Rouva Niskanen

Pikaiset iltaterveiset "toipumispenkistä" vaan! Rva & Naakka viettivät tänään tuntikausia Messukeskukseen järjestetyssä sisäleikkipuistossa!  Jos rva jostakin kaupallisesta lapsiaktiviteetista tykkää, niin sitten sisäleikkipuistoista =) Niissä tulee aikuisenkin liikuttua, ja esimerkiksi venyteltyä itseään huomaamatta asentoihin, joita ei yleensä harrasta. Naakkaa vaivasi alkuun suuruudenpula - hän ei osannut asettua oikein mihinkään. Vähitellen hän huomasi, mitä kaikkea paikassa voi tehdä, ja sitten meno olikin oikein vauhdikasta. Huomasin, että Naakka tykkää aktiviteeteista, joissa on jonkinlainen rata, josta pitää suoriutua.  Naakka ei tykännyt...epäonnistumisesta. Kriisi oli lähellä, kun hän ei ensimmäistä kertaa keppariesteitä kokeiltuaan päässytkään kaikista yli. Naakan, 4, maailmaan ei ihan vielä mahdu harjoituksen kautta tullut onnistumisen ilo. Hulppeaa sisäleikkipuistoa katsellesaa n rva:n valtasi myös tietty nostalgia. Rva varttui maaseud...

Välipäivinä meillä on ollut hulinaa. Onneksi kaikki ovat kuitenkin terveitä! 27.12.: Heräsin 10.30 nukuttuani 14 tunnin yöunet - olin vissiin tosi väsynyt! Päivällä lähinnä purettiin kaikenlaisia nyssäköitä ja viihdytettiin lapsia. Naakan kanssa käytiin kyseisenä päivänä ruokavääntö - sen tuloksena Naakka söi puoli lautasellista keittoa ( :D ) Touhi pääsi iskän matkassa akvaarioliikkeeseen ja Naakka minun mukanani kaverille (minä olen kaverin äidin kaveri). Siellä lähinnä istuin ja join kahvia. Vierailun loppupuolella soitimme vähän duettoa (minä pianoa, kappale oli täysin tuntematon ja ystäväni poikkihuilua). Naakkaakin opetin soittamaan, kappaleena oli "Tuiki tuiki tähtönen". Jos vähän enemmän vielä harjoittelisi, Naakka osaisi homman itsenäisesti. 28.12. Heräsin vaivoin puoli kymmeneltä... puhelimessa oli jo viesti eräältä ystävältäni, johon muuten tutustuin Naakan perhevalmennuksessa. Hän pyysi meitä tyttöjä leikkipuistoon. Kykenimme siirtymään puistoon klo 10.45, ...

Puuh , olipas meillä joulu! Hyväksyttävä se kai on, että lasten kanssa sattuu ja tapahuu. Touhi oli jouluviikolla flunssassa...se alkoi helpottaa, ja Touhi sai yskän. Jouluaattona, kun olimme jo pakkautuneet autoon, alkoi touhi yskiä "haukkuvasti". Automatkan aikana tulimme siihen tulokseen, että on poikettava päivystyksessä määränpäämme lähellä. Ei siinä mitään...olimme jo aika nälkäisiä, mutta onneksi sairaalan päivystyksessä oli tarjolla glögiä ja pipareita! Touhi voi yskästään huolimatta suhteellisen hyvin. Hän kirmasi Naakan kanssa pitkin käytävää, ja odottelun aikana luettiin kirja jos toinenkin. Tilanne alkoi mennä tiukoille, kun odotus lääkärille kesti 1,5 tuntia, ja joulupukin oli määrä saapua kohteeseemme tiettyyn kellonaikaan... Kyllä siinä tuli vuodatettua tuskanhikeä, jota lisäsi huoli pojan terveydestä ja toisaalta siitä, saako tyttäremme nähdä joulupukin vai ei. Pääsimme viimein lääkärille. Lääkäri totesi kurkunpään tulehduksen, ja hoidoksi Touhi sai a...

