Pääsiäishulinat
Niskasten pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Nyt, viimeisenä pyhäpäivänä, puoliso meni jo töihin, ja rva viettää kotipäivää lasten kanssa. Meillä on sujunut tähän mennessä oikein hyvin.
Lauantaina oli pääsiäisemme menevin päivä. Suuntasimme silloin päivävisiitille mökille, jossa lasten isovanhemmat olivat mökkiä siivoamassa ja toivottavasti vähän lepäämässä myös.
Se on sanottava, että syksyllä, pienen vauvan kanssa tällainen päivävisiittikin olisi ollut liian raskas. Nytkin se jo tuntui, kun pakkasin tavaroita hikipäissäni ja yritimme ajoittaa kaiken nuorimmaisen päiväuniin, jotka nukuttaisiin autossa.
Perillä oli kuitenkin niin mukavaa, että eipä sitä jaksanut pitkään tuntea oloaan rasittuneeksi. Me joimme kahvit, puuhastelimme lasten kanssa ja rva kävi piilottamassa isovanhempien hankkimat pääsiäismunat maastoon mökin ympärille.
Sitten kerrottiin Naakalle, että kana on ollut huolimaton, ja nyt on munia ympäriinsä! Niitä lähdetiin etsimään yhdessä, ja löytyihän munia kummallisista paikoista, kuten laiturin alta ja kivenkolosta! Lopuksi Naakka ihmetteli, miten kaikki muut olivat niin huonoja etsijöitä paitsi hän...
Isäni kanssa kävimme tarkastamassa vanhaa taloa ja piharakennuksia. En muista käyneeni kyseisessä paikassa esimerkiksi navetan vintillä, sieltä löytyi ainakin reki, vanhoja arkkuja ja keskentekoisia reen jalaksia sekä puoliksi valmis länki koristeineen.
Rva on aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta harmillisen irtaantunut esimerkiksi vanhasta käsityötaidosta. Onko joka torpasta oikeasti löytynyt joku, kuka osaa veistää länkiin koristekuviot? Entä, kuka on heloittanut (onkohan tuo oikea termi) puukirstut, seppäkö?
Sunnuntaina kävin luottohierojallani, joka osasi tälläkin kertaa tehtävänsä. Valitettavasti (tai onneksi) hänen kanssaan tulee tauko parin kuukauden kuluttua syntyvän pienokaisen merkeissä. Uusi, lupaava tuttavuus on kuitenkin jo tähtäimessä.
Tänään rva ylittää itsensä ja menee hammaslääkärille! Niin tapahtui viimeksi vuonna 2014, jolloin lohjennutta hammastani korjattiin. Minulle jäi valitettavasti kammo, kun makasin operaatiossa opiskelijoiden puolella neljä tuntia.
Kaikella kunnioituksella opiskelua kohtaan, en ole ehkä niskoineni ihan oikea kohdehenkilö harjoittelulle. Kohdehenkilöiksi valikoitukoon sellaiset, joiden kroppa kestää paremmin. Lisäksi hampaaseen jäi kohta, johon paikka ei ylety. Seuraavaksi pitäisi todennäköisesti asentaa kruunu, joka tulee maksamaan hemmetisti.
No, tänään rva alkaa hoitamaan asiaa vastuullisesti. Pääsenpähän käymään "kaupungilla", kun eilinen kului aamusta iltaan kaksi lasta helmoihin takertuneena. Tänään vapautan helmani, ainakin hetkeksi!
Lauantaina oli pääsiäisemme menevin päivä. Suuntasimme silloin päivävisiitille mökille, jossa lasten isovanhemmat olivat mökkiä siivoamassa ja toivottavasti vähän lepäämässä myös.
Se on sanottava, että syksyllä, pienen vauvan kanssa tällainen päivävisiittikin olisi ollut liian raskas. Nytkin se jo tuntui, kun pakkasin tavaroita hikipäissäni ja yritimme ajoittaa kaiken nuorimmaisen päiväuniin, jotka nukuttaisiin autossa.
Perillä oli kuitenkin niin mukavaa, että eipä sitä jaksanut pitkään tuntea oloaan rasittuneeksi. Me joimme kahvit, puuhastelimme lasten kanssa ja rva kävi piilottamassa isovanhempien hankkimat pääsiäismunat maastoon mökin ympärille.
Sitten kerrottiin Naakalle, että kana on ollut huolimaton, ja nyt on munia ympäriinsä! Niitä lähdetiin etsimään yhdessä, ja löytyihän munia kummallisista paikoista, kuten laiturin alta ja kivenkolosta! Lopuksi Naakka ihmetteli, miten kaikki muut olivat niin huonoja etsijöitä paitsi hän...
Isäni kanssa kävimme tarkastamassa vanhaa taloa ja piharakennuksia. En muista käyneeni kyseisessä paikassa esimerkiksi navetan vintillä, sieltä löytyi ainakin reki, vanhoja arkkuja ja keskentekoisia reen jalaksia sekä puoliksi valmis länki koristeineen.
Rva on aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta harmillisen irtaantunut esimerkiksi vanhasta käsityötaidosta. Onko joka torpasta oikeasti löytynyt joku, kuka osaa veistää länkiin koristekuviot? Entä, kuka on heloittanut (onkohan tuo oikea termi) puukirstut, seppäkö?
Sunnuntaina kävin luottohierojallani, joka osasi tälläkin kertaa tehtävänsä. Valitettavasti (tai onneksi) hänen kanssaan tulee tauko parin kuukauden kuluttua syntyvän pienokaisen merkeissä. Uusi, lupaava tuttavuus on kuitenkin jo tähtäimessä.
Tänään rva ylittää itsensä ja menee hammaslääkärille! Niin tapahtui viimeksi vuonna 2014, jolloin lohjennutta hammastani korjattiin. Minulle jäi valitettavasti kammo, kun makasin operaatiossa opiskelijoiden puolella neljä tuntia.
Kaikella kunnioituksella opiskelua kohtaan, en ole ehkä niskoineni ihan oikea kohdehenkilö harjoittelulle. Kohdehenkilöiksi valikoitukoon sellaiset, joiden kroppa kestää paremmin. Lisäksi hampaaseen jäi kohta, johon paikka ei ylety. Seuraavaksi pitäisi todennäköisesti asentaa kruunu, joka tulee maksamaan hemmetisti.
No, tänään rva alkaa hoitamaan asiaa vastuullisesti. Pääsenpähän käymään "kaupungilla", kun eilinen kului aamusta iltaan kaksi lasta helmoihin takertuneena. Tänään vapautan helmani, ainakin hetkeksi!
Kommentit
Lähetä kommentti