Vammaisen ajatuksia työelämän haasteista
Rva on viime aikoina pohtinut työasiaa. Se on monille vammautuneille ongelmallista, ja epäröinti töihinpaluun kohdalla luetaan ikävän usein työhaluttomuudeksi. Päinvastoin, rva uskoo, että useimmat vammaiset haluaisivat tehdä säännöllistä työtä kykyjensä mukaan.
Ongelma alkaa oikeastaan jo vammautumisen ja sairastumisen alussa. Mikäli vamma ei ole todella selkeä ja yksinkertainen, pitää yrittää todistella sairausloman tarve. Tämä ei niin vain onnistukaan, muuten kuin muutamiksi päiviksi kerrallaan. (mikäli sairauslomaa ei myönnetä, ongelmat alkavat tukien ja kuntoutuksen kanssa).
Rva sai oireidensa perusteella muutaman kuukauden sairauslomaa silloin alkuun, vuonna -09. Kun oireiden varsinainen syy ei selvinnyt, sairauslomaa ei enää tippunut. Sen jälkeen rva oli ilman henkilökohtaista toimeentuloa, sillä siihen aikaan työmarkkinatukea ei maksettu puolison tulojen ylittäessä tietyn summan (muistaakseni hieman yli 2000 euroa kuukaudessa).
Rva sairasti kotona noin puoli vuotta ilman tukia. Sitten rva sai kuulla, että työvoimatoimistossa on kuntoutusneuvojia. Rva tapasi sellaisen ja haki itselleen työkokeilupaikan. Kunto ei kuitenkaan riittänyt puolen vuoden työkokeilun suorittamiseen ja rva joutui lopettamaan kokeilun kesken kolmen kuukauden jälkeen.
Sitten rva sairasti taas kotona, jälleen puolisen vuotta. Sinä aikana rva kävi työkykyselvityksessä, mutta tutkimuksen "johtava lääkäri", neurologi, oli sitä mieltä, ettei rva ole millään tavalla sairas. Koska tutkimusta suoritti useampi henkilö, rva sai statuksen "osatyökykyinen".
Osatyökykyisyys on jonkinlainen välitila työkykyisyyden ja -kyvyttömyyden välillä. Se ei oikeuta kuntoutuksiin tai korvauksiin, rva käsitti, että termi merkitsee TE-toimistossa sitä, että on mahdollisuus asioida kuntoutusneuvojan kanssa.
Noin puolen vuoden kuluttua rva lähti taas kokeilemaan työntekoa. Nyt työjakso oli vähän lyhyempi, ja rva pystyi olemaan töissä loppuun saakka. Niska oireili niin paljon, että toipumiseen meni pitkä aika. Rva tuli sinä vuonna (2012) raskaaksi ja asioi TE-toimiston kanssa todella vähän.
2013-vuoden alusta työmarkkinatukea alkoi saada puolison tuloista riippumatta. Tämä merkitsi rva:lle lottovoittoa, sillä siitä lähtien rva:lla on ollut jonkinlaiset tulot. Aika nopeasti työmarkkinatuki vaihtui äitiyspäivärahaan. Vuonna 2014 rva oli jälleen työkokeilussa ja on nyt hoitovapaalla.
Tällainen on rva:n työhistoria vammautumisen jälkeen tähän päivään asti.
Miten tämä tukiselvitys liittyy työasiaan? Rva:n mielestä on oikein hyvä, että työmarkkinatuella on mahdollisuus tehdä työkokeiluja. Pidemmän päälle olisi kuitenkin mukava tehdä työtä ihan oikeastikin. Rva on ihmetellyt, miksi olo vammaisena työnhakijana (siis vähän myöhemmin tulevaisuudessa) on koko ajan kuin pioneerilla.
Mistä löydän osapäiväisen työn, joka olisi mielellään oman alan työtä ainakin joskus tulevaisuudessa? Miten saan sairauslomaa, jos sairauteni oireilee liikaa? Halutaanko minua edes mihinkään, kun olen vammainen? Voinko tehdä töitä vain kotona satunnaisena freelancerina, kun olen vammainen?
Rva:lla on myös olo, että koko ajan pitäisi osoittaa olevansa jotenkin erityisen kykenevä, jotta saisi vammastaan huolimatta arvostusta työelämässä. Rva uskoo, ettei ole tuntemuksensa kanssa yksin.
Jos ei muualla, rva aikoo setviä työasiaa täällä blogissa. Vähän aikaa sitten rva kuuli viimeksi tapauksesta, jossa työntekijä joutui lopettamaan työt, kun töissä suhtauduttiin tosi kurjasti vammaan, joka on olemassa mutta ei näkyvä. Poissa ei olisi vamman takia saanut olla ja työolosuhteita ei voinut muokata vammautuneelle paremmin sopiviksi, vaikka kyse olisi ollut pienistä muutoksista.
