Nurmilintu, västäräkki...ja meidän Naakka!
Jälleen on yksi työviikko takana. Onpas kiva sanoa näin! Eihän se ole kuin kolme aamupäivää viikossa, mutta käytännössä kumminkin maanantaista perjantaihin, kun sekä maanantai että perjantai ovat olleet työpäiviä. Tänään töissä tuli yksi isompi juttu valmiiksi, ensi viikolla sitten jotakin muuta.
Tästä paikasta minulla ei ole kuin kehuja. Olen saanut hyvää ohjausta ja minua pidetään työntekijänä muiden joukossa. Harmi, että työtä on enää muutama viikko jäljellä. Olisin varmaan saanut jatkaa pidempäänkin, mutta Naakka tarvitsee äitiä kotona, kun isi palaa vanhempainvapaan jälkeen töihin.
On se kroppaankin ottanut...viime päivinä olen kärsinyt huimauksesta, niska- ja selkäkivuista sekä nielemisvaikeuksista pitkästä aikaa. Äsken nautintohetkeni kera ruis-graavilohivoileivän meni ihan kakomiseksi, kun nielemisrefleksi ei meinannutkaan toimia sillä puolella, missä vamma on.
Tänään pääsin hierojalle, mutta eilen piti jo rajoittaa menoja, kun niska oli niin jumissa. Se tuntui kurjalta. Nyt tuntuu paremmalta, kun on hierottu ja niskaa käsitelty. Palatessani hieronnasta otin Naakan lennossa kaupungilta, kun mies meni hakemaan autoa korjaamolta.
Tästä korjaamosta pitikin mainita...sekä minä että puolisoni olemme lukeneet innokkaasti melkein kaikki Mma Ramotswe -kirjat. Pidämme niiden kertomatyylistä ja ennen kaikkea tunnelmasta, joka tuo kesän keskelle pohjolan kylmintä talvea.
Joka tapauksessa, kirjoissa päähenkilön puoliso omistaa autokorjaamo Tlokweng Speedy Road Motorsin, pienen mutta asiantuntevan korjaamon (kirjojen tapahtumapaikka on Botswana). Niskasia taas on alkanut ärsyttää auton käyttäminen merkkihuollossa, jossa palvelu ei ole oikein pelannut.
Kas kummaa, mieheni löysi keskeltä kaupunkia pikkukorjaamon, joka toimii erään vanhan kerrostalon sisäpihalla ja kellarissa. Siellä olemme saaneet hyvää palvelua ja siellä on jopa niin mukava käydä, että jos autoon tulee vika, se ei ole ihan niin kamalaa, koska silloin pääsemme taas käymään omassa Tlokweng Speedy Road motorsissamme!
Suosittelen lukemaan näitä kirjoja, ovat ainakin meidän mielestämme todella mukavia!
Meidän iltauninen Naakkamme (ikä melkein 9 kuukautta) on päättänyt lopettaa iltaunisuutensa. Kulunut viikko on ollut varsinaista venkoilua nukkumaanmenon kanssa, kun ennen tyttö oli iltamaidon jälkeen niin väsynyt, että mitään varsinaista nukuttamista ei tarvittu.
Nyt kaikki on toisin. Naakka on oppinut seisomaan ja temppuilemaan, joten niitä olisi kiva harjoitella sängyssäkin. Pahimmillaan vaavi on ollut hereillä vielä lähempänä puoltayötä. Niskaset ovat alkaneet korjata tilannetta aikaistamalla viimeisiä päiväunia (Naakka ylös viimeistään puoli kuusi), ja neuvolan suositus oli alkaa antaa aamupuuroa (siis enemmän ruokaa päivällä), joka alkaa huomenna.
Aamupuuroa kokeilimme n. kuukausi sitten, mutta silloin ei vielä uponnut. Toivon mukaan nyt uppoaa. Neuvolasta (siis ei omasta vaan täällä käytössä olevasta neuvontapuhelimesta) saimme myös ohjeen herättää Naakka kolmelta iltapäivällä ja laittaa kahdeksalta nukkumaan, jotta saisimme vapaa-aikaa illalla. Tätä emme kyllä taida noudattaa, muuten tyttö herää ennen seitsemää mikä ei ole meidän mielestämme yhtään kivaa.
Rva:n on niskansa kanssa hieman hankala nukuttaa (siis silitellä) Naakkaa pitkiä aikoja, kun sängynpohjakin on jo alimmalla tasolla. Ehkä se nielukin napsahti lukkoon siitä nukuttamisesta...Vielä 5 vuotta sitten rva olisi pitänyt tällaisia syy-seurauksia vähän kummallisina, mutta nyt niissä ei ole mitään outoa, eihän!
