Haipakkaa kuvina
Jestas, mikä viikko on ollut! Meille sattui niin, että joka päivä oli jotakin spesiaalia sekä töissä että sen ulkopuolella. Päätinkin kertoa viikostamme kuvina, joita tietenkään ei ole joka päivältä, toisilta päiviltä ehkä useampi.
Maanantaina meillä oli jännää ohjelmaa Naakan balettikoulun jouluesityksessä. Juttu meni niin, että Naakan isä haki lapset jo aikaisin päiväkodista, laittoi Naakan tukkaan hienon nutturan. Minä jäin vielä kotiin, kun Naakka siirtyi kenraaliharjoituksiin teatterin lavalle.
Itse esitys oli kaunis - se esitettiin nyt toista kertaa, mutta keväällä pienimpiä balettikoululaisia ei otettu mukaan. Nyt siellä oli Naakan ryhmän lisäksi myös 3-4-vuotiaiden ryhmä. Naakka on nykyään 5-6-vuotiaissa.
Esityksessä ei saanut kuvata, mutta sen jälkeen onneksi sai. Naakkasemme saimme kuin saimmekin esityksen jälkeen takaisin pukuhuoneiden sokkelosta - siellä oli varsin kiinnostavaa käydä.
Tiistaina ei kai tapahtunut mitään kummallisempaa. Olin töissä ja hieronnassa. Sain jo keskiviikkona nikamalukon työpaikan koulutuksessa, joka loppui vasta viiden aikoihin - olin lähtenyt jo seitsemältä aamulla liikkeelle, joten väsytti.
Keskiviikkona lasten isällä oli sen sijaan menoa ja meininkiä. Hän nimittäin käytti Touhia astmatutkimuksissa. Naakka oli mukana, ja ensin koko homma viivästyi, kun sairaalaan tuli palohälytys.
Palomiesfani Touhi oli tietenkin innoissaan, kun paloautot tulivat paikalle (pieni palo lämpöhuoneessa toisella puolella rakennusta). Tutkimukset jatkuivat myöhässä, ja verikokeissa lasten isän pokka petti (se neula), ja hän joutui selvittelemään päätään tutkimushuoneen lattialla.
Verikokeiden lisäksi otettiin myös allergiatesti (ei allergioita) ja keuhkoröntgenkuva. Tuloksia saamme seuraavalla viikolla.
Torstaina oli Naakkasemme esikoiluinfo! Jaksoin ihmeen kaupalla mennä paikalle - olin tullut ajoissa töistä ja kaatunut soffalle torkkumaan. Samaan paikkaan lähtevä naapurini viestitti onneksi, että lenkkeilenkö hänen kanssaan infoon. Homma sujui helpommin, kun oli seuraa.
Eskariin haku on ensi kuussa, ja ainakin ensi kuulemalta se kuulosti ihan selkeältä. Naakalla pitäisi olla paikka varmistettuna lähikoululla sijaitsevassa eskarissa. Eskareita on meidän oppilaaksiottoalueella kaksi, ja Naakan päiväkodin eskari sijaitsee koulun yhteydessä.
Me taas käytännössä asumme melkein koulun vieressä, yhtään tietä ei onneksi tarvitse matkalla ylittää. Jos taas karkkihammasta sitten ekaluokalla kolottaa ja lähikauppa kutsuu, homma onkin toinen...
Eilen oli sitten työpaikan pikkujoulu. En ole ollut varsinaisissa työpaikan pikkujouluissa (siis illalla järjestettävissä koskaan. Harjoituksen puutetta kai, mutta olin ehkä vähän...estynyt :D Katselin lähinnä ihmisiä ja oli ufo-olo - jäi kuitenkin ihan positiivinen fiilis.
Kuluneella viikolla kävi myös niin, että täytin 37 vuotta. Täytyy sanoa, että tykkään iästäni - ei tunnu liian nuorelta eikä liian vanhalta. Satuin olemaan tällä viikolla paikassa, jossa oli kone, jolla pystyi katsomaan vanhat Hesarit. Kuvassa on Hesarin kansi syntymäpäivältäni vuodelta 1981.
Tänään eli lauantaina leivoimme lasten kanssa pipareita, eli yksi joulunalustehtävä on suoritettu! Kiitän ja kumarran, lasten isovanhemmat hoitivat homman lasten kanssa ja minä kävin vain kuvaamassa.
