sunnuntai 9. tammikuuta 2022

"Loman" viimeinen päivä

Alamme kaikki olla aikalailla yli koronaoireista. Naakalla ja minulla on vielä nenä tukossa, enkä ole ihan ainut joka yskii. Kuitenkin, eilen luulin että tuli hengenahdistus, mutta se meni kummasti ohi renniellä, eli oli närästystä :D 

Jos jotakin, olen todennut, ettei meillä ole varmaankaan koskaan ollut näin kiireetöntä kuin karanteenissa. Suoraan sanottuna, lomamme ovat tähän verrattuna olleet aikamoista suorittamista. En tarkoita, etteikö lomalla olisi kiva tehdä jotakin - mutta näköjään tekemättäkin selviää.

Päivät, jolloin olimme kipeimmillämme, olivat toki aika ikäviä. Minä vietin pari vuorokautta kokonaan paikallani, siis sängyssä ja sohvalla. Eilen oli sellainen päivä, että jaksoin iltapäivästä lähtien jo hieman tehdä juttuja, ja leivoimme lasten kanssa sämpylöitä iltapalalle. 

Naakalla on ollut päänsärkyä, kuumetta ja flunssaa, mutta toivon, että ainakin kahdesta ensimmäisestä olisi nyt päästy. Yhteenlaskettuna alamme onneksi olla varsin vähäoireisia. Jos näin jatkuu, olen kiitollinen, että selvisimme koronasta näin vähällä.

Kaikenlaisia älylaitteita on kulutettu oikein paljon, mutta olemme tehneet aikamme kuluksi muutakin. Minulla on tekeillä 500 palan palapeli, jonka ostin vuosi sitten. Lapset ovat välillä auttaneet minua kokoamisessa myös. 

Touhi on löytänyt Risto Räppääjä -elokuvat, minkä koen itsekin mukavaksi asiaksi. Niissä on hyvät tarinat, seikkailua ilman älylaitteita, musiikkia ja paljon värejä. Meiltä löytyy osa kotoa, mutta voisi olla mukavaa hankkia loputkin.

Jos Naakan karanteenista voi sanoa jotakin kokoavaa, hän on lukenut suurimman osan aikaa Aku Ankkoja. Muistan itse saman vaiheen lapsuudestani. Se kesti niin pitkälle, kunnes aloin lukea silloista nuorten lehteä, SinäMinää :D 

Nykyiset ohjeet ja uutisointi - plääh. Suoraan sanottuna, meille ei ole vieläkään selvää, olemmeko himassa 10 päivää vai alle. Osa meistä olisi täysin valmis aloittamaan arjen huomenna, oikeastaan kaikki muut, paitsi minä yskäni kanssa...

Kuitenkin, nyt koronan napattuamme, katson vähän uusin silmin nykyistä uutisointia. Tuntuu siltä, että omikron menee nyt koko väestön läpi siitä huolimatta, mitä tehtäisiin. Voi olla, että tilanne alkaa parin viikon päästä jo helpottaa. Sairaanhoidon kapasiteetti on lujilla, ja tietyt rajoitukset ovat paikallaan.

Tämä uusi suositus "tikuttaa" lasten nenät vähintään pari kertaa viikossa taitaa kuitenkin olla sellainen, johon rva lapsineen ei kykene. Esikoisen kanssa tehdyt koronatestit ovat vaatineet keskimäärin 2,5 tunnin paniikkikohtausraivarit...eli rva nostaa kädet pystyyn tässä tapauksessa.

Me jatkamme toipumista, mutta olemme jo onneksi kaikki jalkeilla ja varsin hyvinvoivia :) 

PS. "Tämähän on tahmeaa kuin Perun pääkaupunki", sanoi Touhi sämpylätaikinasta.

PPS. Tänään ajattelin laittaa pyykkikoneen pyörimään ja niin edelleen. Pysyn kuitenkin rauhallisena ja varovaisena, koska astmaatikon keuhkoni voivat tehdä tenän, mikäli ryhdyn liian villiksi.

PPPS. Olen alkanut jopa tehdä sudokuita ja pelata Mahjongia pitkästä aikaa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keuhkot ja muuta arkea

Tällä viikolla tekemisemme normalisoituvat hitaasti, mutta varmasti. Rva:n keuhkot eivät ole vieläkään ihan normaalilla tasolla, ja fyysisel...