Perjantai kotosalla
Tällä viikolla olen työskennellyt "täydet" tunnit maanantaista torstaihin. Viikko sujui paremmin kuin olin etukäteen odottanut, mutta eilen huimaus lisääntyi niin paljon, että tein päätöksen viettää tämän päivän kotona toipumassa.
Suunnitelma: piikkimatto sekä selälle että niskalle vuorotellen, kehomeditaatio ja pilates-liikkeitä. Päiväselle sain peruutusajan hierojalta tästä läheltä, ja sen jälkeen suunnistan vielä kampaajalle (viimeisin ei kuulunut kuntoutussuunnitelmaan.).
Tällä viikolla oli erityisen mukava kuulla, että minua oli kehuttu työpaikalla. Positiivinen palaute lämmittää mieltä, ja kannusti minua tsemppaamaan pari seuraavaa päivää, vaikka keho ei välttämättä oikein tykännytkään.
Se, miksi minulla on nyt enemmän niskaongelmia, ei johdu pelkästään työnteosta. Toki niskan asettaminen rasitukselle alttiiksi vaikuttaa, mutta syitä on muitakin. Ensinnäkin, niskani tykkää oikein paljon makaamisesta ja vihaa kaikkea muuta.
Yleensä niska kestää samalla tavalla rasitusta vapaapäivinäkin - aamupäivän ekat tunnit sujuvat, mutta puolen päivän aikaan alkaa olla vaikeaa. Jos aikoo elää edes jollakin tavalla normaalia elämää, täytyy olla aktiivinen puolesta päivästä eteenpäinkin.
Minulla on edelleen kesken järkevä leposuunnitelma - päivään pitäisi voida sisällyttää useita noin kymmenen minuutin makuullaolohetkiä, mutta ne jäävät todella helposti suorittamatta.
Tänä syksynä olen tosin oppinut olemaan vähän armollisempi itseäni kohtaan. Olen huomannut, että asiat hoituvat meillä, mutta ne hoituvat viiveellä. Keksin kuukausi sitten, että perheemme voisi vierailla Sealife-akvaariossa, josta pidämme kaikki. Vierailimme siellä toissapäivänä.
Minulla on koko ajan mielessäni pieni asialista, jonka mukaan etenemme, mutta emme kovin nopeassa tahdissa. Kolme viikkoa sitten keksin, että makuuhuoneen matto pitää pestä. Perheemme suunnisti mattopyykille pesutupaan pari viikkoa keksintöni jälkeen.
Myös kyläilyt, kylään kutsumiset ja sen sellaiset ovat mielessä, Niskaset tykkäävät ympärillään olevista ihmisistä oikein paljon! Meillä on sellainen periaate, että meille saa kyllä tulla melkein aina, mutta itse kyläilemme pienellä tai suurellakin viiveellä - kokonaan emme alustavasti sovittuja kyläpaikkoja yleensä jätä käymättä.
Eräs asia, joka jää usein Niskasten viive-elämässä kokematta, ovat erilaiset tapahtumat ja messut - ne kun järjestetään aina tiettyinä päivinä. Toisaalta, rva on tottunut pieniin kuvioihin, ja vierailu kirjakaupassa, antikvariaatissa ja kirjastossa tuo rva:lle kirjamessujen kaltaisen tunnelman.
Hiljaa hyvä tulee.
Suunnitelma: piikkimatto sekä selälle että niskalle vuorotellen, kehomeditaatio ja pilates-liikkeitä. Päiväselle sain peruutusajan hierojalta tästä läheltä, ja sen jälkeen suunnistan vielä kampaajalle (viimeisin ei kuulunut kuntoutussuunnitelmaan.).
Tällä viikolla oli erityisen mukava kuulla, että minua oli kehuttu työpaikalla. Positiivinen palaute lämmittää mieltä, ja kannusti minua tsemppaamaan pari seuraavaa päivää, vaikka keho ei välttämättä oikein tykännytkään.
Se, miksi minulla on nyt enemmän niskaongelmia, ei johdu pelkästään työnteosta. Toki niskan asettaminen rasitukselle alttiiksi vaikuttaa, mutta syitä on muitakin. Ensinnäkin, niskani tykkää oikein paljon makaamisesta ja vihaa kaikkea muuta.
Yleensä niska kestää samalla tavalla rasitusta vapaapäivinäkin - aamupäivän ekat tunnit sujuvat, mutta puolen päivän aikaan alkaa olla vaikeaa. Jos aikoo elää edes jollakin tavalla normaalia elämää, täytyy olla aktiivinen puolesta päivästä eteenpäinkin.
Minulla on edelleen kesken järkevä leposuunnitelma - päivään pitäisi voida sisällyttää useita noin kymmenen minuutin makuullaolohetkiä, mutta ne jäävät todella helposti suorittamatta.
Tänä syksynä olen tosin oppinut olemaan vähän armollisempi itseäni kohtaan. Olen huomannut, että asiat hoituvat meillä, mutta ne hoituvat viiveellä. Keksin kuukausi sitten, että perheemme voisi vierailla Sealife-akvaariossa, josta pidämme kaikki. Vierailimme siellä toissapäivänä.
Minulla on koko ajan mielessäni pieni asialista, jonka mukaan etenemme, mutta emme kovin nopeassa tahdissa. Kolme viikkoa sitten keksin, että makuuhuoneen matto pitää pestä. Perheemme suunnisti mattopyykille pesutupaan pari viikkoa keksintöni jälkeen.
Myös kyläilyt, kylään kutsumiset ja sen sellaiset ovat mielessä, Niskaset tykkäävät ympärillään olevista ihmisistä oikein paljon! Meillä on sellainen periaate, että meille saa kyllä tulla melkein aina, mutta itse kyläilemme pienellä tai suurellakin viiveellä - kokonaan emme alustavasti sovittuja kyläpaikkoja yleensä jätä käymättä.
Eräs asia, joka jää usein Niskasten viive-elämässä kokematta, ovat erilaiset tapahtumat ja messut - ne kun järjestetään aina tiettyinä päivinä. Toisaalta, rva on tottunut pieniin kuvioihin, ja vierailu kirjakaupassa, antikvariaatissa ja kirjastossa tuo rva:lle kirjamessujen kaltaisen tunnelman.
Hiljaa hyvä tulee.
Kommentit
Lähetä kommentti