Lisäksi rva on kuullut useista tapauksista, joissa vammautunut joutuu oireidensa lisäksi kiusatuksi työpaikallaan, kun työkaverit ovat kateellisia tehtävänmuutoksista, joita vammautunut on saanut. Jos työpaikalla on tällaista ja toisaalta Kelassa ja muualla pidetään kiinni siitä, että henkilö on työkykyinen, on vammautunut koko ajan kahden tulen välissä.
Tällaiselta näyttää yhteiskuntamme tällä hetkellä. Ehkä joskus tulee toisenlainen aika. Olisiko vammautuneet työelämässä -keskustelu seuraavia aiheita, joista nousisi Suomessa iso keskustelu tai jopa kohu. Se voisi olla hyvä asia.
Ongelma alkaa oikeastaan jo vammautumisen ja sairastumisen alussa. Mikäli vamma ei ole todella selkeä ja yksinkertainen, pitää yrittää todistella sairausloman tarve. Tämä ei niin vain onnistukaan, muuten kuin muutamiksi päiviksi kerrallaan. (mikäli sairauslomaa ei myönnetä, ongelmat alkavat tukien ja kuntoutuksen kanssa).
Rva sai oireidensa perusteella muutaman kuukauden sairauslomaa silloin alkuun, vuonna -09. Kun oireiden varsinainen syy ei selvinnyt, sairauslomaa ei enää tippunut. Sen jälkeen rva oli ilman henkilökohtaista toimeentuloa, sillä siihen aikaan työmarkkinatukea ei maksettu puolison tulojen ylittäessä tietyn summan (muistaakseni hieman yli 2000 euroa kuukaudessa).
Rva sairasti kotona noin puoli vuotta ilman tukia. Sitten rva sai kuulla, että työvoimatoimistossa on kuntoutusneuvojia. Rva tapasi sellaisen ja haki itselleen työkokeilupaikan. Kunto ei kuitenkaan riittänyt puolen vuoden työkokeilun suorittamiseen ja rva joutui lopettamaan kokeilun kesken kolmen kuukauden jälkeen.
Sitten rva sairasti taas kotona, jälleen puolisen vuotta. Sinä aikana rva kävi työkykyselvityksessä, mutta tutkimuksen "johtava lääkäri", neurologi, oli sitä mieltä, ettei rva ole millään tavalla sairas. Koska tutkimusta suoritti useampi henkilö, rva sai statuksen "osatyökykyinen".
Osatyökykyisyys on jonkinlainen välitila työkykyisyyden ja -kyvyttömyyden välillä. Se ei oikeuta kuntoutuksiin tai korvauksiin, rva käsitti, että termi merkitsee TE-toimistossa sitä, että on mahdollisuus asioida kuntoutusneuvojan kanssa.
Noin puolen vuoden kuluttua rva lähti taas kokeilemaan työntekoa. Nyt työjakso oli vähän lyhyempi, ja rva pystyi olemaan töissä loppuun saakka. Niska oireili niin paljon, että toipumiseen meni pitkä aika. Rva tuli sinä vuonna (2012) raskaaksi ja asioi TE-toimiston kanssa todella vähän.
2013-vuoden alusta työmarkkinatukea alkoi saada puolison tuloista riippumatta. Tämä merkitsi rva:lle lottovoittoa, sillä siitä lähtien rva:lla on ollut jonkinlaiset tulot. Aika nopeasti työmarkkinatuki vaihtui äitiyspäivärahaan. Vuonna 2014 rva oli jälleen työkokeilussa ja on nyt hoitovapaalla.
Tällainen on rva:n työhistoria vammautumisen jälkeen tähän päivään asti.
Miten tämä tukiselvitys liittyy työasiaan? Rva:n mielestä on oikein hyvä, että työmarkkinatuella on mahdollisuus tehdä työkokeiluja. Pidemmän päälle olisi kuitenkin mukava tehdä työtä ihan oikeastikin. Rva on ihmetellyt, miksi olo vammaisena työnhakijana (siis vähän myöhemmin tulevaisuudessa) on koko ajan kuin pioneerilla.
Mistä löydän osapäiväisen työn, joka olisi mielellään oman alan työtä ainakin joskus tulevaisuudessa? Miten saan sairauslomaa, jos sairauteni oireilee liikaa? Halutaanko minua edes mihinkään, kun olen vammainen? Voinko tehdä töitä vain kotona satunnaisena freelancerina, kun olen vammainen?
Rva:lla on myös olo, että koko ajan pitäisi osoittaa olevansa jotenkin erityisen kykenevä, jotta saisi vammastaan huolimatta arvostusta työelämässä. Rva uskoo, ettei ole tuntemuksensa kanssa yksin.
