ainakin useamman kerran viikossa harjoituksia tulee tehtyä. Niistä on tullut mukava tapa.

Sitten ihan tähän päivään... aamupäivä on sujunut kotitöitä tehdessä, nyt uunissa on broileri-riisiohravuoka. Sitä syödään meillä aika usein, koskapa ainekset vain laitetaan vuokaan ja vuoka uuniin.

Minulla on täällä Naakan ja Napen ukki auttamassa ja seurana. Hän vei Naakan aamulla päiväkotiin ja vahti Nappea, kun hoidin pyykkejä, kaupassakäynnin ja ruoka-asiat. Puoliso on päivän kestävällä työmatkalla ja palaa kotiin illalla. Hän kerkeää siinä ajassa piipahtamaan naapurimaassakin, mikä on aika iso kontrasti rva:n päivään.

Rva lähtee kohta kipaisemaan lääkärissä, sen jälkeen ehtii toivon mukaan vähän hengähtää ennen kuin Naakan päivän kotiosuus alkaa. Viikonlopun kotityöt on suurimmaksi osaksi tehty - jos rva:lta kysytään, silloin nukutaan ainakin päiväunia!