Puistoruokailu, päivähoitosäätö ja meditaatio
Tällä viikolla ei ole vielä tapahtunut mitään kummallista, mikäli ei lasketa tänään taivaalta tippunutta muutamaa sadepisaraa! Lisää kaivattaisiin, tänään naapurikaupunginosassa syttyi pieni tulipalo, kun joku heitti maahan pudonneisiin puunsiemeniin epähuomiossa tupakantumpin/tulitikun.
Sekä Touhi että minä olemme nyt toipuneet flunssasta, Naakalla on lievä tauti myös. Eilen alkoi leikkipuistossa puistoruokailu, mitä menimme Touhin kanssa kokeilemaan. Naakan kanssa ei aikanaan ruokailtu, sillä ruoka tarjotaan klo 12, mikä oli hänelle liian myöhään.
Touhin mielestä oli hauskaa jonottaa lohikeittoa - hän saikin kattilan viimeisen annoksen! Vähän liikkeessä se ateria syötiin, mutta syötiin kumminkin! Kotiin tullessa saatoin laittaa hänet vaipanvaidon jälkeen suoraan nukkumaan.
Naakan päivähoidon tilanteen muutokset eivät ole ainakaan helpottaneet. Loppuviikosta tuli tieto, että päiväkotiin, siis sinne ahtaisiin väistötiloihin, tulee kokonaan uusi ryhmä. Homma on siinä mielessä ristiriitainen, että periaatteessa olen monipuolisuuden kannalla, mutta tämä oli ehkä väärä ajankohta, kun se varsinainen päiväkoti on remontissa (nyt on alkanut myös puistoremontti väistötiloissa).
Tämähän tarkoitti sitä, että Naakan ikäryhmää siirretään eskariin 6-vuotiaiden joukkoon. Meidän Naakka ei siirry, koska pikkuveljellä on paikka, mutta kaikki lähimmät kaverit lähtevät. Olemme joutuneet pohtimaan asiaa monelta kantilta.
Ikävää on juurikin yhtenäisen, hyvän porukan hajoaminen. Tyttöjä ei näyttänyt jäävän ollenkaan. Naakalle, joka on tänä vuonna kokenut vanhempien eron, soisin mahdollisimman vähän muutoksia.
Tänään hänen ryhmänsä työntekijä soitti minulle. Hekin olivat pohtineet tilannetta, ja ehdottivat, että Naakka voisi vaihtaa ryhmää. Toisessa ryhmässä on useampi Naakkaa vuotta nuorempi tyttö, ja toisaalta aloittamassa on kuulemma yksi täysin samanikäinen.
Päätettiin myös, että siirto koululle, eskarin puolelle, pidetään mahdollisuutena, mikäli Naakalle tulee vaikeaa. Tässäkin on ongelmansa. Toisaalta, kaikenlaisesta uudesta kiinnostunut Naakka varmaan tykkäisi olla viskarina eskarissa. Toisaalta, haluaisin pitää syvällisen ja helposti asioista huolestuvan tyttöni vielä vuoden hieman koululaisia pienempien lasten vaikutuspiirissä.
Entäs minä itse? Kun tästä kirjoittamisesta selviän, olen päättänyt pitää pitkästä aikaa pienen Mindfulness-meditaatiotuokion. Edellisestä harjoituksesta on, hmm, ehkä vuosi, ja olen ollut viime aikoina sekä väsynyt että stressaantunut.
Sitten muistin, mitä olen itse toisille puhunut - meditaatioharjoituksista on hyötyä!
Valitettavasti olen tullut myös siihen tulokseen, että niskani tykkää, mitä vähemmän kävelen. Kun olin viikonlopun melko paikoillani flunssassa, se julmettu rauhoittui huomattavasti. En minä lenkkeilyä ole lopettamassa, mutta täytyy todeta, että niska tykkää paikallaan olosta, selkärangan loppuosa taas ei :D
Lyhyillä vapaahetkilläni lueskelen mielelläni, ja välillä samoja kirjoja useaan kertaan. Ensi viikonloppuna minulla on vapaata, ja olen menossa siivoamaan mökkiä. Siirtyminen kuulostaa rasittavalta, itse mökillä olo ei.
Sekä Touhi että minä olemme nyt toipuneet flunssasta, Naakalla on lievä tauti myös. Eilen alkoi leikkipuistossa puistoruokailu, mitä menimme Touhin kanssa kokeilemaan. Naakan kanssa ei aikanaan ruokailtu, sillä ruoka tarjotaan klo 12, mikä oli hänelle liian myöhään.
Touhin mielestä oli hauskaa jonottaa lohikeittoa - hän saikin kattilan viimeisen annoksen! Vähän liikkeessä se ateria syötiin, mutta syötiin kumminkin! Kotiin tullessa saatoin laittaa hänet vaipanvaidon jälkeen suoraan nukkumaan.
Naakan päivähoidon tilanteen muutokset eivät ole ainakaan helpottaneet. Loppuviikosta tuli tieto, että päiväkotiin, siis sinne ahtaisiin väistötiloihin, tulee kokonaan uusi ryhmä. Homma on siinä mielessä ristiriitainen, että periaatteessa olen monipuolisuuden kannalla, mutta tämä oli ehkä väärä ajankohta, kun se varsinainen päiväkoti on remontissa (nyt on alkanut myös puistoremontti väistötiloissa).
Tämähän tarkoitti sitä, että Naakan ikäryhmää siirretään eskariin 6-vuotiaiden joukkoon. Meidän Naakka ei siirry, koska pikkuveljellä on paikka, mutta kaikki lähimmät kaverit lähtevät. Olemme joutuneet pohtimaan asiaa monelta kantilta.
Ikävää on juurikin yhtenäisen, hyvän porukan hajoaminen. Tyttöjä ei näyttänyt jäävän ollenkaan. Naakalle, joka on tänä vuonna kokenut vanhempien eron, soisin mahdollisimman vähän muutoksia.
Tänään hänen ryhmänsä työntekijä soitti minulle. Hekin olivat pohtineet tilannetta, ja ehdottivat, että Naakka voisi vaihtaa ryhmää. Toisessa ryhmässä on useampi Naakkaa vuotta nuorempi tyttö, ja toisaalta aloittamassa on kuulemma yksi täysin samanikäinen.
Päätettiin myös, että siirto koululle, eskarin puolelle, pidetään mahdollisuutena, mikäli Naakalle tulee vaikeaa. Tässäkin on ongelmansa. Toisaalta, kaikenlaisesta uudesta kiinnostunut Naakka varmaan tykkäisi olla viskarina eskarissa. Toisaalta, haluaisin pitää syvällisen ja helposti asioista huolestuvan tyttöni vielä vuoden hieman koululaisia pienempien lasten vaikutuspiirissä.
Entäs minä itse? Kun tästä kirjoittamisesta selviän, olen päättänyt pitää pitkästä aikaa pienen Mindfulness-meditaatiotuokion. Edellisestä harjoituksesta on, hmm, ehkä vuosi, ja olen ollut viime aikoina sekä väsynyt että stressaantunut.
Sitten muistin, mitä olen itse toisille puhunut - meditaatioharjoituksista on hyötyä!
Valitettavasti olen tullut myös siihen tulokseen, että niskani tykkää, mitä vähemmän kävelen. Kun olin viikonlopun melko paikoillani flunssassa, se julmettu rauhoittui huomattavasti. En minä lenkkeilyä ole lopettamassa, mutta täytyy todeta, että niska tykkää paikallaan olosta, selkärangan loppuosa taas ei :D
Lyhyillä vapaahetkilläni lueskelen mielelläni, ja välillä samoja kirjoja useaan kertaan. Ensi viikonloppuna minulla on vapaata, ja olen menossa siivoamaan mökkiä. Siirtyminen kuulostaa rasittavalta, itse mökillä olo ei.
Kommentit
Lähetä kommentti