Keuhkot ja muuta arkea

Tällä viikolla tekemisemme normalisoituvat hitaasti, mutta varmasti. Rva:n keuhkot eivät ole vieläkään ihan normaalilla tasolla, ja fyysisellä suoriutumisella on tarkat rajat. Esimerkiksi kirjastokäynti eilen illalla oli niillä rajoilla. 

Muut ovat onneksi jo kunnossa ja kiinni normaalissa elämässä, koulu ja päiväkoti rullaavat. Tällä hetkellä kumpikaan lapsi ei ole kyllästynyt arkeen, koska olimme arjen ulkopuolella lähes kuukauden verran. 

Korona kolautti kyllä kieltämättä sisäistä rauhaani - koska tauti meni omalla kohdallani keuhkoihin, luultavasti huonosti hoitotasapainossa pysyvän astman takia, arvatenkaan minun ei kannata sairastua koronaan tai mihinkään influenssatyyppiseen tautiin, koska hengenahdistusta voi melko varmasti tulla.

Arjen käynnistely on kyllä ollut muuten mukavaa. Opiskeluasioita tuli kyllä taas ihan valtavasti, mutta nyt tuntuu hieman syksyä helpommalta - järjestelmät, opetuksen käytännöt ja sen sellaiset ovat tuttuja viime keväästä. Toisaalta opinnot ovat syksyäkin laajemmat.

Meillä on huomenna jännittävää Naakan kanssa, kun suuntaamme ensimmäistä kertaa telinevoimisteluun! No, suoraan sanottuna minä en mene voimistelemaan enkä lähellekään, koska paikan päälle ei pääse vanhempia koronarajoitusten takia. 

Aika ja kokemus näyttävät, innostuuko Naakka lajiin. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka ei kiinnostuisi - 8-vuotiaani tykästyy asioihin huolella, jos tykästyy. Jos ei, hän kieltäytyy täysin. 

Idea telinevoimistelusta on lähtenyt useammasta suunnasta: naakan kavereita on harrastuksessa, ja toisaalta opettajakin sanoi koulussa, että Naakka on hyvin notkea ja liikkuvainen ja voisi tykätä voimisteluharrastuksesta.

Olen pitkästä aikaa tsekannut huonekasvejani. Käytännössä kaikki kasvini ovat nyt keittiössä, koska läpitalonhuoneiston toinen puoli on liian pimeä, ja keittiön lisäksi toisella puolella on makuuhuone, jossa ei ole yhtään kasvia.

Minulta löytyy orkidea, peikonlehti, pieni klementiinipuu, tulilatva, Saint Paulia ja Aaloe. Jotenkin kummasti ne kaikki mahtuvat samalle ikkunalaudalle. Mikään ei voi edes erityisen huonosti, vaikka onkin pimeä aika vuodesta.

Muistan innostuneeni huonekasveista jo ala-asteella. Minulla taisi olla silloin ainakin kaktuksia ja appelsiinipuu omassa huoneessa. Sen jälkeen minulla on ollut aina vähintään yksi huonekasvi.

Tämä peikonlehti on siinä mielessä hauska, että se on ikivanha ja kulkeutunut minulle toisen henkilön työpaikalta. Vanha kasvi voi sen verran heikosti, että juurrutin siitä uusia alkuja. Nyt peikko voi hyvin eikä vaadi mitään sen kummallisempaa.

PS. Liikunta ei tällä hetkellä kuulu kovin aktiivisiin harrastuksiini. Odottelen vielä, että keuhkot alkavat tuntua vähän paremmilta. Kävelen kuitenkin päivittäin jonkin verran.

PPS. Kovin kaukana ei ole sekään aika, että täytyy taas alkaa kasvattaa taimia kasvimaata varten. En nyt sentään ihan vielä taida aloittaa :)