Alkuvuosi dieetillä
Rouva Niskanen ei meinaa pysyä muutosten tahdissa edes bloginsa kanssa. Olen huomannut, että mielessäni pyörii ideoita kaikesta, mitä voisin kirjoittaa. Sitten, kun tartun koneeseen, en enää muista, mistä minun piti kirjoittaa.
Eräs isoista aiheista, siis perheen muutosten lisäksi, on ollut painonpudotus. Loppuvuodesta rva tuskastui siihen, että kaikki vaatteet kiristävät, liikunta ei tunnu mukavalta ja olo on uskomattoman kömpelö.
Aika nopeasti tuli oivallus, että jokohan olisi aika yrittää pudottaa painoa. Vauvavuodet eivät käy siihen tarkoitukseen lainkaan, olin molempina vuosina liian väsynyt. Olen toki edelleen väsynyt, mutta nyt on vähän enemmän energiaa kuin viime vuonna.
Totesin myös hetimmiten, ettei minkäänlainen nopea "tappodieetti" ole minua varten. Uskon asteittaiseen elämäntapamuutokseen, ja sellaista olen nyt joulukuun lopusta asti toteuttanut. Se on sujunut hyvin.
Ongelmiani ovat olleet vauvavuodet. Raskaudet eivät lihottaneet, pikemminkin laihduttivat, kuten yhdeksän kuukauden yrjöäminen loogisesti tekee. Paino oli molemmissa raskauksissa synnytyksen jälkeen reippaasti alhaisempi kuin synnytystä ennen.
Vauvavuodet sen sijaan...väsyneenä en näemmä huolehdi syömisistä ollenkaan tarkasti. Naakan vauvavuosi toi minulle muistaakseni 10 lisäkiloa, Touhin seitsemän. Siitä saadaan jo oikein terhakka lisäys painoon.
Ongelmani eivät niinkään ole herkut, vaan ns. tavallinen ruoka, jota tykkään syödä usein ja paljon. Olisi helpompaa, jos voisi vain pidättäytyä herkuista, mutta rva:n on ollut pakko koskea ruoka-annoksiin.
Pienensin siis annoskokoa ja korvasin aamiaisen proteiinipirtelöllä. Se tuntui vähän oudolta aluksi, mutta totuin siihen pian. Pyrin myös siihen, etten päivän aikana söisi leipää, mutta iltapalalla kyllä. Lounaita muutin kevyemmiksi, mutta päivällisellä syön, mitä muukin perhe syö.
En ole tehnyt tämän dramaattisempia muutoksia ruokavaliooni, koska ajattelin, ettei laihdutuksen jälkeinen ruokavalio saisi olla liikaa erilainen kuin nykyinenkään. Kun en enää laihduta, alan luultavasti syödä tavallisen aamiaisen pirtelön sijaan.
Miten on sujunut? Kyllä tämä on ihan hyvin mennyt. Painoni oli alussa 76,7, tänään lukema oli 74,9. Toki lukema vaihtelee, ja vaatetuskin vaikuttaa. Koska valitsin hitaan tien, olen dieetilläni varmaan vielä ensi vuonnakin.
Ihan vähän muutosta on jo havaittavissa. Farkkuni eivät ainakaan kiristä niin pahasti kuin joulukuussa :D Suunta on koko ajan alaspäin, eikä takapakkia ole matkan varrella näkynyt. Voisihan tässä olla nopeampikin, mutta siihen ei nyt ole mitään tarvetta.
Sitten vielä lopuksi asiasta kolmanteen. Ilahduin, kun kumpikin orkideani on tekemässä uuden lehden! Ajattelin jo, että kuolevat pirulaiset kumpikin talven aikana. Ehkä ne vielä joskus päättävät jopa kukkia.
Eräs isoista aiheista, siis perheen muutosten lisäksi, on ollut painonpudotus. Loppuvuodesta rva tuskastui siihen, että kaikki vaatteet kiristävät, liikunta ei tunnu mukavalta ja olo on uskomattoman kömpelö.
Aika nopeasti tuli oivallus, että jokohan olisi aika yrittää pudottaa painoa. Vauvavuodet eivät käy siihen tarkoitukseen lainkaan, olin molempina vuosina liian väsynyt. Olen toki edelleen väsynyt, mutta nyt on vähän enemmän energiaa kuin viime vuonna.
Totesin myös hetimmiten, ettei minkäänlainen nopea "tappodieetti" ole minua varten. Uskon asteittaiseen elämäntapamuutokseen, ja sellaista olen nyt joulukuun lopusta asti toteuttanut. Se on sujunut hyvin.
Ongelmiani ovat olleet vauvavuodet. Raskaudet eivät lihottaneet, pikemminkin laihduttivat, kuten yhdeksän kuukauden yrjöäminen loogisesti tekee. Paino oli molemmissa raskauksissa synnytyksen jälkeen reippaasti alhaisempi kuin synnytystä ennen.
Vauvavuodet sen sijaan...väsyneenä en näemmä huolehdi syömisistä ollenkaan tarkasti. Naakan vauvavuosi toi minulle muistaakseni 10 lisäkiloa, Touhin seitsemän. Siitä saadaan jo oikein terhakka lisäys painoon.
Ongelmani eivät niinkään ole herkut, vaan ns. tavallinen ruoka, jota tykkään syödä usein ja paljon. Olisi helpompaa, jos voisi vain pidättäytyä herkuista, mutta rva:n on ollut pakko koskea ruoka-annoksiin.
Pienensin siis annoskokoa ja korvasin aamiaisen proteiinipirtelöllä. Se tuntui vähän oudolta aluksi, mutta totuin siihen pian. Pyrin myös siihen, etten päivän aikana söisi leipää, mutta iltapalalla kyllä. Lounaita muutin kevyemmiksi, mutta päivällisellä syön, mitä muukin perhe syö.
En ole tehnyt tämän dramaattisempia muutoksia ruokavaliooni, koska ajattelin, ettei laihdutuksen jälkeinen ruokavalio saisi olla liikaa erilainen kuin nykyinenkään. Kun en enää laihduta, alan luultavasti syödä tavallisen aamiaisen pirtelön sijaan.
Miten on sujunut? Kyllä tämä on ihan hyvin mennyt. Painoni oli alussa 76,7, tänään lukema oli 74,9. Toki lukema vaihtelee, ja vaatetuskin vaikuttaa. Koska valitsin hitaan tien, olen dieetilläni varmaan vielä ensi vuonnakin.
Ihan vähän muutosta on jo havaittavissa. Farkkuni eivät ainakaan kiristä niin pahasti kuin joulukuussa :D Suunta on koko ajan alaspäin, eikä takapakkia ole matkan varrella näkynyt. Voisihan tässä olla nopeampikin, mutta siihen ei nyt ole mitään tarvetta.
Sitten vielä lopuksi asiasta kolmanteen. Ilahduin, kun kumpikin orkideani on tekemässä uuden lehden! Ajattelin jo, että kuolevat pirulaiset kumpikin talven aikana. Ehkä ne vielä joskus päättävät jopa kukkia.
Kommentit
Lähetä kommentti