Jumitusta ja tunnereaktioita

Viime päivinä rva:lla on taas ollut paljon oireita yläkropassa. Niska menee jumiin, kallonpohja kiristää ja hartiat ovat jumissa myös...lavan seudusta puhumattakaan.

Sellaisina päivinä rva on ärtyisä. Miksei olisi, kun kaikki tuntuu tahmealta ja kivuliaalta. Kiukuttaa, kun täytyy ryömiä pöydän alle nostamaan pudonneita tutteja ja siivoamaan pudonnutta ruokaa. Kiukuttaa, kun täytyy kurkotella. Kiukuttaa, kun ei meinaa pystyä.

Kiukkukin vie voimavaroja, mutta jos tunnereaktiota ei tulisi, olisi kenties syytä huolestua mielenterveyden puolesta (siis huolestua vielä enemmän kuin nyt).

Sellaisina päivinä saan helposti matsin aikaan puolison kanssa, kuten eilen kävi - syynä kotityöt ja sekin, kun puoliso ei tajunnut, että olen oikeasti kipeä, kun pyysin nostelemaan tavaroita puolestani, vaan ihmetteli, enkö viitsi.

No, siinä oli väärinymmärrystä, tiuskaisuja, riita ja onneksi lopulta selvittelyjä, kuka sanoi mitä, ja mikä tilanne oikeasti oli. Eipä jääty riitoihin, ja tulimme ymmärretyksi.

Ymmärtäisin varmasti puolisoani paremmin, jos minulla olisi kokemusta niskavammaisen puolisona olemisesta ( :D ). Kun sellainen kokemus onneksi puuttuu, täytyy yrittää tulla toimeen jaetuilla korteilla. Kotityöt tulivat kyllä tehdyksi ja molemmat osallistuivat.

Eilen olin illan poissa asioillani, tänään puoliso on ollut koko päivän töissä. Kovin suurta mahdollisuutta minulla ei ole ollut olotilaani vaikuttaa, mutta olen sekä eilen että tänään tehnyt niska- ja hartialiikkeitä (lähinnä liikkuvuutta lisääviä) pitkin päivää. Koko sarjan olen toistanut ehkä neljästi tai viidesti.

Luulen, että tällä olen saanut pysäytetyksi tilanteen siten, ettei se ole enää mennyt huonompaan suuntaan. Kaipasin tälle päivälle kävelylenkkiä, mutta en sellaista saanut. Huomenna se mahdollisesti onnistuu.

Huomenna minulla on edessä sekä mieluinen että rasittava työtehtävä, hääkuvien valitseminen ja mahdollisesti myös tilaus. Kuvia on, hmm, paljon ja siitä pitäisi valita yksi seinälle tuleva (valokuvaksi tai canvastauluksi teetettävä), yksi vähän pienempi sekä useampi muuten vain hyvä.

Sen verran olen kuvia vilkaissut, että kyllä siellä on oikein monta hyvää vaihtoehtoa. Se onkin vikana, sillä valitsemiseen voi mennä aikaa ja sitähän minulla ei ihan kamalasti nykyisellään ole. Olen kuitenkin toiveikas, että saan homman hoidetuksi ja kuvat muistoksi hienosta päivästämme.

Kommentit

  1. Tönkköjumipäivien pelastus: kurkotuspihdit. Lidlistä saa silloin tällöin alle kympillä ja voi että on näppärät. Minulla on sekä aktiiviset että passiiviset kurkotuspihdit olemassa, aktiiviset pihdit menevät kiinni puristaessa ja passiivisissa taas aukeavat. Lidl myy aktiivisia versioita. Lattioita noilla ei kyllä pyyhi, mutta kumartelua ja kurkottelua niillä voi säästää kun kroppa ei niihin kykene. Minulla on ollut periaate vammojen kanssa, että kaikki pikkuhankinnat joilla saan elämästä sujuvampaa ovat hankkintansa arvoisia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä :) Minulla kroppa kestää suuren osan ajan noita liikkeitä, mutta just nuo tietyt päivät, jolloin kipu on tulehduskipua tai sen kaltaista, ovat tosi veemäisiä. Rupesin oikein miettimään hyödyllisiä hankintojani, ja jarrusukat olivat minulla käytössä vuosia, kun ne estivät luistoa ja tekivät vakaamman olon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys