Kuin Siperian talvi...
Tällä viikolla Niskasille kuuluu jumitusta...ja pitkiä, pitkiä päiviä! Pikkulapsiperheessämme eletään kummallista jaksoa, jossa aika menee nopeasti, lapset kasvavat hujauksessa ja tilanteet ovat ohi ennen kuin niistä on kerennyt näpätä kuvan tai videon, jotta jäisi muutama muisto muuallekin kuin ajatuksiin...
Toisaalta yksittäiset vuorokaudet voivat olla pitkiä kuin Siperian talvi. Välillä tuntuu kuin viikko olisi jo puolessa, vaikka kyseessä on aamupäivä. Tällä viikolla näitä talvenpituisia päiviä on ollut useampi.
Rva ei tiedä, onko se imetys, täydet päivät vai joku muu, mutta välillä on vaikeaa palauttaa mieleen, mitä edellisenä iltana, saati sitten pari päivää aiemmin on tehty. Mieli askartelee lähinnä tässä päivässä ja seuraavissa tunneissa.
Hieroja on varattu ja sinne rva pääsee onneksi huomenna. Viime aikoina kivut ja jumitus on käytännössä pitänyt yrittää unohtaa, mikä ei kyllä ole kovin helppoa. Vauva vaatii kantamista ja sylissä pitoa, mikä on ihanaa mutta ei hyväksi rva:n kropalle.
Luonto se tuolla ulkosalla pimenee päivä päivältä. Meidän seudulla kasvaa paljon tammia ja vaahteroita, ja niiden ruska on ollut viime viikot parhaimmillaan. Sää on viilentynyt niin, että lämpimiä vaatteita on joutunut vaihtamaan päälleen itse kukin.
Koin viime viikolla paljon puhuttua äidin syyllisyyttä, kun Naakka oli yhtenä päivänä palellut sormikkaissaan päiväkotipäivän aikana. Kiirehdin hoitamaan tilanteen, ja puoliso esti aikeeni antaa Naakalle kylmimmän mahdollisen pakkaskelin talvihanskat näin lokakuun puolivälin kunniaksi.
Rva itse kaipailee lähinnä muutamaa vaatekappaletta ensi talveksi. Noin kuusi vuotta käytössä olleen piponi heitin pois, se alkoi olla sekä virttynyt että rikkinäinen. Tarvitsisin tilalle uuden, fleecevuorillisen tai kaksinkertaista neuletta.
Kuulin tänään, että seuraavasta talvesta ennustetaan kylmää. Se sopii Niskasille, sillä olisi mukavaa näyttää jälkikasvullekin enemmän "oikeaa" talvea eikä pelkästään sitä räntäsateista, pimeää ja harmaata, millaisia viime talvet ovat meilläpäin olleet.
Mikä rva:ta rasittaa kroppansa takia talvessa, on liukkaus. Kun varoo liukastumasta, tulee jännitettyä kehoa huomaamatta, mikä kostautuu jumituksena. Lisäksi, kun rva:n tavoin liukastuu kuitenkin kerran kuten joka talvi, on vaarana, että niska sattuu ja jo melko stabiili tilanne huononee uudestaan.
Joka tapauksessa, rva varautuu talveen vaatettamalla itsensä ja perheen (no, puoliso kykenee huolehtimaan omasta vaatetuksestaan). Niin, ja käpertymällä sohvannurkkaan ja nauttimalla jo etukäteen oikein paljon hunajateetä.
Toisaalta yksittäiset vuorokaudet voivat olla pitkiä kuin Siperian talvi. Välillä tuntuu kuin viikko olisi jo puolessa, vaikka kyseessä on aamupäivä. Tällä viikolla näitä talvenpituisia päiviä on ollut useampi.
Rva ei tiedä, onko se imetys, täydet päivät vai joku muu, mutta välillä on vaikeaa palauttaa mieleen, mitä edellisenä iltana, saati sitten pari päivää aiemmin on tehty. Mieli askartelee lähinnä tässä päivässä ja seuraavissa tunneissa.
Hieroja on varattu ja sinne rva pääsee onneksi huomenna. Viime aikoina kivut ja jumitus on käytännössä pitänyt yrittää unohtaa, mikä ei kyllä ole kovin helppoa. Vauva vaatii kantamista ja sylissä pitoa, mikä on ihanaa mutta ei hyväksi rva:n kropalle.
Luonto se tuolla ulkosalla pimenee päivä päivältä. Meidän seudulla kasvaa paljon tammia ja vaahteroita, ja niiden ruska on ollut viime viikot parhaimmillaan. Sää on viilentynyt niin, että lämpimiä vaatteita on joutunut vaihtamaan päälleen itse kukin.
Koin viime viikolla paljon puhuttua äidin syyllisyyttä, kun Naakka oli yhtenä päivänä palellut sormikkaissaan päiväkotipäivän aikana. Kiirehdin hoitamaan tilanteen, ja puoliso esti aikeeni antaa Naakalle kylmimmän mahdollisen pakkaskelin talvihanskat näin lokakuun puolivälin kunniaksi.
Rva itse kaipailee lähinnä muutamaa vaatekappaletta ensi talveksi. Noin kuusi vuotta käytössä olleen piponi heitin pois, se alkoi olla sekä virttynyt että rikkinäinen. Tarvitsisin tilalle uuden, fleecevuorillisen tai kaksinkertaista neuletta.
Kuulin tänään, että seuraavasta talvesta ennustetaan kylmää. Se sopii Niskasille, sillä olisi mukavaa näyttää jälkikasvullekin enemmän "oikeaa" talvea eikä pelkästään sitä räntäsateista, pimeää ja harmaata, millaisia viime talvet ovat meilläpäin olleet.
Mikä rva:ta rasittaa kroppansa takia talvessa, on liukkaus. Kun varoo liukastumasta, tulee jännitettyä kehoa huomaamatta, mikä kostautuu jumituksena. Lisäksi, kun rva:n tavoin liukastuu kuitenkin kerran kuten joka talvi, on vaarana, että niska sattuu ja jo melko stabiili tilanne huononee uudestaan.
Joka tapauksessa, rva varautuu talveen vaatettamalla itsensä ja perheen (no, puoliso kykenee huolehtimaan omasta vaatetuksestaan). Niin, ja käpertymällä sohvannurkkaan ja nauttimalla jo etukäteen oikein paljon hunajateetä.
Kommentit
Lähetä kommentti