Kyläilyä ja niskan kanssa sinnittelyä
Eilen rva katseli työpaikkansa ikkunasta talvimaisemaa. Yhtäkkiä kirkas aamupäivä vaihtui lumipyryksi ja sitä lunta alkoi ihan muutamissa minuuteissa tulla vaakasuoraan. Tosi kiva, kun rva oli oikein päättämällä päättänyt, että kävelee n. puolen tunnin matkan työpaikalta keskustaan.
No, kävelihän rva. Kyllähän se pyrykin alkoi siinä vaiheessa laantua, kun se keskustakin alkoi häämöttää. Matkalla tuli vain kerran huono olo, mikä on niskavammaiselle oikein hyvin. Siellä keskustassa rva kiirehti silmälääkärille, ilmoittautui lääkäriaseman aulassa oikein sähköisesti Kela-kortin kanssa ja asteli ohjeiden mukaisesti - väärälle käytävälle.
Rva havahtui, kun kuuli viereisellä käytävällä huhuiltavan, että löytyykö täältä rouva se ja se...Hmm...rva on blogissaan oikein mieluusti rva, mutta kyllä se hieman vanhalta kuulostaa kaikkialla muualla. Silmälääkäri tutki silmät ja antoi rva:lle luvan hankkia piilolinssit. Kiitos luvasta - se muuten maksoi rva:lle 80 euroa! Mitähän ne linssit sitten maksavat...
Piilolinssit rva puolestaan päätti hankkia sen jälkeen, kun Naakka onnistui ensimmäistä kertaa nappaamaan prillit itselleen ja vääntämään sangan. Se saatiin korjattua, mutta vastaisuuden varalta rva haluaa suojautua liian tiheältä lasien uusimiselta.
Silmälääkäriltä rva suunnisti kahville perheenjäsenensä kanssa. Kiitos sinulle, kun kahvittelit kanssani, mukavan seuran lisäksi toimit silminäni! Rva on ollut kyllä aiemminkin silmälääkärillä, mutta aina ne pupillia laajentavat silmätipat ovat "uusi ja yllättävä" juttu.
Torstaina Niskaset suuntasivat sukulaisia tapaamaan noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Oli mukava lähteä välillä jonnekin ja sukulaisissa oli ihana piipahtaa. Naakka tykkäsi vaihtelusta myös - hän tutustui sukulaistensa lisäksi puiseen paistinlastaan.
Mutta niska....voi että, se ei tykännyt autoilusta yhtään! Olihan siellä selässä jumi jo ennestäänkin, mutta kyläpaikassa rva ei meinannut pystyä kävelemään pientä, noin puolen tunnin lenkkiä, ja sekös otti niskan (ja erityisesti egon) päälle. Näin paljon niska ei olekaan vähään aikaan temppuillut, toipuminen automatkan jälkeisestä kävelylenkistä jatkuu edelleen.
Kyläpaikkakunnalla oli ihana, iso järvi ihan lähellä. Rva katseli sitä vähän kaihoisasti...lapsuuden toiveet ideaalisesta asuinpaikasta ovat muuten muuttuneet, mutta suomalaista järvimaisemaa ei kyllä voita mikään. On mukavaa, kun sellaista kuitenkin pääsee aina välillä katselemaan.
Kun viikko on täynnä menoja (siis rva:n mittapuulla), ovat pitkään jotenkin "sekaisin". Tänään rva puuhastelee meille ruokaa - edellisestä ruuanlaitosta onkin monta päivää. Seuraavaksi pitäisi tehdä sosetta Naakalle, mutta tänään ei taida jaksaa. Ajatuksen tasolla voimia kyllä olisi, mutta kaksi ruokalajia samana päivänä ei tee niskalle kovin hyvää.
Tänään menemme iltapäivällä kivaan kyläpaikkaan, jossa on oikeastaan ihan samanikäine tyttö kuin Naakka. On mukavaa, että olemme jo ehtineet vähän tutustua ihmisiin täällä uudellakin asuinalueella. Siitä on myös syytä olla kiitollinen, että kyläreissu kilometrin päähän käveltynä ei enää ole kropalle liian iso haaste, toisin kuin vielä muutama vuosi sitten.
Illalla onkin sitten edessä isompi haaste, kun rva yrittää pelastaa niskansa suhteen, mikä pelastettavissa on. Luultavasti jumi on edennyt jo niin kattavaksi, että täytyy tilata hieroja. Hieronnassa on aina mukava käydä, mutta sekin olisi mukava tehdä siten, ettei toinen vaihtoehto olisi vuodelepo. No, onneksi sitä voi ajatella muutakin.