Jos ei muualla, rva aikoo setviä työasiaa täällä blogissa. Vähän aikaa sitten rva kuuli viimeksi tapauksesta, jossa työntekijä joutui lopettamaan työt, kun töissä suhtauduttiin tosi kurjasti vammaan, joka on olemassa mutta ei näkyvä. Poissa ei olisi vamman takia saanut olla ja työolosuhteita ei voinut muokata vammautuneelle paremmin sopiviksi, vaikka kyse olisi ollut pienistä muutoksista.
Lisäksi rva on kuullut useista tapauksista, joissa vammautunut joutuu oireidensa lisäksi kiusatuksi työpaikallaan, kun työkaverit ovat kateellisia tehtävänmuutoksista, joita vammautunut on saanut. Jos työpaikalla on tällaista ja toisaalta Kelassa ja muualla pidetään kiinni siitä, että henkilö on työkykyinen, on vammautunut koko ajan kahden tulen välissä.
Tällaiselta näyttää yhteiskuntamme tällä hetkellä. Ehkä joskus tulee toisenlainen aika. Olisiko vammautuneet työelämässä -keskustelu seuraavia aiheita, joista nousisi Suomessa iso keskustelu tai jopa kohu. Se voisi olla hyvä asia.
Samaa olen itsekin päässäni pyöritellyt, kun viranomaiset väittävät minun olevan työkykyinen, että mistä ihmeestä löydän näinä aikoina etupäässään työpaikan! Kuka minut vajaakuntoisen palkkaisi, jos ei ole olemassa minkäänlaista varmuutta että kykenen joka päivä tulemaan töihin, saati tekemään työpäivän loppuun. Eihän tällaisia työpaikkoja ole enää missään lamavuosien jäljiltä. Aina löytyy näitä tahoja, jotka ovat valmiita ottamaan työkokeiluun, sillä näin saadaan ilmainen työntekijä, mutta mitäs sitten kun työkokeilu loppuu ja pitäisi alkaa palkkaa maksamaan. Eipä olekaan enää tarvetta. Kyllä siinä vammautuneen itsearvo on koetuksella entisestään, jos onnistuneen työkokeilun jälkeen onkin helposti korvattavissa toisella työkokeiluun tulijalla...
VastaaPoistaNäin on, on ihan mielenkiintoista nähdä, millä tavalla ja missä rva työllistyy ennen eläkevuosiaan :D Tosin, jos vamma helpottuu tai jopa paranee, mahdollisuudet työelämässäkin näyttävät varmasti ihan toisenlaisilta. Tätä aina varovasti toivon, vaikka paraneminen ei ainakaan ihan lähivuosina näytä todennäköiseltä. Jonkinasteista helpottumista on kuitenkin viiden vuoden aikana tapahtunut, ja se antaa toivoa tulevasta. Kuitenkin, siinä miten vammaiset ja työelämä on nykyisin liitetty yhteen, on vielä paljon parantamista, parantuipa rva tai ei.
VastaaPoistaSehän on perusedellytys, että vammainen on erittäin kykenevä ja pätevä. Meillä kotimaassa tunnutaan suhtautuvan vammaisiin joko säälien tai siten, että nämä ovat muita jalompia ja parempia ihmisiä. Täytyyhän sitä olla tosi huipputyyppi, kun jaksaa vammasta huolimatta elää ja yrittää. (No, onko muka vaihtoehtoja?) Mua ärsyttää kaikki idolssit ja muut kykyohjelmat. Sillä jos niissä on mukana vammainen, niin hän tuskin pärjää, mutta tuomaristo ja juontajat poikkeuksetta rallattavat, että kyllä on hieno ihminen, kun siitä huolimatta, että on sokea tai vasenkätinen, niin jaksoi tulla tähän ohjelmaan. Tai taidetta pidetään upeana siitä syystä, että joku en pitänyt pensseliä suussaan tai varpaidensa välissä, eikä siksi, että teos on oikeasti hieno. Se osoittaa auttamatta, että vammaisiin ihmisiin ei suhtauduta ainakaan tasavertaisina.
VastaaPoistaOkei. Lopetan paasaamisen nyt. ;)
:D Kiitos farmari, kommentistasi! Siitähän se juuri kertoo, että vammaisiin suhtautuminen ei ole vielä lähelläkään luontevaa. Minulle tuli mieleen esimerkki uhanalaisista kielistä: kieli alkaa elpyä vasta, kun sitä käytetään luontaisessa tilanteessa. Ei auta, vaikka kielenpuhujat laulaisivat vanhoja värssyjä kuihtuvalla kielellä. Sen sijaan, jos joku käyttää kieltä luontevasti ja puhuu vaikkapa Salkkarien tapahtumista, voidaan sanoa että kieli saattaa olla elpymässä. Kieli käytössä missä vain tilanteessa ja vammainen työelämässä ihan tavallisissa tehtävissä - ihan sama asia =)
VastaaPoista