Flunssassa ja kotosalla, kyläilijöitä tulossa
Eilen meillä alkoi Naakan elämän kolmas flunssa. Tämä taitaa olla nyt vähän sitkeämpi, kun edelliset ovat menneet ohi suurin piirtein päivässä. Rva ja puoliso ovat ainakin toistaiseksi terveinä, joten pärjäämme ihan hyvin. Tavallaan pärjäämme lupsakammin kuin yleensä, kun tyttönen on paljon rauhallisempi kuin tavallisesti ;)
Kuluneella viikolla rva oli sellaisessa terveydellisessä tilanteessa, että tarvitsi hieman apua. Kaislan mummi pääsi onneksi kahtena päivänä seuraksi ja auttamaan, ja näin saimme päivät kulumaan. Mummi (ja pappakin illalla) olivat täällä eilen, kun flunssa iski, joten täytyy toivoa, että he eivät ole saaneet tartuntaa.
Eilen rva sai viimein tehtyä alaselkäliikkeensä, treenaamisesta olikin kaksi päivää väliä. Nyt niska on taas jämähtänyt, mutta hieroja on onneksi varattu maanantaiksi tai tiistaiksi. Tänään odotamme kylään minun serkkuani ja hänen tytärtään, Naakan pikkuserkkua, jotka uskaltautuvat meille flunssasta huolimatta. On mukavaa saada heidät pitkästä aikaa kylään!
Kun Naakan mummi oli eilen täällä, pidin pitkään sylissä sekä Nasua että Matildaa. Matilda-raukka on edelleenkin niin ujo, että vaikka sylissä syötiin sekä kurkkua että pähkinää (Matilda söi kumminkin reippaasti), Matilda tärisi koko sylissä olon ajan. Rva yrittää totuttaa Matildaa itseensä aina kun kerkeää. Ilmeisesti liian harvoin.
Viikolla kävimme myös läpi normaalit vauva- ja taaperoryhmät maanantain ryhmää lukuun ottamatta. Naakka on ihan viime viikkoina alkanut hieman vierastaa. En tiedä, onko kyseessä vierastaminen varsinaisesti, mutta minuun pitää olla paljon tiiviimpi näköyhteys kuin ennen. Naakalle kelpaavat onneksi yhtälailla äiti sekä isi.
Sillä tavalla Naakan fyysiset kyvyt kehittyvät, että kuluneella viikolla hän on useamman kerran päästänyt hetkeksi irti tuesta seisoessaan. Ei se ilman tukea seisominen vielä oikein onnistu, mutta Naakalla näyttäisi ainakin olevan kova halu siihen. Ei mikään ihme, pari päivää sitten tuli täyteen yksitoista kokonaista kuukautta!
Koska Naakkakin kehittyy, on rva alkanut "treenata" vasemmalle kääntymistä. Joskus kauan sitten rva on blogissaankin maininnut, että vasemmalle katsominen ja kääntyminen ovat niskavamman kanssa hankalia, kun alkaa huimata ja tasapaino menee. Kun rva kerran muutenkin pyörähtelee ja tanssahtelee Naakkaa naurattaakseen, yrittää hän tehdä liikkeet yhtälailla vasemmalle kuin oikeallekin. Se tuottaa kyllä hieman hankaluuksia.
Vaikka rva aktivoikin itseään tarkoituksella ja välillä tahtomattaankin, on lepo ollut viime aikoina kova sana. Rva ei antaisi itsensä levätä, vaikka Naakkakin nukkuu, sillä jotenkin tuntuu siltä, että kaikkea rästissä olevaa pitäisi koko ajan tehdä. Eilen ystävällinen ja fiksu perheenjäseneni ilmoitti, että rva:n on aika mennä sohvalle katsomaan hömppäohjelmia hetkeksi.
No, se sessio venyi melkein tunnin mittaiseksi. Rva katsoi hääohjelmaa ja Supernannya kuin hypnoosissa - ilmeisesti rva on ollut viime aikoina todella väsynyt. Toivottavasti nämä sessiot toistuvat jatkossakin, sohvalla kun on oikeastaan yllättävän mukavaa! Hääohjelmat eivät ole rva:ta aiemmin kiinnostaneet, mutta oikeastaan juhlien järjestämistä ja juhlimista on oikein kiva katsella.