Yläkuvassa on sitä leivontaa... Alakuvassa on kaksi hienointa piparia - Touhin "Palomies Sami" ja Naakan "Naakka". Kerkesin ottaa kuvan ennen kuin menivät parempiin suihin.
Maanantaina meillä oli jännää ohjelmaa Naakan balettikoulun jouluesityksessä. Juttu meni niin, että Naakan isä haki lapset jo aikaisin päiväkodista, laittoi Naakan tukkaan hienon nutturan. Minä jäin vielä kotiin, kun Naakka siirtyi kenraaliharjoituksiin teatterin lavalle.
Itse esitys oli kaunis - se esitettiin nyt toista kertaa, mutta keväällä pienimpiä balettikoululaisia ei otettu mukaan. Nyt siellä oli Naakan ryhmän lisäksi myös 3-4-vuotiaiden ryhmä. Naakka on nykyään 5-6-vuotiaissa.
Esityksessä ei saanut kuvata, mutta sen jälkeen onneksi sai. Naakkasemme saimme kuin saimmekin esityksen jälkeen takaisin pukuhuoneiden sokkelosta - siellä oli varsin kiinnostavaa käydä.
Tiistaina ei kai tapahtunut mitään kummallisempaa. Olin töissä ja hieronnassa. Sain jo keskiviikkona nikamalukon työpaikan koulutuksessa, joka loppui vasta viiden aikoihin - olin lähtenyt jo seitsemältä aamulla liikkeelle, joten väsytti.
Keskiviikkona lasten isällä oli sen sijaan menoa ja meininkiä. Hän nimittäin käytti Touhia astmatutkimuksissa. Naakka oli mukana, ja ensin koko homma viivästyi, kun sairaalaan tuli palohälytys.
Palomiesfani Touhi oli tietenkin innoissaan, kun paloautot tulivat paikalle (pieni palo lämpöhuoneessa toisella puolella rakennusta). Tutkimukset jatkuivat myöhässä, ja verikokeissa lasten isän pokka petti (se neula), ja hän joutui selvittelemään päätään tutkimushuoneen lattialla.
Verikokeiden lisäksi otettiin myös allergiatesti (ei allergioita) ja keuhkoröntgenkuva. Tuloksia saamme seuraavalla viikolla.
Torstaina oli Naakkasemme esikoiluinfo! Jaksoin ihmeen kaupalla mennä paikalle - olin tullut ajoissa töistä ja kaatunut soffalle torkkumaan. Samaan paikkaan lähtevä naapurini viestitti onneksi, että lenkkeilenkö hänen kanssaan infoon. Homma sujui helpommin, kun oli seuraa.
Eskariin haku on ensi kuussa, ja ainakin ensi kuulemalta se kuulosti ihan selkeältä. Naakalla pitäisi olla paikka varmistettuna lähikoululla sijaitsevassa eskarissa. Eskareita on meidän oppilaaksiottoalueella kaksi, ja Naakan päiväkodin eskari sijaitsee koulun yhteydessä.
Me taas käytännössä asumme melkein koulun vieressä, yhtään tietä ei onneksi tarvitse matkalla ylittää. Jos taas karkkihammasta sitten ekaluokalla kolottaa ja lähikauppa kutsuu, homma onkin toinen...
Eilen oli sitten työpaikan pikkujoulu. En ole ollut varsinaisissa työpaikan pikkujouluissa (siis illalla järjestettävissä koskaan. Harjoituksen puutetta kai, mutta olin ehkä vähän...estynyt :D Katselin lähinnä ihmisiä ja oli ufo-olo - jäi kuitenkin ihan positiivinen fiilis.
Kuluneella viikolla kävi myös niin, että täytin 37 vuotta. Täytyy sanoa, että tykkään iästäni - ei tunnu liian nuorelta eikä liian vanhalta. Satuin olemaan tällä viikolla paikassa, jossa oli kone, jolla pystyi katsomaan vanhat Hesarit. Kuvassa on Hesarin kansi syntymäpäivältäni vuodelta 1981.
Tänään eli lauantaina leivoimme lasten kanssa pipareita, eli yksi joulunalustehtävä on suoritettu! Kiitän ja kumarran, lasten isovanhemmat hoitivat homman lasten kanssa ja minä kävin vain kuvaamassa.
Yläkuvassa on sitä leivontaa... Alakuvassa on kaksi hienointa piparia - Touhin "Palomies Sami" ja Naakan "Naakka". Kerkesin ottaa kuvan ennen kuin menivät parempiin suihin.
Kommentit
Lähetä kommentti