Keittiössä ei muuten ole edelleenkään jääkaappia (Naakan huoneessa on vanha), mutta sellaisen pitäisi saapua alkuviikosta.Toivottavasti uusi kaappi toimii!
No, kävelihän rva. Kyllähän se pyrykin alkoi siinä vaiheessa laantua, kun se keskustakin alkoi häämöttää. Matkalla tuli vain kerran huono olo, mikä on niskavammaiselle oikein hyvin. Siellä keskustassa rva kiirehti silmälääkärille, ilmoittautui lääkäriaseman aulassa oikein sähköisesti Kela-kortin kanssa ja asteli ohjeiden mukaisesti - väärälle käytävälle.
Rva havahtui, kun kuuli viereisellä käytävällä huhuiltavan, että löytyykö täältä rouva se ja se...Hmm...rva on blogissaan oikein mieluusti rva, mutta kyllä se hieman vanhalta kuulostaa kaikkialla muualla. Silmälääkäri tutki silmät ja antoi rva:lle luvan hankkia piilolinssit. Kiitos luvasta - se muuten maksoi rva:lle 80 euroa! Mitähän ne linssit sitten maksavat...
Piilolinssit rva puolestaan päätti hankkia sen jälkeen, kun Naakka onnistui ensimmäistä kertaa nappaamaan prillit itselleen ja vääntämään sangan. Se saatiin korjattua, mutta vastaisuuden varalta rva haluaa suojautua liian tiheältä lasien uusimiselta.
Silmälääkäriltä rva suunnisti kahville perheenjäsenensä kanssa. Kiitos sinulle, kun kahvittelit kanssani, mukavan seuran lisäksi toimit silminäni! Rva on ollut kyllä aiemminkin silmälääkärillä, mutta aina ne pupillia laajentavat silmätipat ovat "uusi ja yllättävä" juttu.
Torstaina Niskaset suuntasivat sukulaisia tapaamaan noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Oli mukava lähteä välillä jonnekin ja sukulaisissa oli ihana piipahtaa. Naakka tykkäsi vaihtelusta myös - hän tutustui sukulaistensa lisäksi puiseen paistinlastaan.
Mutta niska....voi että, se ei tykännyt autoilusta yhtään! Olihan siellä selässä jumi jo ennestäänkin, mutta kyläpaikassa rva ei meinannut pystyä kävelemään pientä, noin puolen tunnin lenkkiä, ja sekös otti niskan (ja erityisesti egon) päälle. Näin paljon niska ei olekaan vähään aikaan temppuillut, toipuminen automatkan jälkeisestä kävelylenkistä jatkuu edelleen.
Kyläpaikkakunnalla oli ihana, iso järvi ihan lähellä. Rva katseli sitä vähän kaihoisasti...lapsuuden toiveet ideaalisesta asuinpaikasta ovat muuten muuttuneet, mutta suomalaista järvimaisemaa ei kyllä voita mikään. On mukavaa, kun sellaista kuitenkin pääsee aina välillä katselemaan.
Kun viikko on täynnä menoja (siis rva:n mittapuulla), ovat pitkään jotenkin "sekaisin". Tänään rva puuhastelee meille ruokaa - edellisestä ruuanlaitosta onkin monta päivää. Seuraavaksi pitäisi tehdä sosetta Naakalle, mutta tänään ei taida jaksaa. Ajatuksen tasolla voimia kyllä olisi, mutta kaksi ruokalajia samana päivänä ei tee niskalle kovin hyvää.
Tänään menemme iltapäivällä kivaan kyläpaikkaan, jossa on oikeastaan ihan samanikäine tyttö kuin Naakka. On mukavaa, että olemme jo ehtineet vähän tutustua ihmisiin täällä uudellakin asuinalueella. Siitä on myös syytä olla kiitollinen, että kyläreissu kilometrin päähän käveltynä ei enää ole kropalle liian iso haaste, toisin kuin vielä muutama vuosi sitten.
Illalla onkin sitten edessä isompi haaste, kun rva yrittää pelastaa niskansa suhteen, mikä pelastettavissa on. Luultavasti jumi on edennyt jo niin kattavaksi, että täytyy tilata hieroja. Hieronnassa on aina mukava käydä, mutta sekin olisi mukava tehdä siten, ettei toinen vaihtoehto olisi vuodelepo. No, onneksi sitä voi ajatella muutakin.
Keittiössä ei muuten ole edelleenkään jääkaappia (Naakan huoneessa on vanha), mutta sellaisen pitäisi saapua alkuviikosta.Toivottavasti uusi kaappi toimii!
Kommentit
Lähetä kommentti