Itsenäisyyspäivä (sekä tunnelmia road tripiltä - Pohjois-Savoon)
Hyvää itsenäisyyspäivän aamua! Juhlapäivämme starttaa rauhallisissa merkeissä - lahjani isänmaalle nro 1 istuu katsomassa aamuohjelmia. Lahja numero kaksi viettää tänään päivää isällään, ja puuhat ovat luultavasti samat.
Noin vuosi sitten vietimme itsenäisyysjuhlaa päiväkodissa Suomi 100 -juhlien merkeissä. Tänä vuonna Maamme-laulu kajahti vähän laajemmin juhlassa, johon rva osallistui. Osallistujia oli satoja, ja samalla parisenkymmentä uutta ylioppilasta sai valkolakkinsa - olipas juhlallista!
Tänään saamme toivottavasti ainakin lepoa. Työviikko on ollut kiireinen kaikkine poikkeusaikatauluineen - rva on onnekas lomaillessaan nyt koko loppuviikon. Jouluvalmistelut taitavat alkaa toden teolla.
Viime viikonloppuna rva, exä ja lapset tekivät melkoisen matkan - oikean road tripin Pohjois-Savoon hautajaisiin. Automatka kesti yli 5 tuntia pysähdyksineen, eli katastrofin ainekset olivat kasassa pienten lasten kanssa matkustaessa.
Onneksemme kaikki sujui suhteellisen hyvin. Menomatkalla pysähdyimme ABC:llä kerran (kaksi pysähdystä olisi ollut hyväksi, mutta aikataulu meni varsin tiukaksi). Pidemmillä autoreissuilla kuulun muuten parjatun ABC:n kannattajiin. Söin lounaaksi hemmetin hyvän lohiannoksen, lapset käyttivät energiaansa leikkipaikalla ja loppumatka sujui tämän jälkeen mukavasti.
Itse hautajaisiin pelmahdimme noin 10 minuuttia myöhässä. Naakka ei sitten halunnutkaan sisään kirkkoon (luultavasti arkku pelotti). Hän istui vähän aikaa sylissäni, sitten lupasi siirtyä kirkonpenkkiin, jos saa pitää silmät kiinni.
Itse siunaamistilaisuus meni suurin piirtein hyvin - loppua kohti molemmat lapset venkuloivat lattialla jaloissamme, mutta selvisimme. Muistotilaisuudessa meni...hmm...vauhdikkaasti. Onneksi paikalla oli ymmärtäväisiä aikuisia.
Aika nopeasti ruuan jälkeen oli pakko lähteä juoksentelemaan eteistiloihin. Naakka on jo sen verran iso tyttö, ettei hänestä sinänsä ole huolta. Aivan samaa ei voi sanoa kaksivuotiaasta rämäpäästämme...
Touhin huippunumero oli ehdottomasti laulu "kun muumipeikko, pikkumyy, auton alle litistyy, aivot lentää Afrikkaan ei niitä kantsii hakeakaan..." , jonka hän kajautti Maa on niin kaunis - virren aikana - pakenin hänen kanssaan toisaalle :D
Hotellissa se mekastus jatkui - Touhi livisti ala-aulassa mukihyllylle ja kerkesi heittämään yhden mukin lattialle (meni palasiksi) - hotellilaskumme nousi kahdeksalla eurolla. Huoneessa piti rämpätä kaikki mahdollinen valokatkaisijoita myöten - ja kastella rva jääkylmällä vedellä..rva oli ottamassa lavuaarista juomavettä, jolloin Touhi keksi painaa käsisuihkun nappia, huh!
Menimme nukkumaan hyvin aikaisin - minäkin nukahdin vähän yhdeksän jälkeen. Yöuni teki todella hyvää! Hotelliaamiainen sujui lasten kanssa hienosti, pulahtaminen kylpylän altaisiin ihan mainiosti. Naakka on oppinut "uimaan" keltaisten selkäkellukkeiden kanssa - hänen kanssaan pääsimme nyt myös syviin altaisiin.
Kotimatka meni hyvin (myös Touhin kanssa). Teimme muuten saman kuin menomatkalla, nyt pysähdyimme Jari-Pekka-nimisillä huoltoasemilla (ilmeisesti joku paikallinen juttu). Kotiin tultaessa päällimmäinen tunne oli, että selvittiin, huh!
PS, Muistotilaisuuden ohjelmaan kuului myös Ryhmä Hau...
Noin vuosi sitten vietimme itsenäisyysjuhlaa päiväkodissa Suomi 100 -juhlien merkeissä. Tänä vuonna Maamme-laulu kajahti vähän laajemmin juhlassa, johon rva osallistui. Osallistujia oli satoja, ja samalla parisenkymmentä uutta ylioppilasta sai valkolakkinsa - olipas juhlallista!
