sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Koronatoimet - lapsiin ei pitänyt kajota

Otin vastaan tiedon Helsingin iltapäiväkerhotoiminnan siirtymisestä kokonaan ulkotiloihin hivenen sanattomana. Ymmärryskykyni on kenties huono, mutta käsitin joulukuisista lausunnoista, että lapsiin ei rajoituksilla kajota.

Kuitenkin, nyt ollaan koko iltapäivä ulkona, ja juuri sopivasti tammikuussa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että homma on ok, mikäli nyt myös siirrettäisiin anniskeluravintoloiden toiminta pelkästään ulkoterasseille. 

Aika nopeasti teimme Naakan toisen vanhemman kanssa yhteispäätöksen, että Naakka saa näiden toimien ajan itse päättää, osallistuuko iltapäiväkerhon toimintaan vai ei. Curling-vanhemman leima saattaa nyt hakeutua rva:n otsaan, mutta rva on oikein karaistunut, ja kestää sen kyllä.

Käytäntö on osoittanut, että rva ei osaa pukea lapsiaan niin, että he pärjäisivät yhtäjaksoisesti pihalla neljä tuntia joka iltapäivä, siis pakkasella tai toisaalta myöskään talven vesikeleillä, joten jos vaatteet kastuvat tai tulee kylmä, tulkoot kotiin.

Naakka on tehnyt todella hienosti läksynsä ip-kerhossa, mutta nyt ne väännöt jäävät meille kotiin. Tämä olisi "normilapsella" ok, mutta meidän nepsy, joka on juuri saatu jonkinlaiseen hauraaseen balanssiin... Itse en jaksaisi yhtään lisäsäätöä meidän elämään.

Olenko huolissani koronan leviämisestä? Olen, ja ymmärrän että tietyt toimet ovat välttämättömiä erityisesti sairaalakapasiteetin takia. Omikron näyttää kulkevan väestön läpi ennen pitkää ja itsekin toivon, että saisin 3. rokotteen ennen sairastumistani. 11 päivää pitäisi vielä pysyä terveenä.

Mutta...en siltikään ymmärrä, miksi rajoitukset kohdistetaan järjestelmällisesti pienemmän riskiluokituksen toimintoihin, ja suuririskiset paikat, kuten anniskeluravintolat, saavat porskuttaa. 

Ainakaan Naakan ip-kerhossa ei ole tähän asti oltu pelkästään sisällä, vaan toimintaan on liittynyt sekä sisä- että ulkoiluhetkiä. On siis ihan turha perustella ratkaisua sillä, että lapset tarvitsevat ulkoilmaa.

Helposti unohtuu, ettei pikkukoululaisten mielenterveys rakennu pelkästä ulkoilmasta. Sen sijaan pitkälle päästäisiin pysyvyydellä. Esimerkiksi nykyiset kakkosluokkalaiset ovat käyneet jo osan eskaristaankin poikkeusoloissa. He ovat kuulleet rajoituksista, virusvarianteista jne. yli neljäsosan elämästään.

He ovat myös ottaneet vastaan jo lukuisia tilanteenmuutoksia,  ja nähneet heidän kanssaan työskenteleviä aikuisia lähinnä maskin kanssa. Tämä muodostaa suuren osan heidän lapsuuttaan. 

Ja muuten, oma 8-vuotiaani ymmärtää jo hyvin, millaiset kokoontumiset ovat sallittuja ja millaiset eivät. "Miksi paikat, joissa myydään alkoholia, saavat sitten olla auki", oli hänen kysymyksensä tässä eräänä päivänä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keuhkot ja muuta arkea

Tällä viikolla tekemisemme normalisoituvat hitaasti, mutta varmasti. Rva:n keuhkot eivät ole vieläkään ihan normaalilla tasolla, ja fyysisel...