Olen viime päivinä katsellut ihmeissäni monia asioita - esimerkiksi meidän Naakkaa. Hän on jotenkin jo niin uskomattoman iso. Balettinäytös oli oma lukunsa, mutta on muutakin. Äsken hän koristeli itse joulukuusen - vain tähti jäi aikuisille. Herään joka päivä ihmettelemään, miten minulla voi olla jo noin iso tytär, hän käy jo ihmisestä. No, koristeet kyllä painottuvat muutamille oksille ja kuusen alaosaan, mutta jakkaran kanssa hän onnistui asettelemaan koristeita myös ylemmille oksille. Minä istuin toimituksen ajan nojatuolissa ja availin joulukoristeiden ripustusnauhoja - ne olivat iloisessa solmussa aina useampi keskenään. Viimeisen kohdalla hermostuin, ja Naakka katsoi parhaaksi ripustaa kuuseen kaksi toisiinsa kiinnittynyttä koristetta, koska äiti ei enää jaksa. Iloa on tällä viikolla tuottanut lyhyt (ja varmasti helppo) joogaharjoitus, joka on alkanut sujua vähän paremmin. Liikkeestä toiseen siirtyminen on hallitumpaa, ja jaksan liikkeet paremmin. Lisäsin sarjan päätteeks...

Syksyn mittaan olen sanonut lukemattomia rumia sanoja, kun olen yrittänyt luotsata 4-vuotiasta (ja Touhia matkaseurana) viikoittaiselle balettitunnille. Olen edelleenkin sitä mieltä, että onneksi emme aloittaneet yhtään aikaisemmin. Siitäkin olen edelleen samaa mieltä, että yksi harrastus riittää. En oikeastaan ymmärrä, miten jotkut jaksavat kulkea alle kouluikäisten kanssa harrastamassa useamman kerran viikossa. En myöskään tiedä, onko tämä välttämätöntä lapsen kehitykselle. Leikkiminen sen sijaan on. Naakka on ollut verrattaen vaitelias harrastuksestaan...monella lapsella baletin aloittaminen on merkinnyt askeleiden harjoittelua, tukanlaittoa ja balettitamineiden vapaaehtoista käyttöä myös kotioloissa. Ei meidän Naakalla - ei todellakaan! Hän on ollut hyvin pedantti, ja ilmoittanut, että sellainen kuuluu vain balettitunnille. Kotona hän on ottanut esiin ponit, barbit, kirjan tai ihan mitä vaan, mutta ei kuitenkaan balettitarvikkeita. Eilisen lelu oli muuten Squirtle-pokemon. ...

Rva:pa oli eilen ravintolassa..ihan tästä samasta talosta olevan, samanlaisessa elämäntilanteessa olevan henkilön kanssa (ihanaa <3 ) sinne rva kiirehti hierojalta. Tänään, aamulla, rva oli jälleen lähdössä asioille. Lähtökiireessä rva huomasi, että pipo jäi johonkin...asioilla käynnin päätteeksi rva porhalsi läpi sekä hierontapaikan että ravintolan. Sieltähän se pipo löytyi, tuli kiitollinen olo. Asioilla käynnin tuloksena Niskasilta löytyy nyt varusteet Naakan balettiesitystä varten. Hankinta tapahtui vähän viime tipassa, mutta vältyinpähän kaupungille lähdöltä Touhin kanssa. Sinne perkuleen balettitunnille Naakka täytyy kuitenkin viedä Touhin kanssa. Mitä pidemmälle joulukuu kuluu , sitä vaihtelevammiksi päivät (ja yöt) ovat Niskasilla tulleet. Flunssa on iskenyt itse kuhunkin perheenjäseneen, mikä taas on lisännyt valveillaolotunteja öiseen aikaan. Nyt taudit näyttäisivät kuitenkin helpottavan. Iloksemme sää on pikkuhiljaa parantunut, ja sitä kautta ulkoilukin on mukava...

Niskasille kuuluu vaihtelevan loskaista. Ai että, kun rva vihaa nimenomaan loskakeliä. Tiistaina täällä oli ihan varsinainen myräkkä. Sitä roikaletta satoi taivaalta koko päivän, ja Naakanhakureissulla Touhin rattaat juuttuivat keskelle risteystä.  Mitä sitten kävi? No, juurikin se, jota Helsingissä oletin - heti löytyi useampi vapaaehtoinen auttaja, joiden kanssa jyräsimme rattaat turvallisempaan paikkaan. Minun kokemukseni kotikaupungistani on tämä, enkä pettynyt nytkään =)  Seuraavaan risteykseen sompailimme 15 sentin vesilätäkössä - no, eteneminen oli kieltämättä helpompaa. Seuraava risteystä ennen taisin jupista jo itsekseni kaikkia kirosanoja, jotka osaan. Sitten, tai ehkä juuri siksi, sain jälleen apua rattaiden kanssa! Kun pääsimme päiväkodille, olivat rva:n kengät ja housut oikein kivasti vettyneet. Touhi...no hän oli taivaalta sataneen suojalumen peitossa. Kaiken keskellä loisti onnellinen hymy! Kerrankin jotakin jännittävää, kuten räntäsade, tapahtui. ...