Uiminen, Pokémon go ja paperikukat
Rva:lla on ollut vapaaviikonloppu. Olikin ihan oikeasti vapaata, eikä mitään ihmeellistä tai kummallista. Käytin viikonloppuni asioihin, jotka tuottavat minulle iloa. Sunnuntai-iltana palasin taas työn ääreen, mutta nyt on onneksi vielä edessä lepoa ja rentoilua.
Perjantaina illalla olin käytännössä niin väsynyt, että ne pari hereilläolotuntia menivät telkkaria katsellen ja saunoen. Ehdin yleensä tosi väsyneeseen kuntoon, kun paahdan lasten kanssa viikot (ja sen joka toisen viikonlopun).
Lauantaina kävin aamupäivällä hierojalla. Hän onnistui onneksi aukaisemaan vähän kroppaani. Vaikka hieronnan jälkeen yleinen ohjeistus on, ettei mitään suurta liikuntaa, rikoin vähän sääntöä ja kävin uimahallissa.
Uin siellä kilometrin rauhalliseen tahtiin. En ole todellakaan mikään nopea uimari, aikaa suoritukseen kului 50 minuuttia! Vesi on siinä mielessä kiva elementti, että siihen voi uppoutua, ei kun keskittyä. Veden tuntu iholla on aina ollut mielestäni hauska.
Uimahallissa, siinä Helsingin suurimmassa, oli lauantaina puolen päivän jälkeen aika vähän porukkaa. Ne, joiden kanssa samoilla radoilla pyristelin, olivat tahdiltaan samankaltaisia kuin minä. Sen kuitenkin panin merkille, että pari iältään arviolta 70-vuotiasta naista ohitti minut jatkuvasti ihan 6-0. Heistä näki, että altaassa käydään luultavasti säännöllisesti. Sain näystä positiivista energiaa - ehkäpä saan itsekin lisättyä vauhtia ja sulavuutta harjoittelemalla!
Matkat (noin 2 km suuntaansa) uimahalliin kävelin, menomatkalla kuuntelin musiikkia ja paluumatkalla pyydystelin pokémoneja. Mahtaakohan monikaan lapsi enää pelata tuota peliä? Se on sen verran pitkäjänteisyyttä vaativa peli.
Peliin on uudistuksen myötä alkanut tulla tehtäväsarjoja, joita suoritettuaan saa kaikenlaisia palkintoja ja mahdollisuuden napata harvinaisempia pokémoneja. Olen suorittanut vasta vähän sarjojen helpompaa päätä...
Sen verran olen sentään työskennellyt, että olen taitellut origami-kukkia Naakan synttäreille koristeeksi. Olen sillä alalla todellinen aloittelija, vaikka homma on kiinnostanut jo pidempään. Nyt, kun ohjeita on videoina (en osannut koskaan seurata kirjoitettuja ohjeita), kykenen minäkin tekemään jotakin.
Olen tehnyt kymmenisen koristetta yhdellä mallilla, ja nyt siirryin toiseen, joka osoittautui huomattavasti vaikeammaksi. Sain kuitenkin väkerrettyä kolme kukkaa sitäkin mallia, tänään ajattelin vielä tehdä muutaman lisää.
Origamien teko on hauskaa, mutta täydellistä keskittymistä vaativaa puuhaa. En piirrä, enkä ole kova askartelemaan mitään, missä tarvitaan paljon apuvälineitä. Origamit ovat siinä mielessä kiva tekemisen muoto, että taitteluun ei tarvita kuin se paperineliö....ja hyvät ohjeet :D
PS: Varasin itselleni risteilyn toukokuun lopulle - menen katsomaan ystävääni Tukholmaan päiväksi, ja tulen sitten takaisin kotiin...
Perjantaina illalla olin käytännössä niin väsynyt, että ne pari hereilläolotuntia menivät telkkaria katsellen ja saunoen. Ehdin yleensä tosi väsyneeseen kuntoon, kun paahdan lasten kanssa viikot (ja sen joka toisen viikonlopun).
Lauantaina kävin aamupäivällä hierojalla. Hän onnistui onneksi aukaisemaan vähän kroppaani. Vaikka hieronnan jälkeen yleinen ohjeistus on, ettei mitään suurta liikuntaa, rikoin vähän sääntöä ja kävin uimahallissa.
Uin siellä kilometrin rauhalliseen tahtiin. En ole todellakaan mikään nopea uimari, aikaa suoritukseen kului 50 minuuttia! Vesi on siinä mielessä kiva elementti, että siihen voi uppoutua, ei kun keskittyä. Veden tuntu iholla on aina ollut mielestäni hauska.
Uimahallissa, siinä Helsingin suurimmassa, oli lauantaina puolen päivän jälkeen aika vähän porukkaa. Ne, joiden kanssa samoilla radoilla pyristelin, olivat tahdiltaan samankaltaisia kuin minä. Sen kuitenkin panin merkille, että pari iältään arviolta 70-vuotiasta naista ohitti minut jatkuvasti ihan 6-0. Heistä näki, että altaassa käydään luultavasti säännöllisesti. Sain näystä positiivista energiaa - ehkäpä saan itsekin lisättyä vauhtia ja sulavuutta harjoittelemalla!
Matkat (noin 2 km suuntaansa) uimahalliin kävelin, menomatkalla kuuntelin musiikkia ja paluumatkalla pyydystelin pokémoneja. Mahtaakohan monikaan lapsi enää pelata tuota peliä? Se on sen verran pitkäjänteisyyttä vaativa peli.
Peliin on uudistuksen myötä alkanut tulla tehtäväsarjoja, joita suoritettuaan saa kaikenlaisia palkintoja ja mahdollisuuden napata harvinaisempia pokémoneja. Olen suorittanut vasta vähän sarjojen helpompaa päätä...
Sen verran olen sentään työskennellyt, että olen taitellut origami-kukkia Naakan synttäreille koristeeksi. Olen sillä alalla todellinen aloittelija, vaikka homma on kiinnostanut jo pidempään. Nyt, kun ohjeita on videoina (en osannut koskaan seurata kirjoitettuja ohjeita), kykenen minäkin tekemään jotakin.
Olen tehnyt kymmenisen koristetta yhdellä mallilla, ja nyt siirryin toiseen, joka osoittautui huomattavasti vaikeammaksi. Sain kuitenkin väkerrettyä kolme kukkaa sitäkin mallia, tänään ajattelin vielä tehdä muutaman lisää.
Origamien teko on hauskaa, mutta täydellistä keskittymistä vaativaa puuhaa. En piirrä, enkä ole kova askartelemaan mitään, missä tarvitaan paljon apuvälineitä. Origamit ovat siinä mielessä kiva tekemisen muoto, että taitteluun ei tarvita kuin se paperineliö....ja hyvät ohjeet :D
PS: Varasin itselleni risteilyn toukokuun lopulle - menen katsomaan ystävääni Tukholmaan päiväksi, ja tulen sitten takaisin kotiin...
Noita kukkia on kyllä kiva tehdä! Tosin myönnän että oma kärsivällisyyteni loppuisi siinä viiden kukan jälkeen, sitten olisi tauon paikka :D
VastaaPoistaEi niitä jaksa kovin monta kerrallaan, mutta muutama on aina hauska väkerrellä yhteen menoon...ei ehkä pitäisi paikkaansa, jos malli olisi kovin vaikea ;)
Poista