Vauvatansseissa

Eräs syy, miksi nykyinen asuinpaikkamme on mielestäni niin mukava, on tapahtumien ja tilaisuuksien runsaus. Kun tekemistä (siis muuta kuin töitä tai ihan tavallista oleilua) kaipaa, sitä on mitä todennäköisimmin saatavilla.

Touhin kanssa olemme syystä tai toisesta jääneet järjestettyjen vauvajuttujen ulkopuolelle. Niinpä päätinkin viikko sitten ryhdistäytyä: leikkipuiston kesäohjelma ilmoitti vauvatansseista - siispä sinne!

Lähtökohtaisesti Touhi, noin 12 kiloa, ei enää ole ihan optimaalinen tanssitettava. Minä taas en juurikaan nykyään tanssi (tanssi oli kuitenkin nuoruusaikojeni harrastuksista pitkäkestoisimpia, siis erilaiset tanssitunnit n. 8 - 17 -vuotiaana).

Saavuimme paikalle semi-tihkusateiseen säähän. Tanssiryhmä oli juuri alkamassa, äitejä vauvoineen. Osoittautui, että lähes kaikki olivat osallistuneet kevään aikana vauvatanssikurssille. Niinpä, kun kokemustamme kysyttiin, vastasin Touhin puolesta, että lähdemme liikkeelle nollasta.

Tunnin alkaessa ihastuin vauvatanssiin nopeasti. Musiikki vaihteli lastenlauluista irlantilais-, ja lattarityyppiseen, lisäksi mukana oli ainakin yksi kappale Joutsenlampi-baletista. Liikkeet olivat yksinkertaisia, mutta rva onnistui sekoamaan askeleissa siitä huolimatta.

Jouduin laskemaan Touhin monesti maahan, tuli hiki ja myös jano (siis minulle). Siitä huolimatta selvisimme loppuun saakka, niska tai selkä eivät protestoineet ja lapsi viihtyi ja miltei nukahti loppua kohden.

Touhi, nyt 10 kuukautta, olikin moisesta pyörityksestä ihmeissään. Hän meni ihan vakavaksi, ja "tanssi" mukana koko tunnin aivan sopuisasti. Huomasin, että musiikki ja muut vauvat olivat hänelle mieleen.

Siispä, meillä on nyt poikani kanssa yhteinen harrastus, ainakin kaksi seuraavaa tanssikertaa.

Tanssilla jatkamme syksylläkin. Olen nimittäin ilmoittanut Naakan syksyllä esibalettiin. Meidän lähellämme on balettikoulu, jota aika moni naapuruston muksu käy. Olen kuullut balettikoulusta hyvää, ja myös puoliso näytti vihreää valoa Naakkamme tanssiharastukselle.

Tyttäremme on arvatenkin asiasta innoissaan! Hän lähtee luultavasti balettitunneille mielellään, mutta aika näyttää, tykkääkö Naakka baletista. Ainakin syksyn ajan hän saisi tykätä, sillä koko syyskausi täytyy maksaa etukäteen...

Naakka on vasta 4-vuotias, joten emme muutenkaan voi tietää, mistä hän innostuu. Rva kävi muuten lapsena myös satubaletissa, mutta se tyssäsi, kun tanssilattialla tuli aina niin ikävä äitiä. Baletin alkeita rva harrasti 8-vuotiaana (silloin tanssiminen onnistui jo ilman äitiä).

Rva oli jo vähällä ilmoittaa itsensä syksyllä aikuisbalettiin, mutta sekä aika että talous ovat nyt syitä, joiden vuoksi rva:n harrastus saa odottaa. Onneksi on hyvä, että tavoitteita ja suunnitelmia löytyy =)

Mukavaa viikonloppua!

PS: Reidet ja kädet olivat julmetun kipeinä vauvatanssien seuraavana päivänä, eli kyllä se ihan oikeasta liikunnasta kävi!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys