Koirakavereita
Tänään Niskasilla oli kunnia ottaa vastaan saluki Neo. Neo oli meillä yön yli hoidossa noin kuukausi sitten - silloin näimme häntä viimeksi. Aluksi arka Neo-koira on koko ajan tullut reippaammaksi, nyt puolisonikaan ei ollut hänen mielestään enää pelottava!
Neo-koiraa on aina mukava nähdä. Salukit ovat jotenkin niin uskomattoman kauniita koiria, rva:n Neo on hurmannut täysin. Rva on aiemminkin kertonut, että ottaisi omankin koiran, mikäli niskavamma ei olisi esteenä. Toki Naakasta on tällä hetkellä myös koiraksi, mutta onneksi meillä on näitä ystävien koiria, joita pääsee tapaamaan.
Neosta on tullut aika velmu - hän nappasi vähäeleisesti porkkanan Naakan kädestä ja söi sen nautiskellen. Naakka katsoi Neo-koiraa suu auki ja ihaillen - "se osaa syödä porkkanankin noin hienosti". Neo ei omistajansa mukaan ole edes ennen syönyt porkkanaa, mutta vauvalta lainattuna se varmaankin maistui erityisen hyvältä!
Sitä ennen tapaamani koira olikin vanha tuttumme Juudas, varsinainen kääpiö (venäjäntoyn ja chihuahuan risteytys). Rva vietti viime viikonloppuna tyttöjen iltaa Juudaksen kotona. Juudas oli taas oma dramaattinen itsensä, mutta suvaitsi lopulta kiivetä syliin ja antaa silittää.
Juudas osallistui tekemisiimme (niihin kuului mm. rva:n tukan värjäys eri punaisen sävyillä, hih) omalla tavallaan, hän hakeutui aina samaan huoneeseen ja tietysti pehmeälle alustalle...Juudas saisi tulla taas Niskasille hoitoon - huvittava otus!
Juudas oli se koira, joka piti kantaa aamupissille ulos, koska hän ei halunnut nousta ylös mukavan peitteen alta. Juudas ei myöskään oikein rakastanut vaatteita, ja rva:lla oli naurussa pitelemistä, kun se leopardipuku saatiin viimein päälle ja päästiin toimittamaan asioita, korvat luimussa...
Vielä aiemmin meillä vieraili myös meille hyvin tuttu, nyt jo kaksi vuotta täyttävä Utu-koira. Utu, josta ei sitten tullutkaan opaskoiraa, tulee muiden tavoin oikein hyvin toimeen Naakan kanssa. Naakka ihailee kaikkia tapaamiansa koiria, ja tykkää seurata niiden toimia.
Ihan pari päivää sitten Niskaset saivat oikein mukavan kutsukortin Utun 2-vuotispäiville. Niskaset osallistuvat ilman muuta! Aika on kulunut niin nopeasti, ja monia muutoksia on tapahtunut. Onneksi eläinystävät tuovat tiettyä pysyvyyttä ja vipinää elämään, vaikka eivät meillä asukaan.
Neo-koiraa on aina mukava nähdä. Salukit ovat jotenkin niin uskomattoman kauniita koiria, rva:n Neo on hurmannut täysin. Rva on aiemminkin kertonut, että ottaisi omankin koiran, mikäli niskavamma ei olisi esteenä. Toki Naakasta on tällä hetkellä myös koiraksi, mutta onneksi meillä on näitä ystävien koiria, joita pääsee tapaamaan.
Neosta on tullut aika velmu - hän nappasi vähäeleisesti porkkanan Naakan kädestä ja söi sen nautiskellen. Naakka katsoi Neo-koiraa suu auki ja ihaillen - "se osaa syödä porkkanankin noin hienosti". Neo ei omistajansa mukaan ole edes ennen syönyt porkkanaa, mutta vauvalta lainattuna se varmaankin maistui erityisen hyvältä!
Sitä ennen tapaamani koira olikin vanha tuttumme Juudas, varsinainen kääpiö (venäjäntoyn ja chihuahuan risteytys). Rva vietti viime viikonloppuna tyttöjen iltaa Juudaksen kotona. Juudas oli taas oma dramaattinen itsensä, mutta suvaitsi lopulta kiivetä syliin ja antaa silittää.
Juudas osallistui tekemisiimme (niihin kuului mm. rva:n tukan värjäys eri punaisen sävyillä, hih) omalla tavallaan, hän hakeutui aina samaan huoneeseen ja tietysti pehmeälle alustalle...Juudas saisi tulla taas Niskasille hoitoon - huvittava otus!
Juudas oli se koira, joka piti kantaa aamupissille ulos, koska hän ei halunnut nousta ylös mukavan peitteen alta. Juudas ei myöskään oikein rakastanut vaatteita, ja rva:lla oli naurussa pitelemistä, kun se leopardipuku saatiin viimein päälle ja päästiin toimittamaan asioita, korvat luimussa...
Vielä aiemmin meillä vieraili myös meille hyvin tuttu, nyt jo kaksi vuotta täyttävä Utu-koira. Utu, josta ei sitten tullutkaan opaskoiraa, tulee muiden tavoin oikein hyvin toimeen Naakan kanssa. Naakka ihailee kaikkia tapaamiansa koiria, ja tykkää seurata niiden toimia.
Ihan pari päivää sitten Niskaset saivat oikein mukavan kutsukortin Utun 2-vuotispäiville. Niskaset osallistuvat ilman muuta! Aika on kulunut niin nopeasti, ja monia muutoksia on tapahtunut. Onneksi eläinystävät tuovat tiettyä pysyvyyttä ja vipinää elämään, vaikka eivät meillä asukaan.
Edelleenkin olen vahvasti sitä mieltä, että Neo voisi olla koiraversio renessanssi -ajan taidemaalarista :) - Aliisa
VastaaPoistaNo niin näyttää :) Neo on niin reipas ja touhukas, vaikka alussa olikin paljon ujompi. On kyllä aina mukavaa saada näitä koirakavereita vieraiksi!
VastaaPoista