Rouva Niskanen

Viikko alkoi ja niin ihanassa säässä! Vaihtaisinko kesän helteet näihin alkusyksyn kuulaisiin ja aurinkoisiin päiviin? Kyllä vaihtaisin! Ehkä muutaman hellepäivän voisin ottaa, mutta siihen se sitten jäisikin. Rva parantelee nyt kotona niskaansa, tähän päivään on kyllä kuulunut joukko kotitöitä, joita on kyllä mukava hoitaa, kun Naakka on päiväkodissa ja edellisen viikon aikana rva oli koko ajan menossa jossakin. Eilen Rva pääsi tapaamaan kahta hyvää ystäväänsä, kummipoikaansa ja tämän sisaruksia. Kummipoika oli taas kasvanut, ihmekkös tuo, kun on jo kolmasluokkalainen kyseessä. Kummitäti joutuu taas vähän päivittämään tietojansa nykylasten tekemisistä, vaikka Minecraft-peli olikin tiedossa ;) Kyläpaikassa oli myös kaksi marsua kuten meilläkin, niiden nuori omistaja esitteli marsujen juttuja rva:lle. Kävi ilmi, että hyvin samanlaisia ovat nuo otukset meillä ja heillä. Meidän marsujen ikä tosin näkyy jo, nämä kaksi ovat vielä vilkkaita ja nopeita liikkumaan. Niska ja selkä alko...

Aikuiset Niskaset sekä eläkeläispariskuntamme Nasu ja Matilda tekivät eilen retken eläinlääkärille. Nasun kanssa retki on muodostunut puolivuosittaiseksi perinteeksi. Kevättalvella Nasu asioi eläinlääkärillä operaatiossa, jossa häneltä poistettiin patti alavatsasta. Nyt vika huomattiinkin ensimmäisenä Matildalla. Harjatessa turkkia irtosikin vähän liikaa selän takaosasta, ja iho oli alkanut hilseillä. Matildalle varattiin aika. Parin päivän päästä huomasin myös samanlaisen mysteerialueen Nasun selässä.  Eilen molemmat visiteerasivat eläinlääkärillä, sillä samalla ja tutulla, jolla aina käymme. Eksoottisten eläinten, kuten marsujen asiantuntijoita on Suomessa vähän, ja tämä yksi on alansa huippuja. Hänellä on myös erityisen välittävä asenne eläimiin, mikä on ensisijaisen tärkeää. Eläinlääkärillä meni oikeastaan ihan hyvin. Loisista ei ollut kummankaan turkissa kyse, mikä on hyvä asia. Saimme ohjeeksi lisätä biotiinin marsujen ruokavalioon kuukaudeksi. Ongelmakohtia kann...

Selkäni kipeytyi viime torstaina oikean lavan alapuolelta. Kipu alkoi nopeasti säteillä myös oikeaan kylkeen. Kyseessä ei ole minulle "normaali" kipupaikka, vaan sellainen, joka yllättäen kipeytyy. Kipukynnykseni on aika korkea, mutta tätä piti jo varoa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin karmeaan kipuun, joka säteili tuosta kohdasta koko kylkeen ja tuntui myös hengittäessä. Nousin varovasti ylös ja kävelin vähän aikaa. Sitten alkoi heikottaa ja pyörryttää ja lopulta lensi laatta, ihan siitä kivusta johtuen. Otin Burana 600 -tabletin ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Olinkin nukahtanut, päättelin, kun aamulla heräsin. Kipu ja ällöttävä olo jatkuivat koko lauantain, ja kaiken mahdollisen kanssa piti varoa. Normaalin lihaskivun kestää, mutta kun jumittunut kohta painaa sopivaa hermoa (näin päättelin), kipu menee sietämättömän puolelle. Seuraava yö meni melko hyvin, vaikka hyvää asentoa oli vaikea löytää. Sunnuntaina eli eilen olo oli jo parempi. Se oli jo ...

Niskaset ja erityisesti rva ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hyvin moni asia lapsen ja whiplashin kanssa on saatu luistamaan. Erityisen onnellinen rva on siitä, että rattaiden työntäminen on onnistunut eikä päinvastoin, kuten rva ennen Naakan syntymää pelkäsi. Vaikeinta oli oikeastaan alussa, Naakan pikkuvauva-aikana. Silloin itkeskelevä, hyvin vähän päivisin nukkuva Naakka tahtoi olla ainoastaan rva:n tai jonkun muun sylissä. Oli vaikeaa, kun Naakkaa piti aina joko kanniskella tai hyssytellä sylissä tai rintarepussa. Niska oli koetuksella. Rintarepun kanssa en oikeastaan koskaan kyennyt liikkumaan kotoa muualle. Lähdin välillä, esim. jotakin ystävää vastaan, mutta paino olkapäissä ja niskassa kävelyn, seisomisen ja ympäristön ärsykkeiden kanssa aiheutti kovan huimauksen ja huonon olon.  Tilanne helpotti, kun Naakka alkoi viihtyä myös vaunuissa.  Tänään iso haaste on löytää sopiva aika niskatreenille. Onneksi salilla käynti on nyt mahdollista, s...

