Fazer, metsä ja ratajuoksu

Lauantaihin asti on nyt päästy. Täytyy sanoa, että olin työviikon loppuun mennessä hemmetin väsynyt. Väsymys ei ollut v*tutusta, ei ollenkaan. Olin fyysisesti puhki, ja henkisesti olo oli lähinnä raukea.

Olikin luojan lykky, että työviikkoni viimeinen parituntinen kului Fazerin tehtaalla, tarkemmin sanottuna vierailukeskuksessa. Paikka oli minulle uusi, siellä oli näyttely, tehtaanmyymälä sekä kahvila.

Näyttelyosuus oli opastettu kierros. Mieleeni jäivät parhaiten kasvihuone, jossa kasvoi eksoottisia kasveja, kuten banaani, kahvi, kaakao, chili jne...Kierroksen lopussa taas oli huone, jossa sai noin 15 minuutin ajan syödä vapaasti karkkia.

Muut osuudet kuten video, jossa Fazerista kerrottiin, olivat minun makuuni ehkä vähän turhan...imeliä. Olisin kaivannut, että varsinaisesta tuotannosta olisi kerrottu enemmän (maisteluhuoneessa oli kyllä "kurkistuspalloja", joista näkyi vähän) ja konsernista ehkäpä hieman tiivistetymmin.

Ostin tehtaanmyymälästä Omar- ja mustikkatryffelikonvehteja sekä levyn suklaata, jossa oli suolaisia toffeekrokantteja. Nyt suklaasta on oman porukan & muutaman vierailijan avustuksella syöty valtaosa :D



Tähän päivään on kuulunut vähemmän karkkia. Olin hyvin onnellinen, kun lapset nukkuivat klo 8.30. asti. Herätessä tuntui heti ihmismäisemmältä kuin moneen päivään. Söimme hyvin verkkaisen aamupalan. 

Sen jälkeen siirryimme ulos pienelle metsäkävelylle. Touhi on kyllä siinä mielessä hyvin erilainen lapsi kuin Naakka, että hän ei tunnu edes huomaavan alle 50 senttimetrin korkuisia esteitä maastossa. Naakka sen sijaan on vasta nyt alkanut sietää vähän hankalampaa maastoa kuten metsää.

Molemmat bongasivat useita sieniä, ja Naakka oikein kiinnostui etsimään puunrungoista lahottajasieniä, kun olin selittänyt hänelle, mitä ne ovat. Metsäilyn jälkeen siirryimme vähäksi aikaa leikkipuistoon, mistä ei valitettavasti löytynyt tällä kertaa leikkikaveria.



Ilokseni ja ihmetyksekseni kävin itse tänään juoksemassa radalla. Nyt se 2400 metriä meni ihan mukavasti, ilman pahempia hengästymisiä. Olen tainnut tykästyä ratajuoksuun, lenkkipolku ei edelleenkään houkuttele yhtään.

Pakko sanoa myös, että niskani ei ole ihan samaa mieltä kanssani - yleensä aina kun tykkään jostakin liikunnasta, niin se on melkein varmaa, ettei niska tykkää siitä. Siksi en edes haaveile päivittäisistä lenkeistä - 1-2 kertaa viikossa on ihan riittävä määrä.

Tällä viikolla niska on myös ollut vaihteeksi tosi kipeänä. Torstain hieronta oli yhtä hammasten kiristystä, kun kaulajänteiden aluetta yritettiin avata. Vähän helpompi olo siitä tuli, mutta ei se mitään herkkua ollut.

PS. Viime tekstissä mainitsemani oma onnistuminen oli eräs julkaisu verkkomaailmassa, siis ei tämä blogi :D Minä ja toinen kirjoittaja julkaisimme  verkkokirjan - onnea meille! 

PPS. Jouluvalmistelut etenevät hiljalleen - lapsille on jo useampi lahja ja suklaakalenterit. Joulukortit ovat todellakin nollapisteessä, mutta Ifolor-kirja lasteni vuodesta 2018 on onneksi hyvässä vaiheessa.

PPPS. Voisi melkein sanoa, etten normaalisti syö juuri yhtään karkkia - siksi tämä loppuviikko on ollut varsin poikkeuksellinen. Suklaa näköjään maistuu, kun sitä on tarjolla, mutta en ole luonteeltani yhtään napostelija enkä osta juuri koskaan karkkia kotiin. Pidän kuitenkin poikkeuksia normaalitavoistani elämää piristävinä tekoina.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys