Tulihan se, paksu, nopeasti kasvava ja hyvin helposti takkuuntuva. Siinä missä moni vanhempi suosii lapsellaan pitkiä kutreja, olen ollut aina helpottunut, kun kampaaja on leikannut sen lyhyen polkan.
Välillä Naakka on halunnut pidemmän mallin, välillä lyhyemmän. Minä olen ollut hyvin salliva.
Tänä syksynä Naakka on keksinyt, että haluaa ihan lyhyen tukan. Olen hakenut havainnekuvaa asialle kysymällä, mihin asti tukan tulisi edestä, sivuilta ja takaa yltää. Olemme myös katselleet kampauskuvia yhdessä Pinterestistä.
Hyvin nopeasti minulle selvisi, että hän haluaa tosi lyhyen. "Poikatukka" on yksi ärsyttävimmistä luonnehdinnoista, mutta käytän sitä tässä havainnollistaakseni asian.
No, mikäpä siinä! Kysyin huvikseni, onko muilla tytöillä vastaavaa. Naakkanen antoi yksisanaisen vastauksen "Ei." Varasin Naakalle ajan tutulta kampaajalta, ja lähdimme luopumaan olkapääpituisesta tukasta.
Olin mukana kampaajalla. Sieltä pitkän tukan alta kuoriutui älyttömän söpö, lyhyttukkainen kuusivuotias! Naakka oli yhtä hymyä, uusi hiustyyli on todella pirteä, persoonallinen ja sopii hänelle niin hyvin!
Naakka eroaa visioineen 6-vuotiaasta rva:sta. Minulle tukka oli tuossa iässä vain jotakin, joka roikkuu päästä. En edes tiedä, olenko ratkaisevasti kehittynyt noista ajoista.
Koska lyhyen tukan leikkaaminen herätti minussa pohdintaa, keksin, että näin lyhyen fledan leikkaaminen alle kouluikäiselle tyttölapselle taitaa olla nykyään melko harvinaista. On tai ei, Naakka tykkää siitä valtavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti