Kivunlievitys ja rva
Kodin kuvalehdessä oli juttu vaihtoehtoisesta kivunlievityksestä synnytyksessä. Sepä synnytti rva:ssa monenlaisia ajatuksia...ja tilaisuuden muistella omaa synnytystä! Johan siitä on aikaa, yli yhdeksän kuukautta. Ajatella, meidän Naakka on ollut "tekeillä" jo yli 18 kuukautta!
Tässä on tämänhetkinen lopputulos lempipuuhassaan katselemassa vessanpönttöön:
Mutta siihen kivunlievitykseen. Se asiaa käsittelevä juttu kertoi jonkinlaisesta "valmentajasta", joka jakoi tietoa vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoista synnytyksessä. Oikein hyvä, rva:kin on kiinnostunut kaikesta vaihtoehtoisesta, mutta jutun sävy oli sellainen, että rva:n tekisi oikein piruuttaan mieli taas synnyttää ja ottaa vastaan kaikki tarjottu lääkitys.
Jutun tarkoituksena oli houkutella ihmisiä synnyttämään ilman kivunlievitystä tai vaihtoehtoisilla kivunlievitysmenetelmillä. Perusteina tähän olivat mm. lääkkeiden keinotekoisuus, se että ne vievät tunnon ja heikentävät oksitosiinin toimintaa sekä sen, että lapsen ja äidin varhainen vuorovaikutus kärsii lääkkeistä.
Mitenkäs se juttu rva:n kohdalla meni? No, kun se kohdunsuu ei ensimmäiseen 24 tuntiin alkanut aueta, alettiin antaa oksitosiinia. Ei auennut silläkään, paitsi sitten n. 14:n tunnin jälkeen oksitosiinin aloittamisesta. Rva:lle kerettiin jo tehdä sektiopäätös, mutta sitten juttu yhtäkkiä etenikin, ja siitä kuuden tunnin puserruksen jälkeen sylissäni oli pieni ja virkeä Naakka!
Olisinko sitten kokeillut jotakin vaihtoehtoista...ehkä olisin, mikäli synnytys ei olisi ollut noin julmetun pitkä. Olisin voinut kokeilla ammetta, mutta meilläpäin suojamuovi olisi pitänyt hankkia itse jostakin tietystä paikasta. Rva oli loppuraskauden aikana niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut valmistautua.
Liikkuminen - ei siitä mitään tullut, kun minusta roikkui tietyssä vaiheessa niin monta johtoa, että taisin kerran onnistua nousemaan seisomaan sängyn laidalle, hmm, luulin että liikkuminen olisi helpompaa!
Akupunktio...no, herkistyin sille jo, kun sitä käytettiin niskavammani hoitoon silloin aluksi. Neulat alkoivat aiheuttaa sellaista kipua, etten todellakaan olisi antanut pistää niitä itseeni synnytyksessä.
Lopputulos: vesi olisi ollut hyvä juttu...niin ja se, että olisi päässyt liikkumaan vähän paremmin. Kun oltiin jo toisella vuorokaudella, rva otti spinaalin, epiduraalin ja ilokaasua oikein mielellään! Kun vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoista puhutaan, jätetään usein pohtimatta, mikä niissä lääkkeellisissä keinoissa on hyvää.
Voisiko olla niin, että ne oikeasti toimivat, heh?
Vammautuminen ja kipu
Kun rva pääsi jaarittelemasta synnytyskokemuksiaan, on aika siirtyä kroonisiin kiputiloihin, rva:n kohdalla yläselän ja niskan kipuihin, jotka alkoivat, kun retkahdusvamma tuli.
Rva on välillä ihmetellyt, kuinka alkeellisella tasolla kivunlievitys Suomessa on. Rva:n mielestä jokaisen kipupotilaan tulisi päästä aika ajoin asiantuntevan lääkärin juttusille, jossa kivunhoidosta keskusteltaisiin ja päätettäisiin. Rva:n kohdalla tällaisesta mahdollisuudesta ei ole edes puhuttu. Kun rva on kysellyt kivunhoidosta, vastaukset ovat olleet luokkaa Voltaren ja Ibumax - ne rva osaisi itsekin päätellä, samoin sen, etteivät ne ole riittäviä.
Krooninen kipu on elämää kuormittavaa - joskus kipuun tottuu, mutta kyllä se väsyttää, ketuttaa ja masentaakin pidemmän päälle. Kivunhoito on rva:n mielestä yhtä tärkeä asia kuin kuntoutus ja diagnosointi - lääkärin pitäisi aina kiinnostua potilaan kivusta.
Entäs ne vaihtoehtoiset hoidot? Fyssarilla tehdään hellävaraisia manipulaatiohoitoja (ei niskaan), joista on ollut rva:lle paljon hyötyä. Meditaatio rauhoittaa ja rentouttaa, ja kesällä niska on paremmassa kunnossa, kun on lämpimämpää.
Rva on varma, että kipupotilaat (myös rva) kävisivät vaihtoehtoishoidoissa paljon nykyistä enemmän, jos joku taho, esimerkiksi Kela, maksaisi niistä vähän suuremman osan. Sitä lienee turha toivoa.
