Voi pyhä sylvi, mikä päivä!

Jestas sentään, Naakka on nukkumassa ja rauha maassa. Hän on onneksi selvinnyt flunssasta, minä omastani ja puoliso on vasta sairastumassa. Naakka päätti tänään olla nukkumatta päiväunia kello yhden jälkeen (nukkui tasan yhden tunnin koko päivän aikana). Sen yhden tunnin aikana meille tuli kaihdinmies asentamaan rullaverhoja, joten rva:n lepääminen oli sitten siinä.

Ei siinä mitään, mutta eilen kun yritimme käydä nukkumaan, joku päätti luukuttaa seinän takana heviä useamman tunnin ajan. Aamulla olin niin pihalla, että meni koko aamupäivä selvitessä. Tänään on siis varmaankin tehty kaikenlaista, mutta en juurikaan muista, mitä.

Niska on flunssan takia jäänyt oman onnensa nojaan, mutta huomenna rva pääsee ilmeisesti hierojalle. Oikein hienoa, pääsen pariksi tunniksi johonkin tästä tönöstä! Rva otti kaihdinmiehenkin niin ilahtuneena tänään vastaan, että mitähän sekin ajatteli (minä ainakin ajattelin, että jee, rva voi vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa, joka ei napsi marsunpapanoita tai pureskele rva:n älypuhelinta).

Tänään kävelimme sentään Naakan kanssa pitkän lenkin. Reittimme kulki metsässä ja kiersimme myös viljelypalstojen ympäri. Kun rva:lla on vielä joskus aikaa ja energiaa, hän toivoisi saavansa oman, pienen maatilkun. Eihän niihin olekaan kuin kymmenen vuoden jono, ja jonoon asettuminen tietysti auttaisi asiaa. Tänä vuonna parvekkeellekaan ei voi Naakan takia istuttaa juuri mitään. Muistellaan siis menneitä...

Tällaiset parvekeviljelmät rva:lla oli kasvusäkeissä vuonna 2012:


Taustalla kasvaa tomaattia (kasvoi muistaakseni vielä lokakuussa), etualalla pinaattia (kävin napsimassa lehdet suuhuni sellaisenaan) ja oikealla mansikoita (näitäkin kasvoi vielä lokakuussa). Kasvattaminen kasvusäkeissä oli helppoa ja mukavaa, tämä täytyy tehdä vielä joskus uudelleen. Viljelypalstalle taitaisin laittaa ensisijaisesti viinimarjapensaita ja toki myös jotakin muuta.

Seuraavalta yöltä rva toivoo vähän parempia yöunia. Jos joku jaksaa vähillä unilla, niin jaksakoon, mutta rva ei jaksa. Kun niskakin on jumissa ja kipeä eikä väsymykseltä jaksa edes jumpata, niin on se aika kurjaa. Josko se hevi-ihminenkin tänä yönä nukkuisi.

Lauantaina rva:ta ja Naakkaa (puoliso on ratsastuskilpailuissa) tulee tervehtimään hyvä ystäväni. Aiomme lenkkeillä, käydä jossakin kivassa paikassa syömässä ja olla vain. Se onkin tervetullutta, jotenkin lapsenhoitoakin jaksaa paremmin, kun on osan päivää aikuista seuraa, eikä mitä tahansa seuraa.

Vuosi taisi nimittäin olla 1987, kun tämä lauantainakin kylään tuleva tyttönen tuli soittamaan ovikelloamme kysyen, asuuko täällä ketään samanikäistä tyttöä, jonka kanssa hän voisi leikkiä. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan :)

Tällaisten päivien jälkeen rva usein oikein rypee ajatuksessa, että "jos olisin edes terve..." Sellainen ajattelu ei ole ollenkaan hedelmällistä, kun ei sitä terveyttä ainakaan tältä seisomalta (istumalta siis) lahjaksi saa. Onneksi lapsi sentään on terve, yhtä pientä flunssaa lukuun ottamatta tietysti. Aloimme juuri suunnitella hänen 1-vuotisjuhliaan, on kivaa, kun on niin hieno syy juhlia!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys