Ero
Viime viikosta selvittiin, vaikka asiat eivät ole läheskään niin pitkällä kuin aikaisemmin oletin. Jo kauan odotetut asiat lähtivät liikkeelle, mutta muutostilassa pysytään vielä ainakin viikko.
Kyse on minun ja puolisoni erosta. Henkisesti tätä prosessia on tehty jo pitkään. Käytännön puoli taas on ollut työn alla pari viime kuukautta, kun puoliso on etsinyt uutta asuntoa tästä läheltä, ja olemme sopineet lapsiin liittyvistä asioista.
Emme alkaneet tulla huonosti toimeen keskenämme. Meille tuli vain eteen asia, josta meillä on niin ratkaisevan erilainen näkemys, ettei yhdessäolo, siis pariskuntana, enää onnistu.
Minun olosuhteeni eivät niin dramaattisesti muutu, jään asumaan tähän samaan asuntoon lasteni kanssa. Myös lasten isä tulee olemaan täällä usein. Kun tulee hänen vuoronsa olla lasten kanssa itsekseen, minä menen vuorostani hänen asunnolleen (sijainti on puolen kilometrin päässä tältä asunnolta).
Kuitenkin, niin moni asia muuttuu. Melkein 12 vuotta parisuhteessa on pitkä aika, olin suhteen alkaessa 24-vuotias ja elämäni oli hyvin toisenlaista kuin nykyään. Nyt olen 36-vuotias ja täysin erilaisessa elämäntilanteessa.
Viime viikonlopun olin lähinnä itsekseni lasten kanssa. Tuntuu, että olen vieläkin puhki...selvisin kuitenkin, ja ensi viikonloppuna minun on kai tarkoitus olla ilman lapsia. Homma vaatii vielä paljon totuttelemista.
Lasten isä on tänään töiden jälkeen koko illan asunnollaan kokoamassa huonekaluja, mutta minulla on täällä kotona apua. Luultavasti hän tulee yöksi tänne. Siirrymme uuteen elämäntilanteeseen asteittain, ja katsomme, mikä sujuu ja mikä ei.
Lapsistamme Naakka on tiennyt tilanteesta noin kuukauden. Hän on käynyt katsomassa isänsä uutta asuntoa. Touhi ei luultavasti vielä oikein ymmärrä tilanteesta, mutta tulee varmasti huomaamaan, että välillä isä on poissa, välillä taas äiti.
Tämä on meille kaikille kovin uutta. Puoli vuotta sitten en vielä arvannut, että näin tulee käymään. Joskus elämä ei mene ihan niin kuin suunniteltiin, mutta ehkä se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tulossa katastrofi. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.
Kyse on minun ja puolisoni erosta. Henkisesti tätä prosessia on tehty jo pitkään. Käytännön puoli taas on ollut työn alla pari viime kuukautta, kun puoliso on etsinyt uutta asuntoa tästä läheltä, ja olemme sopineet lapsiin liittyvistä asioista.
Emme alkaneet tulla huonosti toimeen keskenämme. Meille tuli vain eteen asia, josta meillä on niin ratkaisevan erilainen näkemys, ettei yhdessäolo, siis pariskuntana, enää onnistu.
Minun olosuhteeni eivät niin dramaattisesti muutu, jään asumaan tähän samaan asuntoon lasteni kanssa. Myös lasten isä tulee olemaan täällä usein. Kun tulee hänen vuoronsa olla lasten kanssa itsekseen, minä menen vuorostani hänen asunnolleen (sijainti on puolen kilometrin päässä tältä asunnolta).
Kuitenkin, niin moni asia muuttuu. Melkein 12 vuotta parisuhteessa on pitkä aika, olin suhteen alkaessa 24-vuotias ja elämäni oli hyvin toisenlaista kuin nykyään. Nyt olen 36-vuotias ja täysin erilaisessa elämäntilanteessa.
Viime viikonlopun olin lähinnä itsekseni lasten kanssa. Tuntuu, että olen vieläkin puhki...selvisin kuitenkin, ja ensi viikonloppuna minun on kai tarkoitus olla ilman lapsia. Homma vaatii vielä paljon totuttelemista.
Lasten isä on tänään töiden jälkeen koko illan asunnollaan kokoamassa huonekaluja, mutta minulla on täällä kotona apua. Luultavasti hän tulee yöksi tänne. Siirrymme uuteen elämäntilanteeseen asteittain, ja katsomme, mikä sujuu ja mikä ei.
Lapsistamme Naakka on tiennyt tilanteesta noin kuukauden. Hän on käynyt katsomassa isänsä uutta asuntoa. Touhi ei luultavasti vielä oikein ymmärrä tilanteesta, mutta tulee varmasti huomaamaan, että välillä isä on poissa, välillä taas äiti.
Tämä on meille kaikille kovin uutta. Puoli vuotta sitten en vielä arvannut, että näin tulee käymään. Joskus elämä ei mene ihan niin kuin suunniteltiin, mutta ehkä se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tulossa katastrofi. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.
Voimia ❤ Toivottavasti jaksatte olla erosta huolimatta aikuisia toisillenne, etenkin valitsemanne asumismuodon vuoksi. Ratkaisuhan on lasten kannalta ihanteellinen, mutta vaatii aikuisilta paljon.
VastaaPoistaKiitos <3 Asumismuoto ei varmastikaan ole "lopullinen", mutta tällä tavalla lapset ehtivät kasvaa hieman isommiksi ennen kuin he alkavat reissata asuntojen välillä.
VastaaPoistaTsemppiä ja paljon voimia teille kaikille. ❤
VastaaPoista