Terveiset sairas- ja jumppatuvasta
Kroonisista ongelmista kärsivälle kuntoutuksesta tulee väkisinkin eräänlainen harrastus. Itse suhtaudun kroppaani kuin työmaahan, jota huollan keskittyen välillä yhteen, sitten toiseen asiaan (no välillä en huolla ollenkaan).
Nyt, kun Touhi on jo yli 8 kuukautta vanha, synnytyksestä on todellakin jo niin kauan, että lantion alueen kaikenlainen jumppa on sallittua. Minulla alkoivat oikean lonkan lonkkakivut raskauden aikana, eikä synnytyksen tuoma painonpudotus helpottanut.
Kuluneella viikolla olen treenannut rauhallisesti pakaroita, reisiä ja lonkkia. Olen pitkän aikaa pohtinut, miten se treeni edes toteutetaan. Häiriötekijöitä (=lapsia) on paikalla lähes koko ajan, ja Touhikin alkaa olla vaiheessa, jossa häntä pitää vahtia kokonaan.
Tämän tilanteen väliaikaisratkaisuksi on loppukilpailuun päässyt harjoittelumuoto, jossa teen aina yhden harjoituksen silloin tällöin. Parhaassa tapauksessa jälkeläiset eivät edes kerkeä huomata, mitä tapahtuu.
Välillä on onnistunut sekin, että olen ottanut Naakan mukaan jumppaamaan. Silloin hän taiteilee hetken omiaan, kun teen omaa liikettäni.
Aiemmin tänä vuonna pohdin saliharjoittelun aloittamista, mutta nyt näyttää siltä, etten saa sille aikaa vielä tässä vaiheessa. Onneksi osaan tehdä liikkeitä ilman saliakin, mutta kieltämättä välillä ajatuksissa siintävät omat treenihetket kodin ulkopuolella. Ehkä sitten vähän myöhemmin...
Muutoin kulunut viikko on ollut aika raskas. Nyt on kipeänä Naakka, hänellä on ollut samanlainen kurja nuhakuume ja kova yskä kuten Touhilla aiemmin. Naakka oli eilen ja on myös tänään poissa päiväkodista. Hyvä, että viikonloppu tulee, niin tyttösellä on aikaa toipua loppuviikko.
Naakalla on muutenkin ollut pieniä hankaluuksia. Päiväkodista ei ole oikein löytynyt leikkikaveria. Kyse ei ole käsittääkseni siitä, ettei Naakan kanssa leikittäisi, vaan Naakka ei nyt osaa oikein itse hakeutua seuraan.
Pikkulapsilla on kaikenlaisia vaiheita, mutta luulen pitkähkön poissaolon vaikuttaneen tähän asiaan. Kun muutimme Naakka mukanamme pariksi kuukaudeksi maaseudulle, Naakka ikävöi alkuun päiväkotia.
Kun muutimme takaisin, Naakka ikävöi isovanhempiaan, väliaikaista kotiamme ja elämää siellä. Toivon, että aika auttaa sopeutumisessa ja tyttäreni keksii uudelleen yhdessä leikkimisen riemun :)
Nyt, kun Touhi on jo yli 8 kuukautta vanha, synnytyksestä on todellakin jo niin kauan, että lantion alueen kaikenlainen jumppa on sallittua. Minulla alkoivat oikean lonkan lonkkakivut raskauden aikana, eikä synnytyksen tuoma painonpudotus helpottanut.
Kuluneella viikolla olen treenannut rauhallisesti pakaroita, reisiä ja lonkkia. Olen pitkän aikaa pohtinut, miten se treeni edes toteutetaan. Häiriötekijöitä (=lapsia) on paikalla lähes koko ajan, ja Touhikin alkaa olla vaiheessa, jossa häntä pitää vahtia kokonaan.
Tämän tilanteen väliaikaisratkaisuksi on loppukilpailuun päässyt harjoittelumuoto, jossa teen aina yhden harjoituksen silloin tällöin. Parhaassa tapauksessa jälkeläiset eivät edes kerkeä huomata, mitä tapahtuu.
Välillä on onnistunut sekin, että olen ottanut Naakan mukaan jumppaamaan. Silloin hän taiteilee hetken omiaan, kun teen omaa liikettäni.
Aiemmin tänä vuonna pohdin saliharjoittelun aloittamista, mutta nyt näyttää siltä, etten saa sille aikaa vielä tässä vaiheessa. Onneksi osaan tehdä liikkeitä ilman saliakin, mutta kieltämättä välillä ajatuksissa siintävät omat treenihetket kodin ulkopuolella. Ehkä sitten vähän myöhemmin...
Muutoin kulunut viikko on ollut aika raskas. Nyt on kipeänä Naakka, hänellä on ollut samanlainen kurja nuhakuume ja kova yskä kuten Touhilla aiemmin. Naakka oli eilen ja on myös tänään poissa päiväkodista. Hyvä, että viikonloppu tulee, niin tyttösellä on aikaa toipua loppuviikko.
Naakalla on muutenkin ollut pieniä hankaluuksia. Päiväkodista ei ole oikein löytynyt leikkikaveria. Kyse ei ole käsittääkseni siitä, ettei Naakan kanssa leikittäisi, vaan Naakka ei nyt osaa oikein itse hakeutua seuraan.
Pikkulapsilla on kaikenlaisia vaiheita, mutta luulen pitkähkön poissaolon vaikuttaneen tähän asiaan. Kun muutimme Naakka mukanamme pariksi kuukaudeksi maaseudulle, Naakka ikävöi alkuun päiväkotia.
Kun muutimme takaisin, Naakka ikävöi isovanhempiaan, väliaikaista kotiamme ja elämää siellä. Toivon, että aika auttaa sopeutumisessa ja tyttäreni keksii uudelleen yhdessä leikkimisen riemun :)
Kommentit
Lähetä kommentti