Lokakuu

Jälleen yksi viikonloppu alkamassa - miten voikin jo olla lokakuu! Opinnot jatkuvat kiireisinä - nyt olen jo alkanut saada käsityksen, minkä tyyppiset opiskelutavat ovat minulle sopivimpia. Tunnustaudun perinteisten luentokurssien ystäväksi.

Tunnen jotenkin monimutkaisena kurssit, joihin liittyy luentoja, ryhmätöitä, erilaisia virtuaalisia oppimisalustoja ja vielä perinteinen tentti. Luennot käsittävät muutaman marathon-luennon, joilla opettajat keskustelevat luennon aikana keskenään, miten mikäkin asia pitäisi hoitaa...

En vastusta ryhmätöitä sinänsä, mutta välillä tuntuu, että erilaiset projektit ja niiden kanssa sumpliminen eivät jätä aikaa rauhalliselle, lukemalla ja muistiinpanoja tekemällä tapahtuvalle oppimiselle. Pitää ikään kuin saada aikaiseksi kokonaisuuksia, mutta taustatietoa ei ole mahdollisuutta hankkia.

Ehkäpä olen vanhanaikainen - toisaalta saan kai ollakin, koska täytän pian pyöreitä vuosia :D

Naakan asiat ovat edenneet vaiheittain. Tilanne on edelleen aika hankala, ja olen päättänyt, missä määrin avaan asiaa blogissani. Kokonaan en halua asiasta vaieta, kertoohan blogini perheemme vaiheista, hankalistakin.

Olen viime aikoina kuullut monta kertaa, että minun täytyy haastavan tilanteen keskellä huolehtia itsestäni. Nyt olen törmännyt asian kanssa käytännön ongelmaan: missä välissä se tapahtuu! 

Olen viime viikkoina joutunut keskeyttämään luentojen seuraamisen useasti (ja lukemisen/esseen teon), kun joku on soittanut minulle Naakan asioissa. Olen miettinyt, voisinko joskus vain laittaa luukut kiinni ja kertoa, etten ole tavattavissa - no en voi.

Mikäli en opiskele, minulla on lapset. Välillä minulla on sekä lapset että opiskelen. En haluaisi antaa periksi opiskelujen kanssa, sillä minullakin on oma elämä ja oikeus viimein omaan uraan - se on tapahtunut niin kirjavien vaiheiden kautta.

Oma tunneskaalani on kulkenut laidasta laitaan. Alkuun ei itkettänyt, ja nyt sitä tapahtuu joka välissä. Hyvistä hetkistä lasten kanssa osaa ottaa kaiken irti. Toivon, että tilanne tasoittuu pian.