Taskulamppuretki syyspimeällä
Olen pienten ilonaiheiden ja elämysten puolestapuhuja, tunnustaudun jopa fanaatikoksi. Monta vuotta sitten julkaisin blogissani kirjoituksen, jota en jaksanut nyt kaivaa esille. Se kertoi 15 minuutin urkukonsertista Tuomiokirkossa.
Olin valinnut kulttuurielämyksen siitä syystä, että se kesti vain 15 minuuttia. Sen ajan jaksoin minäkin silloisine oireineni istua paikallani. Jos joskus pääsisin, kävisin vieläkin kuuntelemassa urkuvartteja.
Toissapäivänä nautimme koko perhe ukkia myöten pienestä, noin puolen tunnin taskulamppuretkestä takapihalle ja lähipuistoon. Taskulamppuretki tarkoitti sitä, että Naakalle annettiin perheemme ainut taskulamppu käteen.
Naakkaa jännitti varsinkin aluksi. Hän on siinä iässä, jossa aletaan tiedostaa möröt, noidat jne. Pieni rohkaisu ja kädestä kiinni pitäminen auttoivat eteenpäin, ja pian Naakkakin alkoi nauttia taskulamppuretkestämme.
Minullekin tuli mieleen oma lapsuuteni. Oli ihan uskomattoman jännää leikkiä valohippaa syyspimeällä. Muistan sen jännityksen yhä, sekä viileyden ja puusta pudonneiden lehtien kahinan jaloissa. Joskus oli ihan pimeää, joskus loisti kuu.
Kun tulimme sisälle, Naakka vaikutti tyytyväiseltä retkeen. Päivisin häntä on vaikea saada pihalta sisälle, mutta nyt hän siirtyi sisätiloihin mielellään. Taskulamppuretki oli varmaankin niin suuri elämys, että tavanomainen kiukuttelu unohtui.
Tänään kunto on taas heitellyt siihen malliin, että jouduin lähtemään pois töistä parin tunnin sinnittelyn jälkeen. Tämä oli kyllä odotettavissa, sanoin jo aamulla puolisolle, että olo on sellainen, että pitäisi jäädä kotiin. Halusin kuitenkin yrittää.
Tällaista kroonisen sairauden kanssa on: kunnon heilahteluja, hyviä päiviä ja sitten taas alamäkiä. Toivon että tilanne on parempi kuin tänään, olen ollut koko iltapäivän Naakan kanssa kaksin, kun puoliso on ylitöissä. Onneksi Naakka ei ole ollut kovin riehakkaalla tuulella.
Huomenna on uusi päivä, tarkoitus on mennä salille heti aamupäivästä ja tehdä käsiin ja ylävartaloon liittyviä harjoituksia.
Haluaisin käydä tänä viikonloppuna Sealifessa pitkästä aikaa (minulla on sinne kausikortti), mutta katsotaan, miten kunto kestää. Samat sanat I love me -messujen kanssa. Katsellaan, eihän tässä muutakaan voi ;)
PS. olen viimein käynyt päivittämässä Kuntoutuminen-osion kahden vuoden päivitystauon jälkeen!
Olin valinnut kulttuurielämyksen siitä syystä, että se kesti vain 15 minuuttia. Sen ajan jaksoin minäkin silloisine oireineni istua paikallani. Jos joskus pääsisin, kävisin vieläkin kuuntelemassa urkuvartteja.
Toissapäivänä nautimme koko perhe ukkia myöten pienestä, noin puolen tunnin taskulamppuretkestä takapihalle ja lähipuistoon. Taskulamppuretki tarkoitti sitä, että Naakalle annettiin perheemme ainut taskulamppu käteen.
Naakkaa jännitti varsinkin aluksi. Hän on siinä iässä, jossa aletaan tiedostaa möröt, noidat jne. Pieni rohkaisu ja kädestä kiinni pitäminen auttoivat eteenpäin, ja pian Naakkakin alkoi nauttia taskulamppuretkestämme.
Minullekin tuli mieleen oma lapsuuteni. Oli ihan uskomattoman jännää leikkiä valohippaa syyspimeällä. Muistan sen jännityksen yhä, sekä viileyden ja puusta pudonneiden lehtien kahinan jaloissa. Joskus oli ihan pimeää, joskus loisti kuu.
Kun tulimme sisälle, Naakka vaikutti tyytyväiseltä retkeen. Päivisin häntä on vaikea saada pihalta sisälle, mutta nyt hän siirtyi sisätiloihin mielellään. Taskulamppuretki oli varmaankin niin suuri elämys, että tavanomainen kiukuttelu unohtui.
Tänään kunto on taas heitellyt siihen malliin, että jouduin lähtemään pois töistä parin tunnin sinnittelyn jälkeen. Tämä oli kyllä odotettavissa, sanoin jo aamulla puolisolle, että olo on sellainen, että pitäisi jäädä kotiin. Halusin kuitenkin yrittää.
Tällaista kroonisen sairauden kanssa on: kunnon heilahteluja, hyviä päiviä ja sitten taas alamäkiä. Toivon että tilanne on parempi kuin tänään, olen ollut koko iltapäivän Naakan kanssa kaksin, kun puoliso on ylitöissä. Onneksi Naakka ei ole ollut kovin riehakkaalla tuulella.
Huomenna on uusi päivä, tarkoitus on mennä salille heti aamupäivästä ja tehdä käsiin ja ylävartaloon liittyviä harjoituksia.
Haluaisin käydä tänä viikonloppuna Sealifessa pitkästä aikaa (minulla on sinne kausikortti), mutta katsotaan, miten kunto kestää. Samat sanat I love me -messujen kanssa. Katsellaan, eihän tässä muutakaan voi ;)
PS. olen viimein käynyt päivittämässä Kuntoutuminen-osion kahden vuoden päivitystauon jälkeen!
Kommentit
Lähetä kommentti