Tästä paikasta minulla ei ole kuin kehuja. Olen saanut hyvää ohjausta ja minua pidetään työntekijänä muiden joukossa. Harmi, että työtä on enää muutama viikko jäljellä. Olisin varmaan saanut jatkaa pidempäänkin, mutta Naakka tarvitsee äitiä kotona, kun isi palaa vanhempainvapaan jälkeen töihin.
On se kroppaankin ottanut...viime päivinä olen kärsinyt huimauksesta, niska- ja selkäkivuista sekä nielemisvaikeuksista pitkästä aikaa. Äsken nautintohetkeni kera ruis-graavilohivoileivän meni ihan kakomiseksi, kun nielemisrefleksi ei meinannutkaan toimia sillä puolella, missä vamma on.
Tänään pääsin hierojalle, mutta eilen piti jo rajoittaa menoja, kun niska oli niin jumissa. Se tuntui kurjalta. Nyt tuntuu paremmalta, kun on hierottu ja niskaa käsitelty. Palatessani hieronnasta otin Naakan lennossa kaupungilta, kun mies meni hakemaan autoa korjaamolta.
Tästä korjaamosta pitikin mainita...sekä minä että puolisoni olemme lukeneet innokkaasti melkein kaikki Mma Ramotswe -kirjat. Pidämme niiden kertomatyylistä ja ennen kaikkea tunnelmasta, joka tuo kesän keskelle pohjolan kylmintä talvea.
Joka tapauksessa, kirjoissa päähenkilön puoliso omistaa autokorjaamo Tlokweng Speedy Road Motorsin, pienen mutta asiantuntevan korjaamon (kirjojen tapahtumapaikka on Botswana). Niskasia taas on alkanut ärsyttää auton käyttäminen merkkihuollossa, jossa palvelu ei ole oikein pelannut.
Kas kummaa, mieheni löysi keskeltä kaupunkia pikkukorjaamon, joka toimii erään vanhan kerrostalon sisäpihalla ja kellarissa. Siellä olemme saaneet hyvää palvelua ja siellä on jopa niin mukava käydä, että jos autoon tulee vika, se ei ole ihan niin kamalaa, koska silloin pääsemme taas käymään omassa Tlokweng Speedy Road motorsissamme!
Suosittelen lukemaan näitä kirjoja, ovat ainakin meidän mielestämme todella mukavia!
Meidän iltauninen Naakkamme (ikä melkein 9 kuukautta) on päättänyt lopettaa iltaunisuutensa. Kulunut viikko on ollut varsinaista venkoilua nukkumaanmenon kanssa, kun ennen tyttö oli iltamaidon jälkeen niin väsynyt, että mitään varsinaista nukuttamista ei tarvittu.
Nyt kaikki on toisin. Naakka on oppinut seisomaan ja temppuilemaan, joten niitä olisi kiva harjoitella sängyssäkin. Pahimmillaan vaavi on ollut hereillä vielä lähempänä puoltayötä. Niskaset ovat alkaneet korjata tilannetta aikaistamalla viimeisiä päiväunia (Naakka ylös viimeistään puoli kuusi), ja neuvolan suositus oli alkaa antaa aamupuuroa (siis enemmän ruokaa päivällä), joka alkaa huomenna.
Aamupuuroa kokeilimme n. kuukausi sitten, mutta silloin ei vielä uponnut. Toivon mukaan nyt uppoaa. Neuvolasta (siis ei omasta vaan täällä käytössä olevasta neuvontapuhelimesta) saimme myös ohjeen herättää Naakka kolmelta iltapäivällä ja laittaa kahdeksalta nukkumaan, jotta saisimme vapaa-aikaa illalla. Tätä emme kyllä taida noudattaa, muuten tyttö herää ennen seitsemää mikä ei ole meidän mielestämme yhtään kivaa.
Rva:n on niskansa kanssa hieman hankala nukuttaa (siis silitellä) Naakkaa pitkiä aikoja, kun sängynpohjakin on jo alimmalla tasolla. Ehkä se nielukin napsahti lukkoon siitä nukuttamisesta...Vielä 5 vuotta sitten rva olisi pitänyt tällaisia syy-seurauksia vähän kummallisina, mutta nyt niissä ei ole mitään outoa, eihän!
Kommentit
Lähetä kommentti