Esityspäivä
Syksyn mittaan olen sanonut lukemattomia rumia sanoja, kun olen yrittänyt luotsata 4-vuotiasta (ja Touhia matkaseurana) viikoittaiselle balettitunnille. Olen edelleenkin sitä mieltä, että onneksi emme aloittaneet yhtään aikaisemmin. Siitäkin olen edelleen samaa mieltä, että yksi harrastus riittää.
En oikeastaan ymmärrä, miten jotkut jaksavat kulkea alle kouluikäisten kanssa harrastamassa useamman kerran viikossa. En myöskään tiedä, onko tämä välttämätöntä lapsen kehitykselle. Leikkiminen sen sijaan on.
Naakka on ollut verrattaen vaitelias harrastuksestaan...monella lapsella baletin aloittaminen on merkinnyt askeleiden harjoittelua, tukanlaittoa ja balettitamineiden vapaaehtoista käyttöä myös kotioloissa.
Ei meidän Naakalla - ei todellakaan! Hän on ollut hyvin pedantti, ja ilmoittanut, että sellainen kuuluu vain balettitunnille. Kotona hän on ottanut esiin ponit, barbit, kirjan tai ihan mitä vaan, mutta ei kuitenkaan balettitarvikkeita. Eilisen lelu oli muuten Squirtle-pokemon.
Varsinkin marraskuu oli tosi vaikea - Naakka ilmoitti joka kerta, ettei mene enää balettiin. Hänellä olikin pitkä tarhapäivä takana, ei siis ihme. Ajattelin, että näinköhän tämä baletti loppuu tähän, tai ainakin loppuvuoteen.
Joulukuussa Naakka alkoi virkistyä uudelleen. Syyksi paljastui nopeasti jouluesitys. Tyttäreni tajusi, että pääsee jouluesitykseen, joka pidetään oikeassa teatterissa! Pukujakin soviteltiin, ja askelia treenattiin - jälleen kaikki äidiltä salassa. Tunneillehan ei muutenkaan pääse, aikuiset odottelevat ihan muissa tiloissa.
Toissapäivänä Naakka haettiin päiväkodista kolmelta. Neljältä hänet jätettiin teatterin takaovelle, josta hän katosi pukuhuoneisiin. Sen jälkeen en häntä nähnytkään, ennen kuin lavalla. En oikeastaan jännittänyt Naakan puolesta, hän on yleensä fiiliksissä, kun jotakin poikkeuksellista tapahtuu.
Esitys meni Naakan osalta mainiosti! Hän tanssi ryhmänsä kanssa pikkutonttuna, ja oli mukana myös esityksen avauksessa (muutama pikkutonttu ilmestyi tai oikeastaan nostettiin lavalle hetin alkuun). Naakan ryhmän numero meni nopeasti ohi, ja loppu olikin muuta.
Rva tykkää tanssin katselemisesta. Viimeksi rva harrasti tanssia 20 vuotta sitten, mutta muistaa vielä, kuinka jännittävää esiintyminen oli. Naakka ei kyllä näyttänyt jännittävän yhtään.
Emme saaneet tytärtämme takaisin pukuhuonetiloista mitenkään heti esityksen jälkeen - 21.30. Naakkamme vapautui pitkästä päivästä tyytyväisenä, onnellisena ja ylikierroksilla. Kello oli varmaankin jo lähempänä yhtätoista, kun Naakka nukahti. Touhi oli ollut koko ajan hyvässä hoidossa kotosalla, ja oli nukkunut jo hyvän aikaa.
Kun olen esityksen jälkeen kysellyt Naakalta, jatketaanko balettia ensi vuonna, vastaus on ollut ehdoton kyllä =)
En oikeastaan ymmärrä, miten jotkut jaksavat kulkea alle kouluikäisten kanssa harrastamassa useamman kerran viikossa. En myöskään tiedä, onko tämä välttämätöntä lapsen kehitykselle. Leikkiminen sen sijaan on.
Naakka on ollut verrattaen vaitelias harrastuksestaan...monella lapsella baletin aloittaminen on merkinnyt askeleiden harjoittelua, tukanlaittoa ja balettitamineiden vapaaehtoista käyttöä myös kotioloissa.
Ei meidän Naakalla - ei todellakaan! Hän on ollut hyvin pedantti, ja ilmoittanut, että sellainen kuuluu vain balettitunnille. Kotona hän on ottanut esiin ponit, barbit, kirjan tai ihan mitä vaan, mutta ei kuitenkaan balettitarvikkeita. Eilisen lelu oli muuten Squirtle-pokemon.
Varsinkin marraskuu oli tosi vaikea - Naakka ilmoitti joka kerta, ettei mene enää balettiin. Hänellä olikin pitkä tarhapäivä takana, ei siis ihme. Ajattelin, että näinköhän tämä baletti loppuu tähän, tai ainakin loppuvuoteen.
Joulukuussa Naakka alkoi virkistyä uudelleen. Syyksi paljastui nopeasti jouluesitys. Tyttäreni tajusi, että pääsee jouluesitykseen, joka pidetään oikeassa teatterissa! Pukujakin soviteltiin, ja askelia treenattiin - jälleen kaikki äidiltä salassa. Tunneillehan ei muutenkaan pääse, aikuiset odottelevat ihan muissa tiloissa.
Toissapäivänä Naakka haettiin päiväkodista kolmelta. Neljältä hänet jätettiin teatterin takaovelle, josta hän katosi pukuhuoneisiin. Sen jälkeen en häntä nähnytkään, ennen kuin lavalla. En oikeastaan jännittänyt Naakan puolesta, hän on yleensä fiiliksissä, kun jotakin poikkeuksellista tapahtuu.
Esitys meni Naakan osalta mainiosti! Hän tanssi ryhmänsä kanssa pikkutonttuna, ja oli mukana myös esityksen avauksessa (muutama pikkutonttu ilmestyi tai oikeastaan nostettiin lavalle hetin alkuun). Naakan ryhmän numero meni nopeasti ohi, ja loppu olikin muuta.
Rva tykkää tanssin katselemisesta. Viimeksi rva harrasti tanssia 20 vuotta sitten, mutta muistaa vielä, kuinka jännittävää esiintyminen oli. Naakka ei kyllä näyttänyt jännittävän yhtään.
Emme saaneet tytärtämme takaisin pukuhuonetiloista mitenkään heti esityksen jälkeen - 21.30. Naakkamme vapautui pitkästä päivästä tyytyväisenä, onnellisena ja ylikierroksilla. Kello oli varmaankin jo lähempänä yhtätoista, kun Naakka nukahti. Touhi oli ollut koko ajan hyvässä hoidossa kotosalla, ja oli nukkunut jo hyvän aikaa.
Kun olen esityksen jälkeen kysellyt Naakalta, jatketaanko balettia ensi vuonna, vastaus on ollut ehdoton kyllä =)
Kommentit
Lähetä kommentti