Pitkän kirjoituksensa päätteeksi rva haluaa vielä sanoa, että kun kipupotilas käyttää kipulääkettä ohjeiden mukaisesti ja saa siitä hyödyn, häntä ei saa lääkkeiden käytöstä syyllistää. Jokaisen, joka arvostelee toista kipulääkkeiden käytöstä, tulisi ensin itse kokea kipu.
Tässä on tämänhetkinen lopputulos lempipuuhassaan katselemassa vessanpönttöön:
Mutta siihen kivunlievitykseen. Se asiaa käsittelevä juttu kertoi jonkinlaisesta "valmentajasta", joka jakoi tietoa vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoista synnytyksessä. Oikein hyvä, rva:kin on kiinnostunut kaikesta vaihtoehtoisesta, mutta jutun sävy oli sellainen, että rva:n tekisi oikein piruuttaan mieli taas synnyttää ja ottaa vastaan kaikki tarjottu lääkitys.
Jutun tarkoituksena oli houkutella ihmisiä synnyttämään ilman kivunlievitystä tai vaihtoehtoisilla kivunlievitysmenetelmillä. Perusteina tähän olivat mm. lääkkeiden keinotekoisuus, se että ne vievät tunnon ja heikentävät oksitosiinin toimintaa sekä sen, että lapsen ja äidin varhainen vuorovaikutus kärsii lääkkeistä.
Mitenkäs se juttu rva:n kohdalla meni? No, kun se kohdunsuu ei ensimmäiseen 24 tuntiin alkanut aueta, alettiin antaa oksitosiinia. Ei auennut silläkään, paitsi sitten n. 14:n tunnin jälkeen oksitosiinin aloittamisesta. Rva:lle kerettiin jo tehdä sektiopäätös, mutta sitten juttu yhtäkkiä etenikin, ja siitä kuuden tunnin puserruksen jälkeen sylissäni oli pieni ja virkeä Naakka!
Olisinko sitten kokeillut jotakin vaihtoehtoista...ehkä olisin, mikäli synnytys ei olisi ollut noin julmetun pitkä. Olisin voinut kokeilla ammetta, mutta meilläpäin suojamuovi olisi pitänyt hankkia itse jostakin tietystä paikasta. Rva oli loppuraskauden aikana niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut valmistautua.
Liikkuminen - ei siitä mitään tullut, kun minusta roikkui tietyssä vaiheessa niin monta johtoa, että taisin kerran onnistua nousemaan seisomaan sängyn laidalle, hmm, luulin että liikkuminen olisi helpompaa!
Akupunktio...no, herkistyin sille jo, kun sitä käytettiin niskavammani hoitoon silloin aluksi. Neulat alkoivat aiheuttaa sellaista kipua, etten todellakaan olisi antanut pistää niitä itseeni synnytyksessä.
Lopputulos: vesi olisi ollut hyvä juttu...niin ja se, että olisi päässyt liikkumaan vähän paremmin. Kun oltiin jo toisella vuorokaudella, rva otti spinaalin, epiduraalin ja ilokaasua oikein mielellään! Kun vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoista puhutaan, jätetään usein pohtimatta, mikä niissä lääkkeellisissä keinoissa on hyvää.
Voisiko olla niin, että ne oikeasti toimivat, heh?
Vammautuminen ja kipu
Kun rva pääsi jaarittelemasta synnytyskokemuksiaan, on aika siirtyä kroonisiin kiputiloihin, rva:n kohdalla yläselän ja niskan kipuihin, jotka alkoivat, kun retkahdusvamma tuli.
Rva on välillä ihmetellyt, kuinka alkeellisella tasolla kivunlievitys Suomessa on. Rva:n mielestä jokaisen kipupotilaan tulisi päästä aika ajoin asiantuntevan lääkärin juttusille, jossa kivunhoidosta keskusteltaisiin ja päätettäisiin. Rva:n kohdalla tällaisesta mahdollisuudesta ei ole edes puhuttu. Kun rva on kysellyt kivunhoidosta, vastaukset ovat olleet luokkaa Voltaren ja Ibumax - ne rva osaisi itsekin päätellä, samoin sen, etteivät ne ole riittäviä.
Krooninen kipu on elämää kuormittavaa - joskus kipuun tottuu, mutta kyllä se väsyttää, ketuttaa ja masentaakin pidemmän päälle. Kivunhoito on rva:n mielestä yhtä tärkeä asia kuin kuntoutus ja diagnosointi - lääkärin pitäisi aina kiinnostua potilaan kivusta.
Entäs ne vaihtoehtoiset hoidot? Fyssarilla tehdään hellävaraisia manipulaatiohoitoja (ei niskaan), joista on ollut rva:lle paljon hyötyä. Meditaatio rauhoittaa ja rentouttaa, ja kesällä niska on paremmassa kunnossa, kun on lämpimämpää.
Rva on varma, että kipupotilaat (myös rva) kävisivät vaihtoehtoishoidoissa paljon nykyistä enemmän, jos joku taho, esimerkiksi Kela, maksaisi niistä vähän suuremman osan. Sitä lienee turha toivoa.
Pitkän kirjoituksensa päätteeksi rva haluaa vielä sanoa, että kun kipupotilas käyttää kipulääkettä ohjeiden mukaisesti ja saa siitä hyödyn, häntä ei saa lääkkeiden käytöstä syyllistää. Jokaisen, joka arvostelee toista kipulääkkeiden käytöstä, tulisi ensin itse kokea kipu.
Kommentit
Lähetä kommentti