Television katselu tämän niskan kanssa on kyllä helpottunut, ei se vieläkään onnistu sellaisissa tiloissa, joissa niskaa ei saa tuettua (esim. odotusaulat). Kotisohvalla voi sen sijaan ottaa sellaisen asennon kuin haluaa, niin se katsominenkin helpottuu. Ei se telkkari koko elämä ole, mutta kaikkea sellaista on kiva tehdä, mihin niskavamma antaa nykyään luvan.
Kuluneella viikolla rva oli sellaisessa terveydellisessä tilanteessa, että tarvitsi hieman apua. Kaislan mummi pääsi onneksi kahtena päivänä seuraksi ja auttamaan, ja näin saimme päivät kulumaan. Mummi (ja pappakin illalla) olivat täällä eilen, kun flunssa iski, joten täytyy toivoa, että he eivät ole saaneet tartuntaa.
Eilen rva sai viimein tehtyä alaselkäliikkeensä, treenaamisesta olikin kaksi päivää väliä. Nyt niska on taas jämähtänyt, mutta hieroja on onneksi varattu maanantaiksi tai tiistaiksi. Tänään odotamme kylään minun serkkuani ja hänen tytärtään, Naakan pikkuserkkua, jotka uskaltautuvat meille flunssasta huolimatta. On mukavaa saada heidät pitkästä aikaa kylään!
Kun Naakan mummi oli eilen täällä, pidin pitkään sylissä sekä Nasua että Matildaa. Matilda-raukka on edelleenkin niin ujo, että vaikka sylissä syötiin sekä kurkkua että pähkinää (Matilda söi kumminkin reippaasti), Matilda tärisi koko sylissä olon ajan. Rva yrittää totuttaa Matildaa itseensä aina kun kerkeää. Ilmeisesti liian harvoin.
Viikolla kävimme myös läpi normaalit vauva- ja taaperoryhmät maanantain ryhmää lukuun ottamatta. Naakka on ihan viime viikkoina alkanut hieman vierastaa. En tiedä, onko kyseessä vierastaminen varsinaisesti, mutta minuun pitää olla paljon tiiviimpi näköyhteys kuin ennen. Naakalle kelpaavat onneksi yhtälailla äiti sekä isi.
Sillä tavalla Naakan fyysiset kyvyt kehittyvät, että kuluneella viikolla hän on useamman kerran päästänyt hetkeksi irti tuesta seisoessaan. Ei se ilman tukea seisominen vielä oikein onnistu, mutta Naakalla näyttäisi ainakin olevan kova halu siihen. Ei mikään ihme, pari päivää sitten tuli täyteen yksitoista kokonaista kuukautta!
Koska Naakkakin kehittyy, on rva alkanut "treenata" vasemmalle kääntymistä. Joskus kauan sitten rva on blogissaankin maininnut, että vasemmalle katsominen ja kääntyminen ovat niskavamman kanssa hankalia, kun alkaa huimata ja tasapaino menee. Kun rva kerran muutenkin pyörähtelee ja tanssahtelee Naakkaa naurattaakseen, yrittää hän tehdä liikkeet yhtälailla vasemmalle kuin oikeallekin. Se tuottaa kyllä hieman hankaluuksia.
Vaikka rva aktivoikin itseään tarkoituksella ja välillä tahtomattaankin, on lepo ollut viime aikoina kova sana. Rva ei antaisi itsensä levätä, vaikka Naakkakin nukkuu, sillä jotenkin tuntuu siltä, että kaikkea rästissä olevaa pitäisi koko ajan tehdä. Eilen ystävällinen ja fiksu perheenjäseneni ilmoitti, että rva:n on aika mennä sohvalle katsomaan hömppäohjelmia hetkeksi.
No, se sessio venyi melkein tunnin mittaiseksi. Rva katsoi hääohjelmaa ja Supernannya kuin hypnoosissa - ilmeisesti rva on ollut viime aikoina todella väsynyt. Toivottavasti nämä sessiot toistuvat jatkossakin, sohvalla kun on oikeastaan yllättävän mukavaa! Hääohjelmat eivät ole rva:ta aiemmin kiinnostaneet, mutta oikeastaan juhlien järjestämistä ja juhlimista on oikein kiva katsella.
Television katselu tämän niskan kanssa on kyllä helpottunut, ei se vieläkään onnistu sellaisissa tiloissa, joissa niskaa ei saa tuettua (esim. odotusaulat). Kotisohvalla voi sen sijaan ottaa sellaisen asennon kuin haluaa, niin se katsominenkin helpottuu. Ei se telkkari koko elämä ole, mutta kaikkea sellaista on kiva tehdä, mihin niskavamma antaa nykyään luvan.
Kommentit
Lähetä kommentti