Tänään saamme toivottavasti ainakin lepoa. Työviikko on ollut kiireinen kaikkine poikkeusaikatauluineen - rva on onnekas lomaillessaan nyt koko loppuviikon. Jouluvalmistelut taitavat alkaa toden teolla.
Viime viikonloppuna rva, exä ja lapset tekivät melkoisen matkan - oikean road tripin Pohjois-Savoon hautajaisiin. Automatka kesti yli 5 tuntia pysähdyksineen, eli katastrofin ainekset olivat kasassa pienten lasten kanssa matkustaessa.
Onneksemme kaikki sujui suhteellisen hyvin. Menomatkalla pysähdyimme ABC:llä kerran (kaksi pysähdystä olisi ollut hyväksi, mutta aikataulu meni varsin tiukaksi). Pidemmillä autoreissuilla kuulun muuten parjatun ABC:n kannattajiin. Söin lounaaksi hemmetin hyvän lohiannoksen, lapset käyttivät energiaansa leikkipaikalla ja loppumatka sujui tämän jälkeen mukavasti.
Itse hautajaisiin pelmahdimme noin 10 minuuttia myöhässä. Naakka ei sitten halunnutkaan sisään kirkkoon (luultavasti arkku pelotti). Hän istui vähän aikaa sylissäni, sitten lupasi siirtyä kirkonpenkkiin, jos saa pitää silmät kiinni.
Itse siunaamistilaisuus meni suurin piirtein hyvin - loppua kohti molemmat lapset venkuloivat lattialla jaloissamme, mutta selvisimme. Muistotilaisuudessa meni...hmm...vauhdikkaasti. Onneksi paikalla oli ymmärtäväisiä aikuisia.
Aika nopeasti ruuan jälkeen oli pakko lähteä juoksentelemaan eteistiloihin. Naakka on jo sen verran iso tyttö, ettei hänestä sinänsä ole huolta. Aivan samaa ei voi sanoa kaksivuotiaasta rämäpäästämme...
Touhin huippunumero oli ehdottomasti laulu "kun muumipeikko, pikkumyy, auton alle litistyy, aivot lentää Afrikkaan ei niitä kantsii hakeakaan..." , jonka hän kajautti Maa on niin kaunis - virren aikana - pakenin hänen kanssaan toisaalle :D
Hotellissa se mekastus jatkui - Touhi livisti ala-aulassa mukihyllylle ja kerkesi heittämään yhden mukin lattialle (meni palasiksi) - hotellilaskumme nousi kahdeksalla eurolla. Huoneessa piti rämpätä kaikki mahdollinen valokatkaisijoita myöten - ja kastella rva jääkylmällä vedellä..rva oli ottamassa lavuaarista juomavettä, jolloin Touhi keksi painaa käsisuihkun nappia, huh!
Menimme nukkumaan hyvin aikaisin - minäkin nukahdin vähän yhdeksän jälkeen. Yöuni teki todella hyvää! Hotelliaamiainen sujui lasten kanssa hienosti, pulahtaminen kylpylän altaisiin ihan mainiosti. Naakka on oppinut "uimaan" keltaisten selkäkellukkeiden kanssa - hänen kanssaan pääsimme nyt myös syviin altaisiin.
Kotimatka meni hyvin (myös Touhin kanssa). Teimme muuten saman kuin menomatkalla, nyt pysähdyimme Jari-Pekka-nimisillä huoltoasemilla (ilmeisesti joku paikallinen juttu). Kotiin tultaessa päällimmäinen tunne oli, että selvittiin, huh!
PS, Muistotilaisuuden ohjelmaan kuului myös Ryhmä Hau...
Jari-Pekka -huoltoasemia on kaikenkaikkiaan kolme, yksi löytyy meidänkin suunnalta. Huoltoasemien erikoisuus on niiden päihteettömyys, yhdelläkään asemista ei myydä alkoholia saati tupakkaa omistajan uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.
VastaaPoistaAhaa, hauska tietää :) Meillä ei muutenkaan ollut ks. ostoksia, joten ei tullut tuolla esille - ihan hyvin oli porukkaa siitä huolimatta. Kävimme kahdellla JP:llä, kolmas jäi siis tällä kertaa bongaamatta.
PoistaHankasalmen Jari-Pekka huoltoasemien kantapaikka, toiset kaksi asemaa sijaitsevat 4-tien varrella Hartolassa ja 5-tien varrella Joroisissa. Ovat siis vähän erillään toisistaan, niin harvemmin kaikki kolme osuvat saman reitin varrelle. Huoltoasemat muuten kantavat myös omistajansa nimeä.
Poista