Liikkuva lapsi ja rva...

Yritän tässä edelleen sisäistää, että lapsukaiseni on todella menossa päiväkotiin. Sitten emme kerkeäkään leikkipuiston päivätoimintaan ja sen sellaiseen. Apua, pitää nimikoida vaatteet! Onko teillä hyviä vinkkejä nimeämiseen?

Moni kotona ollut vanhempi suree kiireettömien aamujen loppumista. Rva ei ole kyllä huomannut sitä kiireettömyyttä. Naakka ei esimerkiksi ymmärrä, että vanhemmatkin syövät joskus. Hän loukkaantuu, mikäli havaitsee äidin tai isin istuvan pöydän ääreen kahvikupin kanssa.

Rva:lla tulee yleensä kiipe ponkaista tämän perheemme aamuaktiivin kanssa ulos ja puistoon, sillä Naakka alkaa hyppiä seinille ja lentelisi kattoonkin, mikäli jäisimme edes joskus sisälle kiireettömästi. No, tapahtuu sitä välillä. Silloin rva:n on koko ajan tehtävä jotakin, sillä istua nyt ei ainakaan saa.

Siksi olenkin ihmetellyt, kun kerrotaan köllöttelyhetkistä sängyllä vauvan (meidän vauva hermostui sellaisesta myös ihan pienenä, piti kävellä ja hytkytellä sylissä) kanssa. Myös se, että istuttaisiin sylikkäin sohvalla yli neljä sekuntia, on ihan kummallinen ajatus.

Tulee meidän vauva onneksi halaamaan. Vähän vaivihkaa kesken leikin tai vaikkapa painiottelun. Hänellä on vain niin kiire tutkia maailmaa, ettei kovin pitkäksi aikaa kerkeä. Katsotaan, kuoriutuuko tyttärestämme sylikissa, kun päiväkoti alkaa. Sellaistakin olen kuullut tapahtuvan.

Kun sää on vähän kylmentynyt, rva on alkanut ilokseen nukkua paremmin. Kesä oli suoraan sanottuna todella vaikea, ainakin kaksi kuukautta jatkuvaa unettomuuta kuumuuden takia. Nyt uni näyttäisi tulevan taas, kun pystyy jopa vetämään peiton päälleen.

Kuntosalilla olin eilen, alan oppia liikkeet puolen tunnin joogavideolta. Siinä on paljon sellaisia juttuja, jotka venyttävät mukavasti selän pitkiä lihaksia, niitä jotka kulkevat selkärangan molemmilla puolilla ja ovat rva:lla aina jumissa.

Ensi viikolla salilla alkavat myös ohjatut jumpat, niihinkin saa osallistua sillä samalla kuukausimaksulla. Ajattelin kokeilla pilatesta. Minulla on jonkinlainen käsitys siitä, millaista se on, olen joskus tehnyt niitä liikkeitäkin.

Viime päivinä minulle ovat jälleen tulleet mieleen Ortonin kuntoutusjaksojen jumpat. On kyllä harmi, että siellä selkä- ja polvivaivaisille kuntoutujille oli yhtä kehonhallintatuntia lukuun ottamatta tarjolla lähinnä jumpparyhmiä, joissa liikunta perustui hyppimiseen ja nopeisiin käännöksiin. Vähän niinkuin aerobicia 1980-luvun malliin...

Se oli minun mielestäni kummallista, sillä Ortonissa on käsittääkseni ihan ammattitaitoisia liikunnanohjaajia. Kun puolet ryhmästä joutui jatkuvasti jättämään liikkeet väliin, luulisi, että sen ohjaajatkin huomaisivat. Itse kirjoitin asiasta palautelappuihin jokaisella kerralla - ainakaan sen vuoden sisällä ei muutoksia tullut.

Toivottavasti muutoksia on tullut sittemmin. Oikeus liikkua pitäisi olla meillä vammaisillakin, vaikka useat meistä eivät hyppimään ja pomppimaan pystykään. Kuntoutujan itsetuntokin kohenee, kun tarjolla on sellaistakin, mihin pystyy. Minusta oli Ortonissa kurjaa, kun osallistuin jumppaan ja jouduin katselemaan sivusta suuren osan aikaa. Lopulta en enää osallistunut.

Meillä on tänä kesänä luettu kotona ääneen kirjoja. Se tapahtuu iltaisin Naakan puuron jälkeen. Menemme Naakan huoneeseen, mies kellahtaa lattialle, Naakka kulkee edestakaisin ja minä luen. Se on kivaa ja rentouttavaa yhdessäoloa.

Nyt meillä on menossa Pekka Töpöhäntä. Muistan osan tarinasta lapsuudestani, mutta en ihan kaikkea. Pekka muun muassa luulee Kalle Käärmettä kadonneeksi hännäkseen. Se on niin huvittava kohta!

Kommentit

  1. Oma hyväksi havaittu vaatteiden nimeämiskeino oli leveä urheiluteippi ja tekstiilitussi. Kenkiin laitoin nimilappuja eristysteipistä tai ilmastointiteipistä, nuorimmalla on edelleen kumpparin varsien yläosassa ulkopuolella vihreä eristysteippirengasnimellä varustettuna, niin näkee jo päältäpäin mitkä on omat kengät. Urheiluteipillä saa nimikoitua myös sukat ja hansikkaat, kun venyttää resorin pitkäksi ja liimaa sitten teipin resoriin. Hyvin kestää paikallaan. Onhan sitten olemassa nimitarrat esim. Tarramonsterilla.

    Ja samaa mieltä olen Ortonin jumpista. Ainoastaan osasto 2:n väelle oli tarjolla hypyttömiä jumppia ja muille missä piti nostella käsiä ja jalkoja. Eipä onnistunut niskavikaiselta. Ortonista on tullut viimeaikoina paljon palautetta, että kuntoutuspalvelut ovat huonontuneet laadultaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tekstiilitussi meiltä löytyikin, mutta teippiä pitäisi vielä hankkia. Tilasin myös Tarramonsterilta kokeeksi pieniä nimitarroja, josko ne olisivat hyviä. Silti koko homma on alkutekijöissään vielä, onneksi vaatteita on mahdollista nimikoida sitä mukaa kun tulevat käyttöön.

      Ortonin kuntoutuspalveluiden huonontuminen on tosi ikävä juttu! Kuntoutustahonhan olisi tarkoitus kuntouttaa eikä ainoastaan järjestää kuntoutusjakso ;) Minä käyn Ortonissa säännöllisesti OMT-fyssarilla, yhteistyö hänen kanssaan on ollut hyvää. Hän kuuluukin sitten niihin fyssareihin, jotka eivät kuulu esim. Kelan kuntoutusjaksolle, eli koko lysti menee omasta pussista.

      Poista
    2. Jep, Kelan kuntoutettavilta on viety jopa päiväkahvit ja nekkn joutuu kustantamaan lmasta pussista tätä nykyä. Itse kun pääsi näkemään sekä Kela-kuntoutuksen että Osku-kuntoutuksen, niin pakko sanoa että kyllä sitä kuntoutusta saa jos vain siitä on varaa maksaa :(

      Poista
    3. Vai niin, että kahvikin on jo säästölistalla :D Itse muistan omalta kuntoutusjaksoltani kuminauhahässäkän...Sen treenikuminauhan saivat ilmaiseksi Osku-kuntoutujat, mutta eivät Kelan kuntoutujat. Minä sain omani vahingossa, kun käytännöstä tietämätön fyssari sellaisen antoi. Mun kumppari aiheutti varmaankin ne kahvisäästöt ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys