Hometta edelleen
Kuulimme taas vaihteeksi ärsyttäviä uutisia päiväkodilta... Nyt virallistettiin, että Naakan päiväkodin remontti ei valmistu syksyksi. Mitenkäs se valmistuisi, jos sitä ei ole vielä edes aloitettu? Yllätyksenä uutinen ei tullut, mutta kyllä se silti harmittaa.
Muistan, kun olin niin iloinen Naakan saadessa päiväkotipaikan syksyllä 2014. Päiväkoti on pääkaupunkiseudun mittakaavassa keskikokoinen, ja sijaitsee aivan metsän vieressä. Matkaa kotioveltamme päiväkodille on alle 300 metriä.
Nyt on kuitenkin oltu melkein vuosi evakossa. Sitä edellinen vuosi kului päiväkodin sisätilojen kosteusvaurioremontin paukkeessa. Tuolloin lapset olivat samoissa tiloissa.
Olen useasti pohtinut, mikä näiden venyttämisten ja vääntöjen idea on. Koskahan myönnetään, että rakennuskanta (koulut ja päiväkodit) on niin ränsistynyt, että jotakin on tehtävä ja pian.
Myös Naakan väistötiloissa on kosteutta - osa tiloista on muovitettu ja käyttökiellossa. Siellä on kuitenkin sisäilmamittausten mukaan suhteellisen hyvä tilanne. Päiväkodin viereinen puisto on sen sijaan menossa pian remonttiin, tuolloin väistötilojen lapsilta loppuu mahdollisuus ulkoiluun päiväkodin lähellä.
Pohdintani alla on myös ollut se, miksi tällaisessa tilanteessa ollaan. Käsitykseni mukaan homeisiin päiväkoti- ja koulurakennuksiin tullaan kahta tietä: rakennuskanta on suureksi osaksi 30 - 40 vuotta vanhaa, ja silloin tuotettiin paljon huonoa laatua. Naakan päiväkotirakennus edustaa tätä aikakautta.
Samoja ongelmia on kuitenkin nykyään myös uusissa, alle 10 vuotta vanhoissa rakennuksissa. Tällöin voi vain todeta, että tiukkaakin tiukempi kilpailuttaminen johtaa lopulta huonoon laatuun, kun kaikesta mahdollisesta tingitään - eikö olisi kuitenkin halvempaa rakentaa laadukasta kuin maksaa loputtomia korjausten korjauksia?
Tiedotus asiasta on pitkin vuotta ollut entisen Neuvostoliiton tasoa, nyt sentään tuli tiedote. Josko taloyhtiö ja kaupunki kohta pääsisivät sopimukseen korjaussummista, ja sen sellaisesta, niin remontti kenties joskus alkaisi...
Sitten iloinen uutinen kropastani - nyt taidan viimein olla kykenevä käyttämään myös vähemmän joustavia kenkiä, kuten korollisia nilkkureita! Nyt alkaa viimeinkin tuntua siltä, että niska sietää paremmin tärähtelyjä - eihän siihen mennyt kuin yhdeksän vuotta!
PS. Olin eilen ystäväni kanssa katsomassa kaupunginteatterissa Myrskyluodon Maijan! Siinäpä vasta esitys, kylmät väreet nousevat pintaan vieläkin. Maijahan on pitkäaikainen henkinen esikuvani, jonka nyt hieman pilke silmäkulmassa paljastan ;)
PPS. Tänään oli niin upea ulkoilusää! Huomenna kuulemma kylmenee taas. Lasten paksuimmat toppavaatteet olen kuitenkin uskaltautunut laittamaan säilytykseen.
PS: Korkohan on oikeastaan naurettavan matala, mutta se on sentään tunnistettava koroksi, eikös niin ;)
Muistan, kun olin niin iloinen Naakan saadessa päiväkotipaikan syksyllä 2014. Päiväkoti on pääkaupunkiseudun mittakaavassa keskikokoinen, ja sijaitsee aivan metsän vieressä. Matkaa kotioveltamme päiväkodille on alle 300 metriä.
Nyt on kuitenkin oltu melkein vuosi evakossa. Sitä edellinen vuosi kului päiväkodin sisätilojen kosteusvaurioremontin paukkeessa. Tuolloin lapset olivat samoissa tiloissa.
Olen useasti pohtinut, mikä näiden venyttämisten ja vääntöjen idea on. Koskahan myönnetään, että rakennuskanta (koulut ja päiväkodit) on niin ränsistynyt, että jotakin on tehtävä ja pian.
Myös Naakan väistötiloissa on kosteutta - osa tiloista on muovitettu ja käyttökiellossa. Siellä on kuitenkin sisäilmamittausten mukaan suhteellisen hyvä tilanne. Päiväkodin viereinen puisto on sen sijaan menossa pian remonttiin, tuolloin väistötilojen lapsilta loppuu mahdollisuus ulkoiluun päiväkodin lähellä.
Pohdintani alla on myös ollut se, miksi tällaisessa tilanteessa ollaan. Käsitykseni mukaan homeisiin päiväkoti- ja koulurakennuksiin tullaan kahta tietä: rakennuskanta on suureksi osaksi 30 - 40 vuotta vanhaa, ja silloin tuotettiin paljon huonoa laatua. Naakan päiväkotirakennus edustaa tätä aikakautta.
Samoja ongelmia on kuitenkin nykyään myös uusissa, alle 10 vuotta vanhoissa rakennuksissa. Tällöin voi vain todeta, että tiukkaakin tiukempi kilpailuttaminen johtaa lopulta huonoon laatuun, kun kaikesta mahdollisesta tingitään - eikö olisi kuitenkin halvempaa rakentaa laadukasta kuin maksaa loputtomia korjausten korjauksia?
Tiedotus asiasta on pitkin vuotta ollut entisen Neuvostoliiton tasoa, nyt sentään tuli tiedote. Josko taloyhtiö ja kaupunki kohta pääsisivät sopimukseen korjaussummista, ja sen sellaisesta, niin remontti kenties joskus alkaisi...
Sitten iloinen uutinen kropastani - nyt taidan viimein olla kykenevä käyttämään myös vähemmän joustavia kenkiä, kuten korollisia nilkkureita! Nyt alkaa viimeinkin tuntua siltä, että niska sietää paremmin tärähtelyjä - eihän siihen mennyt kuin yhdeksän vuotta!
PS. Olin eilen ystäväni kanssa katsomassa kaupunginteatterissa Myrskyluodon Maijan! Siinäpä vasta esitys, kylmät väreet nousevat pintaan vieläkin. Maijahan on pitkäaikainen henkinen esikuvani, jonka nyt hieman pilke silmäkulmassa paljastan ;)
PPS. Tänään oli niin upea ulkoilusää! Huomenna kuulemma kylmenee taas. Lasten paksuimmat toppavaatteet olen kuitenkin uskaltautunut laittamaan säilytykseen.
PS: Korkohan on oikeastaan naurettavan matala, mutta se on sentään tunnistettava koroksi, eikös niin ;)
Kommentit
Lähetä kommentti