Naakan kuulumisia
Jos joku on ottanut jättiläismäisiä kehitysharppauksia Niskasilla, se on ehdottomasti meidän Naakka. Hän puhua pulputtaa aamusta iltaan, laulaa, kävelee, juoksee ja kiukuttelee. Hänellä on jo suosikkivaatteita ja lempiohjelmia telkkarissa.
Pari päivää sitten hän yllätti minut pukemalla itse ulkohaalarin päälleen, lopputuloksesta jäi uupumaan ainoastaan yksi hiha. Meillä ei ole vartailukohtaa, mutta minä jäin ihmettelemään, että vastahan ne kaksivuotispäivätkin toukokuussa olivat...
Naakka viihtyy päiväkodissa, mutta ei haluaisi lähteä sinne aamulla (eikä tulla iltapäivällä pois). Sielläkin hän on hauskuuttanut henkilökuntaa jutuillaan. Naakka kuulemma tykkää päiväkodin yhteisistä lauluhetkistä ja jaksaa olla aloillaan ja laulaa niin kauan kuin lauluhetkeä kestää.
Kotona raikuu laulu yleensä Naakan, äidin ja soivan laulukirjan muodossa.
Olisinpa pari vuotta sitten minimaalisen Naakan kanssa valvoessani tiennyt, miten hauskaa meillä on muutaman vuoden päästä! Eilen Naakka haki rintaliivini kuivaustelineestä ja toi ne minulle. Hän kysyi, "Miksi käytät tissiliinejä, äiti?!
Kysymys liittyi siihen, että hän olisi halunnut käyttää niitä hattunaan, mikäli en niitä tarvitsisi...Niinpä tietysti!
Viikonloppuna hän määritteli vanhempansa näin: "Äiti on nainen ja isi on työmies"! Vaikka Naakka on myös mahdottoman vilkas ja vaativakin, meillä on sentään naurunaiheita ihan jokaiselle päivälle.
Kielestä kiinnostuneena nautin uskomattoman paljon Naakan sanailuista - 2-vuotias on kieleltään niin valtavan kiehtova ja luova!
Eräs ystäväni kysyi minulta kerran, miten Naakka, 2 vuotta, suhtautuu siihen, että äidillä on niska ja selkä kipeänä. Jouduin hetken miettimään vastausta.
En ole salaillut tilannettani kotona, ja Naakka on kuullut jo monta kertaa, että äidillä on selkä kipeänä. Usein Naakka haluaa puhaltaa niskaa ja silittää ainakin.
Uusi suhtautumistapa on empatia sillä tavalla, että myös Naakalla on sitten niska kipeänä - "Levätään yhdessä vierekkäin", hän toteaa ja asettuu viereeni.
En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joskus Naakka saattaa pettyä, kun en pysty tekemään hänen kanssaan kaikkea, esim. olemaan mukana monissa harrastuksissa. Voi olla, että se on hänelle vaikeaa tai sitten hän ei huomaa koko asiaa, aika näyttää.
Pian alkaa ensimmäinen sellainen "harrastus" kun Naakan isi alkaa opettaa Naakkaa luistelemaan. Vaikka en voikaan itse osallistua tähän Naakan elämänalueeseen, ei se ainakaan vielä tuota minulle sen kummempia tuntemuksia - pääasia on, että Naakka saa tehdä ja kokeilla :)
Kuvassa näette harrastuksen, johon rva voi ongelmitta osallistua - onginta! Välineinä ovat oksa, pieni sadevesiämpäri ja syksyn lehdet, jotka ovat kaloja. Keksintö on kokonaan Naakan, tämän ämpärin luona vietimme suurimman osan viime viikonlopun ulkoiluhetkistä.
Pari päivää sitten hän yllätti minut pukemalla itse ulkohaalarin päälleen, lopputuloksesta jäi uupumaan ainoastaan yksi hiha. Meillä ei ole vartailukohtaa, mutta minä jäin ihmettelemään, että vastahan ne kaksivuotispäivätkin toukokuussa olivat...
Naakka viihtyy päiväkodissa, mutta ei haluaisi lähteä sinne aamulla (eikä tulla iltapäivällä pois). Sielläkin hän on hauskuuttanut henkilökuntaa jutuillaan. Naakka kuulemma tykkää päiväkodin yhteisistä lauluhetkistä ja jaksaa olla aloillaan ja laulaa niin kauan kuin lauluhetkeä kestää.
Kotona raikuu laulu yleensä Naakan, äidin ja soivan laulukirjan muodossa.
Olisinpa pari vuotta sitten minimaalisen Naakan kanssa valvoessani tiennyt, miten hauskaa meillä on muutaman vuoden päästä! Eilen Naakka haki rintaliivini kuivaustelineestä ja toi ne minulle. Hän kysyi, "Miksi käytät tissiliinejä, äiti?!
Kysymys liittyi siihen, että hän olisi halunnut käyttää niitä hattunaan, mikäli en niitä tarvitsisi...Niinpä tietysti!
Viikonloppuna hän määritteli vanhempansa näin: "Äiti on nainen ja isi on työmies"! Vaikka Naakka on myös mahdottoman vilkas ja vaativakin, meillä on sentään naurunaiheita ihan jokaiselle päivälle.
Kielestä kiinnostuneena nautin uskomattoman paljon Naakan sanailuista - 2-vuotias on kieleltään niin valtavan kiehtova ja luova!
Eräs ystäväni kysyi minulta kerran, miten Naakka, 2 vuotta, suhtautuu siihen, että äidillä on niska ja selkä kipeänä. Jouduin hetken miettimään vastausta.
En ole salaillut tilannettani kotona, ja Naakka on kuullut jo monta kertaa, että äidillä on selkä kipeänä. Usein Naakka haluaa puhaltaa niskaa ja silittää ainakin.
Uusi suhtautumistapa on empatia sillä tavalla, että myös Naakalla on sitten niska kipeänä - "Levätään yhdessä vierekkäin", hän toteaa ja asettuu viereeni.
En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joskus Naakka saattaa pettyä, kun en pysty tekemään hänen kanssaan kaikkea, esim. olemaan mukana monissa harrastuksissa. Voi olla, että se on hänelle vaikeaa tai sitten hän ei huomaa koko asiaa, aika näyttää.
Pian alkaa ensimmäinen sellainen "harrastus" kun Naakan isi alkaa opettaa Naakkaa luistelemaan. Vaikka en voikaan itse osallistua tähän Naakan elämänalueeseen, ei se ainakaan vielä tuota minulle sen kummempia tuntemuksia - pääasia on, että Naakka saa tehdä ja kokeilla :)
Kuvassa näette harrastuksen, johon rva voi ongelmitta osallistua - onginta! Välineinä ovat oksa, pieni sadevesiämpäri ja syksyn lehdet, jotka ovat kaloja. Keksintö on kokonaan Naakan, tämän ämpärin luona vietimme suurimman osan viime viikonlopun ulkoiluhetkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti