Selkäkramppi pirulainen
Minulla oli suunnitelmana kirjoittaa mökkiviikonlopustani, luontohavainnoista ja sen sellaisesta. Nyt suunnitelma muuttui. Terveyteni on hieman reistaillut viime päivinä. Ensinnäkin, tulin viikonloppuna uudelleen kipeäksi (taisin jo tästä mainita).
Virus taitaa olla eri kuin viimeksi, tämä flunssa on ollut tosi tukkoinen ja yskittävä, ja tietenkin oikein hitaasti etenevä. Se on aiheuttanut muun muassa vaikeuksia lastenhoidossa.
Todellinen niitti iski eilen aamulla, kun nousin sängystä ylös. Noidannuoli pirulainen oli asettunut "taloksi" selkääni. Syy taisi olla edellisessä yössä: yskin ihan kamalasti, ja yritin samalla hillitä yskääni, ettei Touhi herää (hän kuitenkin heräsi). Jokin tällainen nytkähdys kehossani aiheutti luultavasti venähdyksen/krampin.
En kyennyt kumartumaan tai oikeastaan tekemään muuta kuin kävelemään tikkusuorana. Totesin, että nyt on aika soittaa apuvoimia, jotka onneksi saapuivat lasten ukin muodossa. Minun päiväni kului Sirdalud- ja särkylääkekuurilla.
Homma on tähän aamuun mennessä kehittynyt siten, että pahin kivun piikki on poissa, ja kumartumaan pystyn ainakin senttimetrin verran :D Särkylääkekuuri, lepo ja varovainen liikuttelu vievät toivottavasti tilannetta eteenpäin.
Olen lyhyessä ajassa huomannut, että minun olemassaoloni on kodin pyörittämisessä ja lasteni hoidossa oikein tärkeä asia. Kun ei pysty vaihtamaan kotihoidossa olevan lapsen vaippaa, ei mistään tule mitään.
Silläkin on merkityksensä, että jääkaappi tyhjenee, pyykkivuori kasaantuu ja siitä sängynpohjalta ohjeita "henkilökunnalle" huutelevasta sairastupalaisesta on apua niille, joille minun normaalisti suorittamani tehtävät eivät ole tuttuja. On hyvä välillä huomata, että omalla työpanoksella on niin suuri merkitys!
Tilanteesta huolimatta olen pysynyt tähän asti mukana minimalismipelissä. Poistan siis niin monta tavaraa, mitä päivämäärä ilmoittaa. Eilen luku oli 12, tänään 13. Se näkyy jo hieman, mutta kylläpäs meillä on kertynyt nurkkiin kaikenlaista. Aiemmin suoritettu konmaritus kyllä auttaa asiaa hieman - tavaraa on jo ennestään vähemmän kuin ennen maritusta.
Aloitin myös viikonloppuna uuden kirjan: se on nimeltään "Se mikä ei tapa". Kirja on jatkoa Millenium-trilogialle, eli dekkarista on kysymys. Kirjan nimi taas on oikein osuva parin viime päivän olotilaani nähden :D
Hitti mikä hitti, mutta olen tykännyt kirjasarjasta valtavasti. Luin aikanaan ne 3 ensimmäistä kirjaa ahmien, itse asiassa kahteen kertaan. Katsoin elokuvatkin, niissä ei häirinnyt kuin että henkilöhahmot näyttivät ihan erilaisilta kuin olin kuvitellut.
Rva jatkaa itsensä parantelua täällä kotioloissa, toivottavasti huominen näyttää taas astetta valoisammalta!
PS. Touhi on jo paremmassa kunnossa. Antibiootti jatkuu vielä huomiseen
Virus taitaa olla eri kuin viimeksi, tämä flunssa on ollut tosi tukkoinen ja yskittävä, ja tietenkin oikein hitaasti etenevä. Se on aiheuttanut muun muassa vaikeuksia lastenhoidossa.
Todellinen niitti iski eilen aamulla, kun nousin sängystä ylös. Noidannuoli pirulainen oli asettunut "taloksi" selkääni. Syy taisi olla edellisessä yössä: yskin ihan kamalasti, ja yritin samalla hillitä yskääni, ettei Touhi herää (hän kuitenkin heräsi). Jokin tällainen nytkähdys kehossani aiheutti luultavasti venähdyksen/krampin.
En kyennyt kumartumaan tai oikeastaan tekemään muuta kuin kävelemään tikkusuorana. Totesin, että nyt on aika soittaa apuvoimia, jotka onneksi saapuivat lasten ukin muodossa. Minun päiväni kului Sirdalud- ja särkylääkekuurilla.
Homma on tähän aamuun mennessä kehittynyt siten, että pahin kivun piikki on poissa, ja kumartumaan pystyn ainakin senttimetrin verran :D Särkylääkekuuri, lepo ja varovainen liikuttelu vievät toivottavasti tilannetta eteenpäin.
Olen lyhyessä ajassa huomannut, että minun olemassaoloni on kodin pyörittämisessä ja lasteni hoidossa oikein tärkeä asia. Kun ei pysty vaihtamaan kotihoidossa olevan lapsen vaippaa, ei mistään tule mitään.
Silläkin on merkityksensä, että jääkaappi tyhjenee, pyykkivuori kasaantuu ja siitä sängynpohjalta ohjeita "henkilökunnalle" huutelevasta sairastupalaisesta on apua niille, joille minun normaalisti suorittamani tehtävät eivät ole tuttuja. On hyvä välillä huomata, että omalla työpanoksella on niin suuri merkitys!
Tilanteesta huolimatta olen pysynyt tähän asti mukana minimalismipelissä. Poistan siis niin monta tavaraa, mitä päivämäärä ilmoittaa. Eilen luku oli 12, tänään 13. Se näkyy jo hieman, mutta kylläpäs meillä on kertynyt nurkkiin kaikenlaista. Aiemmin suoritettu konmaritus kyllä auttaa asiaa hieman - tavaraa on jo ennestään vähemmän kuin ennen maritusta.
Aloitin myös viikonloppuna uuden kirjan: se on nimeltään "Se mikä ei tapa". Kirja on jatkoa Millenium-trilogialle, eli dekkarista on kysymys. Kirjan nimi taas on oikein osuva parin viime päivän olotilaani nähden :D
Hitti mikä hitti, mutta olen tykännyt kirjasarjasta valtavasti. Luin aikanaan ne 3 ensimmäistä kirjaa ahmien, itse asiassa kahteen kertaan. Katsoin elokuvatkin, niissä ei häirinnyt kuin että henkilöhahmot näyttivät ihan erilaisilta kuin olin kuvitellut.
Rva jatkaa itsensä parantelua täällä kotioloissa, toivottavasti huominen näyttää taas astetta valoisammalta!
PS. Touhi on jo paremmassa kunnossa. Antibiootti jatkuu vielä huomiseen
Kommentit
Lähetä kommentti