Niskaset ovat kotiutuneet matkaltaan Pohjois-Karjalaan, Kolille. Tällä kertaa matkassa oltiin hra:n, Naakan sekä kolmen isovanhemman voimin. Menomatka taitettiin "läntistä" reittiä Mikkelin ja Varkauden kautta, tulomatkalla ajeltiin Parikkalan, Imatran ja Kouvolan reittiä. Matkalla nähtiin ja koettiin taas paljon. Harjoittelimme lypsämään vuohen, syöttämään lampaita (Naakka suuttui, kun lampaat eivät antaneet takaisin niille syötettyjä leipiä), kuulimme vaeltamisesta, vanhojen rakennusten kunnossapidosta ja paljon muusta. Aikuiset Niskaset nauttivat, kun pääsivät kiipeämään Ukko-Kolille ihan kaksin. Ei sinne Naakkaa olisi missään tapauksessa voinut ottaakaan, sen verran jyrkillä kallioilla liikuttiin. Myös rva onnistui kiipeämään, eihän näköalapaikalle olekaan vaikeaa reittiä. Näkymä Ukko-Kolilta oli jälleen uskomaton. Oli sumuista. Ensin ei näkynyt mitään, sitten pieniä alueita alkoi erottua. Pielistä, sen saaria ja vastakkaista rantaa. Lopuksi näimme koko maiseman. K...

Minulla on tosi harvoin kirjoitettavaa itse blogista, mutta tällä viikolla on tullut eteen sellainen hetki. Olen päässyt blogini kanssa melko helpolla, ilkeiden kommenttien suhteen. Viime aikoina, sanotaanko viime kuukausina, niitä on alkanut tipahdella jonkin verran, olen poistanut sellaiset välittömästi. Joten, täten ilmoitettakoon, että blogissani ei vallitse vapaa journalismi, vaan suojelen itseäni ja lukijoitani ilkeileviltä viesteiltä. Minun, kuten useiden lukijoidenkin on keskityttävä sairautensa kanssa selviytymiseen sekä kuntoutumiseen, energiaa syöville kirjoituksille ei ole elämässämme tilaa. Mutta, kuten sanottua, useimmat kommentit, niin anonyymit kuin muutkin, ovat olleet positiivisia, rakentavia ja kannustavia. Eri mieltä saa toki olla, mutta jotta keskustelua syntyisi, olisi kiva, jos esimerkiksi "Tosi idioottimaista" -lausahdus jollakin tavalla perusteltaisiin. Asiasta kolmanteen..ikämarsut Nasu ja Matilda ovat jakselleet viime aikoina hyvin. Ne ovat ...

Yritän tässä edelleen sisäistää, että lapsukaiseni on todella menossa päiväkotiin. Sitten emme kerkeäkään leikkipuiston päivätoimintaan ja sen sellaiseen. Apua, pitää nimikoida vaatteet! Onko teillä hyviä vinkkejä nimeämiseen? Moni kotona ollut vanhempi suree kiireettömien aamujen loppumista. Rva ei ole kyllä huomannut sitä kiireettömyyttä. Naakka ei esimerkiksi ymmärrä, että vanhemmatkin syövät joskus. Hän loukkaantuu, mikäli havaitsee äidin tai isin istuvan pöydän ääreen kahvikupin kanssa. Rva:lla tulee yleensä kiipe ponkaista tämän perheemme aamuaktiivin kanssa ulos ja puistoon, sillä Naakka alkaa hyppiä seinille ja lentelisi kattoonkin, mikäli jäisimme edes joskus sisälle kiireettömästi. No, tapahtuu sitä välillä. Silloin rva:n on koko ajan tehtävä jotakin, sillä istua nyt ei ainakaan saa. Siksi olenkin ihmetellyt, kun kerrotaan köllöttelyhetkistä sängyllä vauvan (meidän vauva hermostui sellaisesta myös ihan pienenä, piti kävellä ja hytkytellä sylissä) kanssa. Myös se, että ...